sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Sorry, joululaiska iski


 

...sohva ja nojatuoli ovat käyneet tutuiksi viimeisen viikon aikana.

Paketoin lähes 3 tuntia joululahjoja, avasin ehkä 3 varttia omia ja lasten lahjoja, luin kokonaisen yli 300 sivuisen pokkarin yhdessä illassa, katsoin liki 3 tuntisen elokuvan, söin varmasti 3 kiloa suklaata (ja lihosin epäilemättä tuplat siitä), join vuorokaudessa 3 litraa zero colaa, pesin yhden päivän aikana lattian 3 kertaa (kiitos ykä-ripa-taudin) ja sitä rataa...lall-lallaa-aa!

Palaan, kun on taas asiaa, heh.



maanantai 23. joulukuuta 2013

Nyt se on jo ovella

Kuusi on koristeltu ja sen tuoksu on aivan huumaava.

Lahjat odottavat paketoituina aattoiltaa.

Tonttupusseihin on enää yhdet yllätykset laitettavana.

Tytär soittaa joka päivä lasten joulu cd:tä ja laulaa: -joulukuu on rakennettu, joulu on jo ovella. (en ole raaskinut korjata)

Lasten joulukalenterit kumisevat tyhjyyttään.

Hyasintit availevat kukkiaan ja levittävät tuoksuaan.

Himmeli koristaa keittiötä ja luo perinteistä tunnelmaa.

Tänään haetaan vielä kynttilät, joilla huomenna aamulla käydään muistamassa edesmenneitä rakkaita.





Pieni utelias paketointiavustaja <3



 


Kaunista, rauhallista ja onnellista Joulua teille kaikille! 



 

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

70´s hippie

Vai mikä muukaan kuin hippi tulee mieleen näistä housuista, jotka eilen ompelin?

Levenevät lahkeensuut, joustofrotee, päivänkakkarat = retro kukkaispoika!

Kaavaa ei ole, mutta tein samalla "pohjalla" kuin nämä taannoiset Kokeilukappalehaalarit.


Lahkeiden etupuolelle tein tuollaiset, miksikä niitä nyt sanotaan, taitteet? Katsokaa itse.





Onhan vähän reteet byysat! Näitä ei joka pojalla olekaan, hehheee.



tiistai 17. joulukuuta 2013

Uusi tuttavuus

Leivottiin uudella ohjeella pipareita, tähän taikinaan ei tullut kananmunaa, maitoa eikä vehnäjauhoja, soodankin korvasin leivinjauheella. (Vegaaneille ja allergisille sopivia siis, jos käyttää kuorrutteessa pelkkää sokerimassaa ym.). Uusi tuttavuus todellakin!

Tattaripiparit, tattadaa! 

Osa kuorrutettiin valkosuklaalla ja loput sokerikuorrutteella, että suuttujakin saa herkkuja.

Saatiin samassa talossa asuvasta ekaluokkalaisesta tytöstä apuja koristeluun ja voi kuinka niillä oli hauskaa! Ja tuloksena aika villin näköisiä piparkakkuja, vai mitä tuumitte?

munaton, maidoton, gluteeniton, vegaaninen


Koko leipomishommassa oli oikeastaan vain yksi ajatus, pienen tytön halu muistaa kavereitaan. Paketoitiin siis muutamat piparit sellofaaniin ja tyttö vei pihalla asuville kavereille joulutoivotukset. Vetää äitihenkilön aika tunteikkaaksi ja ylpeäksi. Miten hienosti tyttö kohteleekaan ja ajattelee ystäviään.


Tässä vielä ohje:
(Tästä tulee n. 2 pellillistä, tuplaa ohje jos tahdot enemmän)

Tarvitset:

0,5dl siirappia
0,5dl sokeria
2-3tl piparkakkumaustetta
3tl tummaa kaakaojauhetta
0,5tl kanelia
75g maidotonta margariinia (esim.sininen Keiju)
2,5-3dl tattarijauhoja
0,5tl leivinjauhetta

: Kaada siirappi, sokeri ja mausteet (ei leivinjauhetta) kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää margariini ja anna sulaa joukkoon. Jäähdytä taikinaa hetki ja lisää jauhot+leivinjauhe. (Itse jätin taikinan melko löysäksi, koska leivonta-kaulintavaiheessa  lisään jauhoja pöydälle ihan reippaasti, mutta tämä on makuasia) Taikina saa jähmettyä ja levätä jääkaapissa vaikka yön yli, mutta parikin tuntia riittää hyvin. 
Sitten vain kaulitaan ohuiksi ja otetaan muoteilla kuvioita leivinpaperille pellin päälle. Paistetaan 200 asteessa uunin keskitasolla 7-10 minuuttia. Kannattaa olla tarkkana ettei ohuimmat kohdat pääse palamaan.


sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Trio

Olipa kerran kolme koivunväristä jakkaraa, jotka viisi vuotta sitten hiottiin ja spraymaalattiin. Kotipihalla, nurmikolla ne saivat pintaansa kuultovalkean värin. Näiden vuosien varrella on jakkaroilla ollut lukuisia tehtäviä. Ne ovat toimineet vierasvarana, kun istumapaikat ovat olleet vähissä. Niillä on keikuttu ja kuroteltu yläkaappien uumeniin. Ne ovat muuttaneet mukanamme uuteen kotiin. Välillä ne ovat olleet eteisessä, välillä parvekkeella ja nykyään olohuoneessa.

Nyt jakkarat saivat uudet pirteät värit pintaan ja  ne ovat entistä kivemmat. Ja uusien värien myötä ne ovat päässeet myös lasten leikkeihin mukaan. 

Loppu.  
               Tarinan siis, ei jakkaroiden. 

ENNEN


JÄLKEEN





Aika pienellä, saa ison muutoksen! Tykkääääään!


lauantai 14. joulukuuta 2013

Ihaaana lauantai

Meillä on ollut mukava ja rento päivä tänään.

Köllöteltiin pitkään aamulla sängyssä, lapset kaivoivat tonttupusseistaan angry birds-pehmolinnut ja keksivät niillä hirmu kivan leikin.

Vietiin asuntovaunu talviparkkiin turvalliseen lintukotoon ja lapset saivat samalla reissulla paljon märkiä suukkoja ja hännänheilutuksia kilteiltä koirilta. Nähtiinpä siellä pihalla melkoisen hieno pieni traktorikin, jonka suuttuja totesi välittömästi olevan jumissa. 


Ulkoilun ja kyläilyn jälkeen maistui itsetehty jauhelihapizza, runsaalla juustolla ja hienoisella valkosipulilla.



Illalla Uuno Turhapuron viihdyttäessä television ääreen jumittunutta kansaa, sain tehtyä tytön tunikan vihdoinkin loppuun. Se oli valmiiksi ommeltuna jo odottanut helmapompuloita ja silityskalvojaan tovin. Tyttö toivoi, ettei tunikaan tulisi lainkaan resoreita, joten laitoin kaula-aukon ja hihankäänteisiin vain ohutta kuminauhaa.

Etupuolella liihottaa neljät kullanväriset enkelin siivet

...ja takana lapaluun päällä vielä yksi karannut siipipari.

Kaavana edelleen sama Rascal pienillä muokkauksilla. Kangas on ohutta laskeutuvaa trikoota Eurokankaasta, ei kaikkein mukavinta ommella, mutta kaunista.

Tytön hiukset on tosi edustavasti, saunan jälkeen märkänä nutturalle kiepautettuna. Hiusharja, mikä se on?


 

Sievä pieni tyttö, enkelinsiipi tunikassaan <3
 
 

perjantai 13. joulukuuta 2013

Joulupallot

Pakkohan se oli minunkin kokeilla silityskalvoilla leikkimistä, kun muutkin kerta.

Laneilla syntyi eskarille tummansinisestä joustokollegesta mekko, joka kokoon kursittuna näytti aivan yöpaidalta. Värkkäsin sitten jälkikäteen glitterkalvoilla mekon etumukseen roikkuvia joulupalloja. Nyt se päällä voi ehkä mennä muuallekin kuin peiton alle.

Ihan suotta olen pitänyt kalvoilla näpräämistä mielikuvissani peikkona, ei se ollutkaan niin hankalaa. Ainakaan kun ei alkanut pipertämään ensimmäisellä kerralla kovin hankalia ja pieniä yksityiskohtia. Tästä on hyvä jatkaa, ja mikä parasta, tyttö tykkäsi itse kovasti mekostaan. 






Helmasta tuli aika pitkä, mutta tyttö ei antanut lyhentää sitä enää sovitettuaan mekkoa. Onpahan ainakin kasvunvaraa. Kaavana tässäkin Rascal -raglanhihainen peruspusero.

Näillä kalvoillahan voisi tuunata tylsät HenkkaMaukka peruspaidatkin ihan uuteen uskoon! Uutta ideaa pukkaa!
 


torstai 12. joulukuuta 2013

Elämäni ensimmäiset

...ompelulanit takana. Ja oli muuten niin hauska päivä, että se on pakko ottaa uusiksi mahdollisimman pian! Varattiin naapureiden kanssa taloyhtiön kerhotila ihan vaan meille ja rynnättiin sinne kangaskassit heiluen koneita suristamaan. Toiset tosin suristi puikoilla aika ihania juttuja, not me.

8 tunnissa sain aikaan monta kivaa ja tarpeellista juttua, tulette toki näkemään ne, mutta nyt ensimmäisenä esittelen teille laneilla syntyneet joulujuhla-asut.

Tänään aamulla oli eskarilaisen päiväkodissa joulujuhla. Edelleen tosin ihmettelen ajankohtaa, aamu kahdeksalta on aika karmivaa raahautua pilkkopimeässä viettämään aikaa ihmispaljouteen ja tungokseen. 

Kaavana vanha tuttu autumn mood, lyhennetyllä ja aavistuksen levennetyllä helmalla.

Tämä on ensimmäinen mekko/paita/tunika, jossa en ole käyttänyt resoria. Pääntiellä on framilon-käänne ja hihansuissa ja helmassa samasta kankaasta suikaleet. Ja materiaali on pehmoista ja lämmintä joustofroteeta.


Lapsille tein punaisesta paratiisin puutarhasta vaatteet, kaveriksi niille tonttulakeille. Tytölle ilman kaavaa summassa saksittu hame ja pojalle rascal -kaavalla pusero. Ja pojan housuthan olivat nämä.



 
Tällaissa "samiksissa" tällä kertaa! Mitäs pidätte?



tiistai 3. joulukuuta 2013

Jostain syystä...

...näitä katsoessa alkaa välittömästi soimaan päässä: -Porsaita äidin oomme kaikki, oomme kaikki, oomme kaikki, porsaita äidin oomme kaikki, kaikki, siiiinääää ja miii-iii-näääää.

Yllättäen ompelin taas paratiisista, tällä kertaa tonttulakit. Lapsille ja nallelle. Mutta se nallen lakki puristi sen nalleparan päätä, joten se on ollut pari päivää sellainen kiertävä lakki, milloin minkäkin pehmolelun päässä. Tai tarkemmin ajatellen, ne kaikki kolme lakkia ovat olleet hyvinkin kiertäväistä sorttia. 




sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Hupsut tupsut

Lupasin opettaa askartelua ja näpräämistä rakastavalle eskarille tupsun teon. Pahvia, paksua lankaa ja tunnin verran kieputusta. Syntyi kaksi hienoa ja isoa tupsua. Tai toinen iso ja toinen vielä isompi, ehkä hieman liioitellun kokoinen jopa.

Annoin tytön valita kangaspinosta mieleisensä kankaan, josta ommeltaisiin tupsulle pipo. En määritellyt edes kankaan laatua, annoin sen penkoa trikoot, joustofroteet ja neulokset. En ehkä itse olisi yhdistänyt keltaista pinkkiin, mutta lopputulos on suorastaan herkullinen. Pienellä tytöllä on silmää söpöydelle ja nyt kun muistelen, niin tytöllähän on jossain viime talvinen Metsolan pinkki pipo keltaisella tupsulla!

Päällinen Majapuun neulosta ja vuori keltaista trikoota. Ja se THE tupsu. ITSETEHTY tupsu.

Ja väsyneen äitihenkilön, paljon tylsemmän värinen pipo ja herrrrvoton tupsu. Kaksinkertaista salmiakkiruutu -joustofroteeta (fb:n kangaskirppikseltä).



Hauskaa joulukuun ensimmäistä päivää ja alkavaa viikkoa!