keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Jo joutui armas aika...ja toukokuun positiiviset



- Mökkikauden starttaus. Ehdottomasti tämän kuukauden paras asia!

- No vappu ja sima. Ja ehkä vähän kuohuviini. Ja Happy Joe savusaunan lauteilla nautittuna.

- Pelargoniat.

- Viisi vuotta vanha farkkuhame on aina kiva kaivaa talven jälkeen kaapista.

- Valkovuokot

- Aurinkoinen ja lämmin Äitienpäivä, ihana päivä kaikkiaan!

- Mökiltä roudattu kasvihuone ja siellä möllöttävät tomaatintaimet.

- Paljon halia ja syliä tarvitseva ja vaativa kolmevee.

- Lapsuudenystä perheineen kyläili meillä. Oli ihan huippuihanaa nähdä ja sain aivan ihanan itsetehdyn narupallon <3 Se on niin kaunis!

 - Bloggaritapaaminen Krissen idyllisessä kodissa. Huippukiva kiireetön ilta naisporukassa piristi kovasti :)

- Kun sai kaivaa lapsille kesävaatteita esiin. Eikä tarvitse riidellä aamuisin, kun tyttö yrittää hipsiä liian vähissä vaatteissa ulos.

- Ekaluokkalaisen kesäloman alkaminen, ei kellon kanssa heräämisiä pariin kuukauteen!

- Valoisat kesäillat ovat vihdoin täällä.

- Ensimmäinen AMK:n kesäverkko-opintoihin liittyvä tentti meni stressistä huolimatta hujahtamalla läpi korkeimalla arvosanalla *taputtaa itseään selkään*

- Takkahuoneen puolipanelit! Kanit olivat syöneet tapetin alareunat melko pitsimäisiksi, joten asennettiin sinne kaunis leveä valkoinen puolipaneli. Se on tosi tosi kiva ja antaa siivon yleisilmeen!

- Iltakahvit omenapuun alla.

- Olen tartuttanut lintujen bongailun Suuttujalle. Se tunnistaa ihmeen monta lintulajia ikäisekseen!

- On ollut riittävän lämmintä ulkoiluttaa kaneja, ja voi kuinka ne nauttiikaan!




Tällainen positiivinen listaus tältä kuulta. Nyt onkin hyvä korkata kesäkuu, josta luvataan oikein lämmintä! Jee!





 

lauantai 23. toukokuuta 2015

Mistä tietää kesän tulleen?

Kesäntulon huomaa tietysti pihapiirin vehreydestä ja jotenkin meinasin ihan pakahtua, kun kuulin ruohonleikkurin äänen ja vastaleikattu nurmikko tuoksui. 
Mutta myös täällä tönössä tapahtuu pientä muutosta kesän tullen.


Ensinnäkin takassa ja puuhellassa palaa tuli enää harvakseltaan, ei tosiaankaan enää joka päivä. Tämä tarkoittaa sitä, ettei puukorien kanssa tarvitse kulkea päivittäin puuvaraston ja talon väliä, eikä myöskään tyhjentää tuhkapesiä yhtenään. Toisinsanoen meillä on paljon vähemmän puu- ja tuhkaroskaa lattioilla. Puukorit sijaitsevat nyt tuolla kuistilla, josta ne nostetaan aina tarvittaessa takan tai hellan viereen.




Eniten kuitenkin odotan kylmän sisäportaikon ovien poistamista! Vaikka nuo vanhat ovet ovat hurjan kauniit, on se silti talviaikaan melkoinen rasite vahtia lasten jäljiltä ovet aina kiinni, ettei tupa jäähdy. Tuossa portaikossa kun on pahimmillaan talvisin pakkasta! Ovien pois ottaminen tarkoittaa meillä siis todellakin kesää ja lämpimiä kesäöitä. Ja antaahan se kivasti tilan tuntuakin, kun väliovet ovat poissa.


Meidän makuuhuoneet ovat yläkerrassa eli aivan suoraan peltikaton alla. Joten auringon paahtaessa koko päivän kattoon, on yläkerrassa melkoisen lämmin nukkua. Tuuletusta ja viilennystä tarvitaan, joten sisemmät ikkunat nostetaan pois paikoiltaan kesäksi ja viedään vintille talteen odottelemaan syksyä.





Nämä vanhat ikkunat on jotenkin aivan ihanat tunnelman tuojat. Toivon, että näillä pärjätään vielä pitkään eikä tarvitsisi hetkeen vaihtaa uusiin. Mutta sitten, kun se hetki koittaa, tahdon ehdottomasti ruutuikkunat! Älkää kysykö miksi. Olen vain saanut päähäni haluta sellaiset...sitten joskus. Varmaan inhottavat pestä, mutta ei mietitä sitä nyt, hih.




Kesän tulon huomaa myös siitä, että saunominen kestää talveen verrattuna puolta kauemmin. Kuvioon astuu löylytauot takkahuoneen pikkuterassilla. Siinä penkillä tulee istuttua tovi jos toinenkin löylyjen välillä, kuunnellen lintujen iltalauluja ja nautiskellen kylmää juomaa. Niin, ja lapset tuppaavat viilettämään kypytakkisillaan pitkin pihaa pillimehujensa kanssa.

Yksi juttu vielä. Viime vuonna, muuton aikaan, en asiaa heti hoksannut, mutta nyt jo tiedän, että kuistilta kannattaa nostaa kynttilät pois kesäksi. Jos siis ei halua kaapia sulanutta steariinia kynttiläkuppien pohjilta. Kylmäkuisti on kesäisin hyvinkin lämmin kuisti.




Onko teidän muiden vanhoissa taloissa vastaavanlaisia alkukesän perinteitä? Olisi kiva kuulla niistä!







keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Pika diy pitsiverhoista

Jep, näette oikein, samat Ikean halpisverhothan ne tässä taas.

Verhojen lyhennyksen jälkeen jäljelle jäi noin 30cm korkeita helmakappaleita. Pari nipsaisua saksilla ja pitsinen viirinauha on valmis ripustettavaksi. Ylihelppoa! Tuo yläreuna on siis verhon alakäänne, eli en ommellut edes sitä. 




Tänään vihdoin nämä söpöliinit pääsivät lepattamaan tuuleen kotipihan luumupuuhun.




 Ja lastenhuoneen ikkunaankin ripustin yhdet. 





Eilen saapui odotettu paketti H&M:sta. Saatoin tilata vähän halpoja toppeja ja shortseja tytölle, mutta myös tällaiset söpöydet kotiin! Muutama istuintyyny, röyhelötyynynpäällinen, kangaskoreja ja kynttilälyhdyt. Tykkään ihan tosi paljon!





Parasta paketissa oli Suuttujan mielestä kuitenkin ne kuoret, itse paketti. 




  Kynttilälyhdyt pääsivät pihalle pöytää kaunistamaan.




Ja kivahan tuosta on napata pyllyn alle tyynykin. Tai pari.




Tässä vielä kuva tuosta edellisen postauksen tähdestä; raparperin jättiläisestä. Se on kyllä hauska! 
 



Mitäs teillä on puuhailtu viime päivät? 




tiistai 19. toukokuuta 2015

Raparperi

Meidän pihan raparperi alkaa olla valtava. Eilen napsin sieltä neljä suurta vartta, eikä puskasta huomaa mitään eroa!



Tässä teillekin ohje ihan parhaaseen gluteenittomaan raparperipiirakkaan! Tämän voi tehdä myös maidottomana versiona vaihtamalla maidon kauramaitoon. Superherkkua myös vehnäpullaa rakastavien mielestä!

Raparperipiirakka (pellillinen)

(gluteeniton, vehnätön, maidoton)

3 munaa
2,5dl sokeria
1rkl vanilliinisokeria
100g margariinia (maidoton)
1,5dl maitoa (kauramaitoa) tai vettä
4,5-5dl Semper Fin Mix -jauhoseosta
1,5tl leivinjauhetta
4 isoa raparperin vartta
kanelia

: Laita uuni kuumenemaan 225-asteeseen. Kuori raparperit ja viipaloi ne. Sekoita raparperit ja pari ruokalusikallista sokeria kulhoon ja laita pariksi minuutiksi mikroon. Valuta pohjalle valunut neste pois.
Sulata margariini kattilassa ja lisää maito. Vatkaa (sähkövatkaimella!) kananmunat ja 2dl sokeria vaahdoksi. Sekoita rasva-maitoseos varovasti vaahdon joukkoon. Sekoita jauhoihin leivinjauhe ja vanilliinisokeri. Lisää jauhoseos taikinaan ja kaada taikina leivinpaperin päälle pellille. Ripottele raparperinpalat  ja kanelia taikinan päälle ja paista uunin toiseksi alimmalla tasolla 15-20 minuuttia.





Toimii ihan sellaisenaan kahvipöydässä, mutta tietysti siihen voi lisätä kylkeen hieman vaniljajäätelöä tai kermavaahtoa!




lauantai 16. toukokuuta 2015

Toukokuun bloggaritapaaminen

Arjen helmiä -blogin Kristiina kutsui meidät tällä kertaa kotiinsa viettämään bloggari-iltaa. Kokoonnuimme taas nyyttäri -periaatteella eli jokainen toi yhteiseen herkkupöytään jotain pientä syötävää. Oli jotenkin rento ilta; meitä oli paikalla vain kourallinen ja juttu luisti niin, että naurettiin ihan vedet silmissä ja välillä taas huokailtiin elämän epäreiluutta. Olen edelleen, ja aina vaan sitä mieltä, että meillä on kyllä harvinaisen huippu naisporukka kasassa!

Oli tosi hauska päästä kurkkimaan Krissen superkauniiseen kotiin. Pakko oli ottaa joka kulmasta kuvia, jotta pääsen näyttämään teillekin miten ihania yksityiskohtia Krisse on kotiinsa laittanut! Katsokaa ja ihastelkaa itse <3

Minä olen sitä mieltä, että ihmisen koti kertoo aina omaa tarinaansa henkilön historiasta ja luonteesta. Krissen kodin nähtyäni vain vahvistui alkuperäinen tunne siitä, että Krisse on kiltti ja samaan aikaan hirmuisen vahva henkilö. Koti oli persoonallisesti ja mielettömän runsaasti sisustettu, rouhean romanttisesti sanoisin, ja siellä näkyi kodin historia ja esineet antoivat ihan omanlaisensa lämpimän tunnelman tähän kotiin.







Eikö olekin viehättävän paljon yksityiskohtia! Ja miten hyvin ne sopiikin yhteen, minä en osaisi sommitella tuollaisia kokonaisuuksia!



Tämä lipasto vei sydämeni, nuo ovet! Voi kun joskus itsekin löytäisin tällaisen aarteen kotiini<3




Ja miten hieno naulakko! Näytin heti miehelle tätä kuvaa ja tilasin samantyylisen meille! Sori Krisse apinoimisesta, mutta tämä vaan on niin upea! :P





Nyt kun on tämän kevään aikana nähnyt kaksi aivan ihanaa kotia, niin kieltämättä nousee kynnys kutsua ketään omaan alle vuoden asuttuun ja vasta osittain remontoituun pikkuruiseen tönöön.

Kutsun silti. Kesällä brunssille, omenapuun alle, aurinkoisena aamuna! Joo!
 





Näihin kuviin ja tunnelmiin! Jään innolla odottamaan seuraavaa tapaamistamme! Kiitos jälleen ihanat naiset <3 

ja tietysti 
Arjen helmiä Kristiina




perjantai 15. toukokuuta 2015

Riitaisat lapset ja ihanat ystävät

Mitäs meille? Ei oikeastaan mitään, mutta kuitenkin kaikkea!

Eilinen arkipyhä oli kyllä kiva, vaikka isähenkilö olikin töissä osan päivästä. Aamulla vielä revin hiuksia päästäni lasten riitelyn ja torailun takia ja mietin mitä ihmettä noiden kanssa teen koko kesäkuun, kun koululainen on kotona villitsemässä Suuttujaa ja riitelemässä sen kanssa aamusta iltaan, ja isähenkilö (the auktoriteetti) on päivät töissä, puuuuh.

Yritin mopata lattiaa kun lapset kiljuivat toisilleen sekä mellastivat viskellen sohvatyynyjä ympäriinsä, joten tuuppasin riitapukarit pihalle vesisateeseen juoksemaan ja päästelemään höyryjä.

Ei ihan mennyt sekään niinkuin ajattelin. Toisinsanoen minä moppi kädessä huutelin ikkunasta puolen minuutin välein -yksi kerrallaan trampalle! -Suuttuja pois sieltä trampalta nyt, nyt on siskon vuoro! Jaoin jäähyjä ja uhkailin. Leppoisaa.




Tämä rauhallisen ja sopuisan näköinen murmeli osaa olla kyllä sille päälle sattuessaan aivan mahdoton kovaääninen kiusanhenki ja riehuva riiviö.




Onneksi iltapäivä meni miellyttävämmin, h u o m a t t a v a s t i  miellyttävämmin. Saatiin useamman vuoden tauon jälkeen lapsuudenystäväni perheineen kylään ja oli niin ihanaa nähdä pitkästä aikaa. Lapsetkin viihtyivät toistensa seurasta pienen alkujännityksen jälkeen. Oli hyvää ruokaa ja hyvää seuraa, parin vuoden kuulumiset höpötettävänä ja kuten kaikilla keski-ikää lähestyvillä, myös meillä jutut lopulta päätyivät sairauksista puhumiseen ja elämäntaparemontin suunnitteluun, hih.

Ja katsokaa, millaisia pinkkejä ruusuja he toivat mukanaan ja mitä taitava ystäväni oli tehnyt minulle tuliaisiksi! Narupallon, jonne voin laittaa valosarjan sisään, mutta itseasiassa taidan pitää kesän yli sen ihan näin ja ehkä jouluksi sitten laitan valot siihen. Se on huippukaunis ja sopii kotiimme niin hienosti! Kiitos ystäväni <3





Tästäkin päivästä tulee aivan pakostikin mahtava! Sitä enteilee uunissa muhiva juustokakku ja tieto illan bloggaritapaamisesta! Huippua nähdä pitkästä aikaa taas blogituttuja ja kokoontua yhteisen herkkupöydän äärelle rupattelemaan.

Sitä ennen kuitenkin lähden kurkkimaan vintille ja valkkailemaan meille ylimääräistä rompetta myyntiin. Tytöllä on huomenna "koulupäivä" ja koulun vanhempainyhdistys on järjestänyt aamupäivälle mukavaa ohjelmaa koko perheelle, mm. taikurin esiintymään ja kirpputoripöydät koulun saliin, jonne minäkin siis vien lasten pieniksi jääneet pyöräilykypärät ja vaatteet myyntiin. Toivotaan että kauppa käy ja paljon ihmisiä saapuu paikalle!



Oikein ihanaa ja aurinkoista viikonloppua kaikille! 








keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Ompelujumin selätystä

Päätin eilen etten valita säästä. Tänään tekisi kyllä mieli.

Jos sanonta; -Sää kuin morsian, pitäisi paikkansa niin tämän päivän morsian ei välttämättä ole kaikkein kukkeimmillaan.




Jotain hyvääkin ikävästä säästä, sain nimittäin pitkään kestäneen ompelujumin vihdoin selätettyä. On ollut jokseenkin tahmeaa tarttua saksiin ja saumuriin, mutta kyllä se taas tästä. Pakostikin, kun lapset ovat kasvaneet viime kesäisistä vaatteista ulos ja uusia pitäisi siis ommella.


Tällä kertaa vuorossa oli meidän ekaluokkalainen, joka pitkästä aikaa alkoi kaipailla mekkoja päälleen. No, eihän niitä ollut...eikä sen puoleen juuri hameitakaan. Pipokelitkään eivät toukokuusta huolimatta näytä hellittävän, joten tein ohuen trikoopipon viileisiin aamuihin.  Pipo on yksinkertaista trikoota, ilman vuoria siis. Otsapuolelle taiteilin tuollaisen frillakoristeen antamaan vähän ilmettä.





Paapiin Jussista tein perhoshihaisen pitkähkön puseron. Tämä kuosi väreineen on niin karkki! En tosin tiedä leikkasinko sen ihan oikein päin, mutta jotenkin mielestäni on loogista, että nuo "töttöröt" ovat pystyssä?



Verson puodin Paratiisin puutarhasta tuli simppeli tunika pienellä "jujulla". Eli ompelin tuohon helmaan pari kerrosta hörsöä niistä ruusuisten pitsiverhojen jämistä, heh. Sanoinhan, että tulette niitä vielä näkemään!



Tässä vielä pari sovituskuvaa, nappasin kameran kun tyttö ryhtyi sovittelemaan uusia vaatteitaan. 


Piposta tuli tosi söpö ja koska se on tytön lempiväriä uskon sen pääsevän käyttöön! 




Paitakin on juuri hyvän mittainen, vähän pyllyn päälle tuleva, joten sitä voi pitää vaikka legginssien kanssa. Nyt tytöllä sattui olemaan lilat farkut jalassaan ja tulihan melkoinen yhdistelmäpläjäys pastellivärejä! (en ymmärrä mitä se oikein tekee, kun nykyään kaikki sen housut ovat polvista puhki!)



Tunikasta tuli oikein sopiva ja sievä. Tyttö lähti tämä päällään kauppareissullekin, joten taisi päästä käyttövaatteeksi tämäkin. Tämä kyllä vaatii jotkut housut alle, on se sen verran lyhykäinen, ettei mekosta ihan mene.

Tulisi nyt vaan se kesä!




sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Mulla oli huippupäivä, entä teillä?


Olen kovin onnekas, minulla on kaksi suloista lasta ja rakastava aviomies. Minua on hemmoteltu tänään enemmän kuin koen ansaitsevani, aivan superihana päivä!

Mies kysyi tässä taannoin, että mitä toivon äitienpäivälahjaksi. Hetken tuumittuani sanoin haluavani ikkunoiden pesun. Ne kun ovat vanhat ja sisemmistä ikkunaruuduista puuttuu saranat, eli ne pitää nostaa pois paikaltaan pesun ajaksi ja ulommat pinnat pitää pestä pihalta käsin tikkailla seisten. Jotenkin ei oikein lähtenyt minulta.

Jossain kohtaa taisin mainita myös nähneeni ihanan vaaleanpunaisen kastelukannun, jollaisella olisi käyttöä pihapuuhissa.

Toiveeni toteutuivat, ja paljon enemmän!



Ensinnäkin sain tytön askartelemat äitienpäiväkortit ja pienen lahjan heti aamusta vuoteeseen ja aamiaiseksi kahvin kanssa tuoreista mansikoista tehtyä rahkaa.





Isähenkilö oli keksinyt ihan mahtavan lahjan minulle; -vaaleanpunaiset kottikärryt JA sen toivomani kastelukannun! Kuinka söpöt ne onkaan! Minulla on ajattelevainen mies <3 Ja kun olin toipunut aamiaisesta ja lahjoista, kaivoi se esiin ikkunanpesulaitteen ja ryhtyi pesemään ikkunoita. Meinasin pudota tuolilta!




 Lounaaksi nautittiin (luonnollisesti isähenkilön valmistamia) valkosipuliperunoita ja grillattuja pihvejä pihalla auringonpaisteessa, jonka jälkeen lähdettiin Helsinkiin äitienpäiväkahveille äitini luokse. Omalle äidille vein nyt vain pienen hortensian, kahvipaketin ja aamulla leipomani juustokakun, sillä käytin hänet aikaisemmin jo äitienpäivälahjana pienillä ostoksilla Ikeassa. 

Toivottavasti äidilläni oli yhtä mukava äitienpäivä kuin minulla. Olen iloinen, että minulla on äiti. Äiti, joka on huolehtivainen ja kiltti. Äiti, joka jaksaa innostua kodin sisustamisesta ja kukkapenkkien peuhkaamisesta. Äiti, joka soittaa, vaikka minä usein unohdan. Äiti, joka käsitöillään pitää koko perheen villasukissa ja lapasissa. Äiti, joka opetti minut teininä tekemään ruskeaa kastiketta ja joka ei koskaan pakottanut syömään kalaa tai kaaliruokia. Täytyy sanoa, että miehelläni on myös aika mukava anoppi, joka ei arvostele eikä tuppaa, ei neuvo tai puutu liiaksi, mutta on aina halukas auttamaan kun tarvitaan. Kiitos äiti, että olet olemassa <3



Lapsuus se on, korvaamaton 
Paljon mä sain, siks kiitän nyt vain 
Äidille vaan laulaa nyt saan, äideistä parhaimman sain 
Lohdun hän loi, suojan hän soi 
Hellyyttä koin, nyt kiittää sua voin 
Rakkaudestaan voimaa mä saan, äideistä parhaimman sain 

Hän ymmärtää ja lohduttaa, laulun tään hän nyt saa-aa-aa 
Kallein hän on, niin korvaamaton, parhain hän on äiti mun 

Luotas jos tie kerran mun vie, suureks kun vartun unhoon jää et 
Muistot nää mieleen jää, rakkautes tää 
Äideistä parhain sä oot