Kaiketonta

Meillä oli ilo saada syyslomalla useampanakin päivänä vieraita ja päädyinkin leipomaan kaikille sopivia muffineita! Ja mikä sen parempaa kuin uunista tuleva lämpimän leipomuksen tuoksu kylmänä lokakuisena päivänä. No ei mikään.

 

Suklaamuffinit 

(maidoton, munaton, gluteeniton, vegaaninen)

(24 kpl)

3dl kauramaitoa
1dl sulatettua sinistä Keiju margariinia
3.5dl semper fin mix
0.5dl fariinisokeria
2dl hienoa sokeria
1tl leivinjauhetta
1tl psylliumia
0.5tl soodaa
1 rkl omenaviinietikkaa
1,5dl tummaa kaakaojauhetta

Pandan tummaa suklaata

Kuorrute: 

4rkl kookoskermaa

2 rkl tummaa kaakaojauhetta

1tl vaniljasokeria

tomusokeria niin paljon, että kuorrute on tönkköä, mutta helposti levitettävää. 

 

Tee näin: 

Lisää kauramaidon sekaan sulatettu margariini ja omenaviinietikka. Yhdistä kuivat aineet keskenään ja lisää maito-margariini-etikkaseokseen. Sekoita tasaiseksi. (Rouhi haluamasi määrä tummaa suklaata ja lisää lopuksi taikinaan, tämä ei ole välttämätön, hyviä tulee ilmankin!)

 

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Nostele taikina kahdella lusikalla paperisiin muffinssikuppeihin. Täytä kupit vain puolilleen koska taikina kohoaa uunisa. Paista muffineita uunin keskitasolla n. 10 minuuttia.

 

Minä kuorrutin osan muffineista ja osan jätin ilman. Näistä tuli meidän ekaluokkalaisen lemppareita ja jossain kohtaa menin jo laskuista sekaisin kun kaveri pyysi aina vain lisää!

Nyt on syyslomat vietetty ja maanantai ja arki painaa taas päälle. Tänään oli tarkoitukseni jatkaa kivaa viikkoa vielä yhdellä päivällä ja tavata ystävä ihanan kahvilan ja kangaskauppakierroksen merkeissä, mutta aamun pakkaslukemia tuijotellessani (-6.8!) totesin, ettei isolle tielle ole asiaa kesärenkailla. Olen siis kuuliaisesti hoitanut rästissä olevia koulutehtäviä ja hyggeillyt kotona viltin alla tämän päivän. 

Mukavaa alkanutta pakkasviikkoa! 

 

 

Palasia syyslomasta

Meillä on ollut tapana laittaa mökki talviteloille joka vuosi lokakuun puolivälin tienoilla. Se on useimmiten ollut aika "viimehetki" koska säät ovat silloin, etenkin öisin, lähempänä talvea kuin kesää. Tänä vuonna lähdettiin mökille viettämään syyslomaa, ensimmäistä kertaa koskaan!  ❤

 

Mökillä oli niin rauhallista ja kaunista. Syysmökkeilyssä on ihan oma tunnelmansa. Levollinen, kun kesän touhut on jo ohi ja samalla hieman surumielinen, kun pitkä talvi on edessä ja sen myötä myös pakollinen tauko mökkeilyssä. 

 

Koirat nauttii aina mökillä rauhasta, koska siellä ei kertakaikkiaan ole mitään haukuttavaa ja vartioitavaa. Oikein huomaa kuinka nekin lepää ja nauttii olostaan tuolla metsänreunassa. Kauhu bongasi terassin alla myyrän ja se olikin hupaisa episodi, kun molemmat koirat into piukassa jahtasi myyrä parkaa. Siis myyrä oli täysin turvassa siellä terassin alla koirien tavoittamattomissa, mutta varmasti pelästyi kahta "hieman" innokasta ympärillä hääräävää tyyppiä.

 

  

 Saatiin nähdä ihania auringonlaskuja ja ruskan sävyjä noina neljänä päivänä. Ulkoiltiin koko perhe paljon, haravoitiin oikein talkoohengessä ja lapset leikkivät ison kuusen alla majaleikkiä. Ai niin, ja pitkästä aikaa tarvottiin tontin ympäri lenkki, ts. metsässä risut naamalla... mutta mukavaa oli! 

 Mökissä taas fiilisteltiin syksyä tunnelmavaloilla ja kynttilöillä, ja tietenkin takkatulen äärellä. Tuvan seinällä olevan hyllykön liitutaullussa oli vielä teksti: Heinäkuu (!!!) joten se piti vaihtaa äkkiä syksyisempään! Vaikka kyllähän tuo meitä taas huvittaa sitten huhti-toukokuussa kun seuraavan kerran tuvan ovi avataan :D

 Minulla oli mukana myös, mulle ah niin tärkeä, sähköviltti. Sen alla nukkua tuuskutin joka yö ja päivisin ulkoilun jälkeen lapsetkin hakeutuivat sen alle lämmittelemään. Ihan huippukeksintö tällaiselle viluiselle!

 

Tyttö ihastui myös tuohon mun peittoon ja sanoi toivovansa joululahjaksi itselleen samanlaisen. Enkä ihmettele, on se niin mukava. Ehkä jouluna kuusen alta löytyy näitä enemmänkin? 

 

 

 Vaihdoin tuvan ikkunaan verhot, kun virkattu verhokappa näytti vähän nuhjuiselta ja kesäiseltä. En siihen hätään löytänyt kaapista kuin tuollaiset ohuet beiget sivuverhot, mutta ne toimitti virkaansa ihan hyvin vaikkei olleetkaan niin syksyiset kuin olisin toivonut. Kauniisti niiden läpi kuulsi syksyn lämmin valo.

 

 Oli ihana herätä aamuisin kun oli vielä hämärää, pihan aamukasteessa hyppeli rastaat ja tuvassa tuoksui kahvi. 

 

 ...ja illalla taas oli pilkkopimeää kun koko porukka käveltiin polkua pitkin savusaunaan ja takaisin. Saunassakin peseydyttiin vain himmeän taskulampun valossa, aika hauskaa!

 Oli kyllä ihanat syyslomapäivät ja hyvillä mielin suljettiin torpan ovi kotiinlähdön hetkellä. Tämä mökkikausi oli huippu, niin lämmin ja kaunis kesä, joka huipentui upeaan ruskaan! 

 

Nyt vuorostaan köllötellään kotona nämä muutamat jäljelläolevat lomapäivät ja otetaan kiinni syksyn telkkuohjelmista. Tämänaamuisten pakkaslukemien myötä tuli todettua, että huomenna tämä äitihenkilö saa kavuta vinttiin kaivelemaan paksumpia takkeja ja kenkiä esille.

Kouluhommien pakoilua

Olen kuluneella viikolla kouluhommia pakoillessani saanut ihmeen paljon aikaan. Olen nimittäin järjestellyt ja siivonnut meidän keittiötä. Siis miten nopeasti kaapit räjähtääkin ihan kamalaan kuntoon. Siis tarkoitan tietenkin kaappien sisältöä, en itse kaappeja. Murot ja riisit pitkin laatikoita ja hirveä epäjärjestys!

Keittiön avohyllyt on ehkä huonoin keksintö ikinä. Siis onhan ne kauniita ja käytännöllisiä, kun tavarat ovat esillä, mutta miten se pölyjen pyyhkiminen voikin vastustaa? Tämä alla oleva kattokoulusto on ihan jäätävä pestä. Koska meillä ei ole puulieden päällä huuvaa, ja siinä kuitenkin valmistetaan säännöllisesti ruokaa, on se aika usein rasvapölyn peitossa. Nyt sain vihdoin kesän jälkeen otettua telineen alas ja hinkattua fairyllä putipuhtaaksi. Ihana tunne kun on puhdasta ja siistiä! ❤ 

 

Tämä miehen tekemä kattokoukusto on kyllä ajanut niin asiansa tuossa vanhan puuhellan päällä. Siitä on helppo napata kattila tai kahvipannu ja nostaa liedelle. Liedestä puheen ollen, meidän pitäisi ostaa liesimustaa ja käsitellä sen pinta taas kauniiksi.

 

Siinä keittiötä siivoillessa nostelin kaapeista esille vähän talvisempia juttuja, kynttiläkuppeja ja  pienet paristovalot. Tykkään pitää keittiön työtasot tavarasta vapaina, mutta tämän vanhan lipaston päälle vaihtelen aina käyttöesineitä sen mukaan mitä milloinkin käytetään.

 

 

Nyt nostin sen päälle leikkuulautoja ja kahvikoneen. Leikkuulaudoista kaksi suurinta on muuten nekin miehen tekemiä. Hirmu kätevä tuollainen kirvesmiespuoliso ❤

Kahvikoneen viereen kuuluu tietysti kahvikapselit, teepussit ja pieniä herkkuja. Naulakossa roikkuu käden ulottuvilla pannunaluset ja seinähyllyllä kahvikupit.

 

Pienessä keittiössä on kaikki lähellä. Ja kun tunnustautuu tällaiseksi astiahamsteriksi, niin lisätilaa laseille tarvitaan kaappien ulkopuolelta, vaikka se vaatiikin pölyjen pyyhkimistä. 

 

Tuohon tasolle kyllä kävisi hyvin sellainen edellisessä postauksessa vilahtanut minikuusi ja musta kynttilälyhty eikö vaan? 

Koska viikolla välttelin opinnäytetyökirjoihin tarttumista, sainkin sitten eilen korvamerkitä kirjoja ja istua koneella iltamyöhään. Iltalenkki koirien kanssa teki niin hyvää tuon maratonin jälkeen ja sain mukavan hien pintaan. Yritin hölkätä Kauhun kanssa, mutta siitä ei tullut sitten yhtikäs mitään! Koira kuvitteli ilmeisesti, että ollaan ajojahdissa ja yritämme yhdessätuumin saada jonkun kiinni? Se meni ihan hepuliin ja säntäili villisti haistellen ilmaa! Ihan pöhkö otus, mitä lie ajokoiraa siinä onkaan! Kumu taas on niin raskas ja suuri, etten juoksuta sitä ollenkaan kovalla alustalla, joten se näistä lenkkikavereista. 

Mutta nyt jätän taas tämän koneella istumisen ja lähden viemään poikaa kaverisynttäreille.

Kivaa viikonloppua kaikille!

 

Syksyttää

Tarvittiin vain muutama harmaa päivä ja hämärä aamu, kun syksytys iski. Tiedättehän sen pesäntekovietin ja ylettömän tunnelmoinnin. 

Sadepisarat ikkunoissa ja aamuinen kuura nurmikolle tippuneissa lehdissä.

 

Keittiön tuolit saivat päälleen viime vuonna ostetut harmaat tekotaljat ja eilen kaivoin ensimmäiset "tunnelma"valot esille. Tytär pyöritteli hieman silmiään kun ripustelin valojohtoa verhotankoon, mutta en antanut sen latistaa tunnelmaa.

Olen myös innostunut Spotifysta miehen hankittua meille yhteisen Perhe Premiumin ja aloin eilen koostamaan sinne soittolistaa...JOULULAULUILLE! Glögitölkki odottelee kutkuttavasti jääkaapissa ja villasukat on kaivettu kesän jälkeen esille. Näiden lisäksi eksyin Ikean nettisivuille ja voi mitä kaikkea ihanaa sieltä löytyykään tällaiseen syksytykseen kadonneelle! Pehmeitä tyynynpäällisiä, kynttilälyhtyjä ja torkkupeittoja. Voi että!

Tuskailin Instagramin storyssä myös Ikean ihanaa valikoimaa ja sain aika monta viestiä, joissa todettiin sama,  pakkohan sinne on paikanpäälle mennä. 

 

Katsokaa nyt näitä! Tuo minikuusi ja musta kynttilälyhty on ihan must!

 

 

Ja entäs tämä karvainen, taljamainen tyynynpäällinen ja alimman kuvan kynttilät. Kynttilöitä meillä palaa päivittäin lokakuusta helmikuuhun, joten olisi jo kiire saada kynttilävarastoja täydennettyä!

 

 

Onko eilinen kirpsakka pakkasaamu saanut teille samanlaisen syksyfiiliksen ja kynttilöiden hamstrausvietin aikaan? 

 

Renewmama!!

Ja Renewkototeko ❤

Tartuin Kototeko -blogin Sannan Renewmama -haasteeseen, jossa lokakuun aikana keskitytään ihan omaan vaatekaappiin. Ideana on että ruuhkavuosissa tarpovat äidit muistaisivat välillä myös itseään. Aika helposti sitä pukeutuu aamuisin aina niihin samoihin (kulahtaneisiin) vaatteisiin ja laittaa hankintalistan etusijalle ne lasten kurarukkaset ja goretexit. Tässä kuussa kuitenkin listan kärkeen nousee tää mama!

  

Olen ommellut tätä samaa kaavaa ja vieläpä samaa kangasta käyttäen aikaisemminkin. Ihan samanlaisen lörppäpaidan, johon niin kovasti tykästyin, että käytin sen puhki. Oikeasti, saumakohdissa oli jo pieniä reikiä! 

Tuon paidan löydät TÄÄLTÄ

(Tuli tuosta vanhasta postauksesta mieleen, että pitäisköhän leikata taas hiukset noin lyhyiksi?) 

 Oli siis jo aikakin hypätä ompelukoneen ääreen ja alkaa häärätä oman vaatekaapin kimpussa!

 

Ja siinä se nyt on. Mun ensimmäinen Renewmama -vaate ja aivan yhtä ihana kuin se edeltäjänsäkin. Tällä kertaa valkoisena, koska Eurokankaasta ei lötynyt enää samaa vaaleanpunaista kuin vajaa 4 vuotta takaperin.  Mutta olen niin onnellinen, että tätä kangasta ylipäätään löytyi vielä! Se on ihan kamalaa leikata ja ommella, mutta niin mukavaa päällä. 

 

Huomatkaa sama  pimeä eteinen ja yhtä huono kamera sekä poseeraus edelleen, näin 3,5 -vuoden jälkeenkin, ehh. 

 

 

 Mutta paidasta tykkään, tykkään tykkään! 

Tähän kun laittaa vielä alle jonkun kivan värisen topin, joka kuultaa paidasta läpi, niin ilme muuttuu heti! 

 

 Tästä se lähtee! Lähtekää tekin mukaan! 

Haasteen säännöt ja tarinan löydätte täältä KOTOTEKO -blogista! 

Kivaa viikonloppua kaikille! Mulla se taitaa vierähtää kässäillen!