Meillä on tosiaan asuntovaunu nyt Messilässä ja luonnollisesti käytiin viikonloppuna tutustumassa laskettelukeskukseen ja etenkin siellä olevaan pikkukylään. Pikkukylä on siis perheen pienimmille sopiva loiva mäki, joka on jaettu laskettelu/lautailumäkeen ja pulkkamäkeen ja näiden välissä menee taikamatto ts.liukuhihna joka vie pienet ja vähän isommatkin ihmiset takaisin ylös mäen päälle. Alhaalla oli nuotiopaikka ja lumikaruselli, josta tulikin suuttujan lemppari. Siinä se istua kökötti pulkassa, vilkutteli äitihenkilölle ja muille kanssaihmisille ja söi lunta. Hintakaan ei ollut huima, 6€/ 6 tuntia ja alle 6-vuotiaat ilmaiseksi. Mäessä oli myös lainapulkat ja liukurit, tosin meillä oli omat mukana.
Eskari meni niin hienosti ja rohkeasti ensimmäistä kertaa suksilla isähenkilön avustamana ja rohkaistui päivän lopussa menemään pienen pätkän mäkeä ihan yksinkin. Se on niin reipas! (eli ilmeisesti niistä isähenkilön puolelta periytyneistä geeneistä on joskus ihan iloakin, hehhhee)
Molemmille haettiin asiaankuuluvat kypärät ja lasit Stadiumista. Jotenkin ajattelin että neiti eskari olisi halunnut pinkin kypärän, mutta molemmat ottivat keltaisen. Ne kyllä näkyi mäessä hienosti, ei sen puoleen, mutta minulle tulee väkisinkin mielleyhtymä raksakypärästä sen värin takia.
Hirmu hyvät kyllä nuo kypärät, laitettiin ne päähän myös täällä kotona kun käytiin luistelukentällä ja ilman muuta ne kulkee mukana myös pulkkamäkeen.
Liukuhihna-lapsi ;) |
Lumikaruselli |
Vaunuilu on näin muutaman viikonlopun perusteella oikein kivaa vaihtelua ja kyllä noina viikonloppuina tulee oltua enemmän ulkona ja tavallaan "läsnä" lapsille. Kotona kun on ne arkiset pyykit ja tiskit ja muka muuta ohjelmaa, vaunulla ollaan kaikki lähekkäin ja kaikki asiat tehdään yhdessä. Vaunu on vanha ja siinä on omat kommervenkkinsä, joita tässä nyt harjoitellaan. Kaikki ei todellakaan mene niinkuin strömsössä, mutta pikkuhiljaa opitaan ymmärtämään vanhan vaunun taikoja
Ja
yksi ihana puoli siinä on erityisesti (toki muitakin). Siellä on luonto
lähellä. Täällä kerrostalossa sitä kaipaa, kun kesämökillekään ei pääse
vielä moneen kuukauteen. Meillä kävi onni ja saatiin vaunu järven
rannalle, melkein vesirajaan kiinni! Lauantai-aamuna katseltiin kun
autoja alkoi hiljakseen ajaa rantaan ja miehet kulkivat ahkioiden ja
pilkkionkiensa kanssa jäälle, myöhemmin tuli hiihtäjiä ja
retkiluistelijakin nähtiin. Enkä ihmettele! Luminen suuri ja tyhjä
jääpinta oli kaunis ja houkutteli myös meidät pulkan kanssa jäälle
leikkimään.