keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Karavaanari-karavaanari on kaikkien kaveri.

No ei ehkä aivan kaikkien ;)

Meillä on tosiaan asuntovaunu nyt Messilässä ja luonnollisesti käytiin viikonloppuna tutustumassa laskettelukeskukseen ja etenkin siellä olevaan pikkukylään. Pikkukylä on siis perheen pienimmille sopiva loiva mäki, joka on jaettu laskettelu/lautailumäkeen ja pulkkamäkeen ja näiden välissä menee taikamatto ts.liukuhihna joka vie pienet ja vähän isommatkin ihmiset takaisin ylös mäen päälle. Alhaalla oli nuotiopaikka ja lumikaruselli, josta tulikin suuttujan lemppari. Siinä se istua kökötti pulkassa, vilkutteli äitihenkilölle ja muille kanssaihmisille ja söi lunta. Hintakaan ei ollut huima, 6€/ 6 tuntia ja alle 6-vuotiaat ilmaiseksi. Mäessä oli myös lainapulkat ja liukurit, tosin meillä oli omat mukana.

Eskari meni niin hienosti ja rohkeasti ensimmäistä kertaa suksilla isähenkilön avustamana ja rohkaistui päivän lopussa menemään pienen pätkän mäkeä ihan yksinkin. Se on niin reipas! (eli ilmeisesti niistä isähenkilön puolelta periytyneistä geeneistä on joskus ihan iloakin, hehhhee)

Molemmille haettiin asiaankuuluvat kypärät ja lasit Stadiumista. Jotenkin ajattelin että neiti eskari olisi halunnut pinkin kypärän, mutta molemmat ottivat keltaisen. Ne kyllä näkyi mäessä hienosti, ei sen puoleen, mutta minulle tulee väkisinkin mielleyhtymä raksakypärästä sen värin takia.
Hirmu hyvät kyllä nuo kypärät, laitettiin ne päähän myös täällä kotona kun käytiin luistelukentällä ja ilman muuta ne kulkee mukana myös pulkkamäkeen.

Liukuhihna-lapsi ;)



Lumikaruselli


Vaunuilu on näin muutaman viikonlopun perusteella oikein kivaa vaihtelua ja kyllä noina viikonloppuina tulee oltua enemmän ulkona ja tavallaan "läsnä" lapsille. Kotona kun on ne arkiset pyykit ja tiskit ja muka muuta ohjelmaa, vaunulla ollaan kaikki lähekkäin ja kaikki asiat tehdään yhdessä. Vaunu on vanha ja siinä on omat kommervenkkinsä, joita tässä nyt harjoitellaan. Kaikki ei todellakaan mene niinkuin strömsössä, mutta pikkuhiljaa opitaan ymmärtämään vanhan vaunun taikoja

 



 

Ja yksi ihana puoli siinä on erityisesti (toki muitakin). Siellä on luonto lähellä. Täällä kerrostalossa sitä kaipaa, kun kesämökillekään ei pääse vielä moneen kuukauteen. Meillä kävi onni ja saatiin vaunu järven rannalle, melkein vesirajaan kiinni! Lauantai-aamuna katseltiin kun autoja alkoi hiljakseen ajaa rantaan ja miehet kulkivat ahkioiden ja pilkkionkiensa kanssa jäälle, myöhemmin tuli hiihtäjiä ja retkiluistelijakin nähtiin. Enkä ihmettele! Luminen suuri ja tyhjä jääpinta oli kaunis ja houkutteli myös meidät pulkan kanssa jäälle leikkimään.


sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Hop-hop-hop!

...pupujussi loikkaa!

Aivan hullun ihana kangas tämä Elisa Tuohimaan & Rocking´skidin silinterihattuinen pupu. Niin raikas ja keväinen ja ja ja... no kaikkea! Ja sopii tietysti meidän lemmikki perheeseen kuin nenä päähän.

Pojalle tein uusimmasta lasten Ottobresta Totem Owl -kaavalla raglahihaisen puseron koossa 104. Vähän turkoosiraita-resoria ja mu-va pallotrikoota ja tsa-daa! Eikös olekin kiva?

Samaisesta lehdestä reippaasti oikaisten tuli Relaxed fit kaavoilla joustokollegehousut. Malli on tosi kiva ja näitä tulee varmasti tehtyä lisääkin. Nämäkin tein koossa 104, mutta ne ovat niin suuret, että taidan jäljentää kokoa pienemmät kaavat seuraaviin pöksyihin.


Laitoin Hot Fix -glitterkalvoilla tuollaisia pupun käpälänjälkiä etukappaleelle.





perjantai 24. tammikuuta 2014

Samalla linjalla

Edelleen; graafista, mustaa, valkoista ja keltaista. Tällä erää lämpimänä joustofroteena ja kaavana vanha tuttu Rascal.

Ystävä fb-ryhmässä kuvan julkaistuani totesikin, että sopii hyvin meidän vauhtivekolle. Vauhdikas pusero, vauhdikaalle suuttujalle siis! 

Pyysin apua aina niin ihanilta naisilta fb:n ompelueyhmässä kaula-aukon kanttaamiseen. Ensimmäinen yritys meni siis vikaan siinä, etten lyhentänyt resoria riittävästi ja venytin ilmeisesti myös puseron kangasta, joten kaula-aukko jäi löpöttämään liian suurena. Otin neuvoista vaarin ja tein sen "normaalin" kaksittain taitetun resoripääntien, ja hei, se onnistui! Nyt pusero on mittasuhteiltaan oikein hyvä. 




Tytölle tein myös Rascalin kaavalla puseron. Mustaa trikoota, tummanharmaata resoria ja kasa tilkkuja. Ei retroa. (Tyttö joku viikko sitten hylkäsi kaapistaan kaikki froteiset retroväriset puserot...koska ne on pienten, ei isojen niinkuin hän on) 

Tässä on siis Tanyasumin harmaata sydäntä, Sampukan Herttaa, Ek:n muva-raitaribbiä ja Ek:n palalaarin mustaa trikoota. Harmaa resori on ostettu Käpyseltä.



Tein jälkikäteen vielä rusetin toiseen olkasaumaan, kun se näytti niin paljaalta.



 Ja hei, ette ikinä arvaa mitä elokuvaa meillä on tänään katsottu?! Kyllä, hän on tittidiiii: "Viileä Venla".

 

Hauskaa viikonloppua kaikille! Me lähdetään Messilään, jeeee-ee-eeee! 


 

lauantai 18. tammikuuta 2014

Huppari

Käytiin viime viikonloppuna tosiaan Messilässä ja kas, mikäs siinä vieressä taas olikaan? Kärkkäinen! Ja mitä Kärkkäisellä myydään? Kankaita!

Ostin pehmeää ja laadukkaan oloista musta-valkoista raitatrikoota, pitsinauhaa (maatuskahuiviin) ja ommeltavia neppareita.

Trikoosta tuli suuttujalle hiippahupullinen raglanhuppari. Minulla on taas kevät ja raidat miellyttää. En ymmärrä miksi joka ikinen kevät minuun iskee graafiset, yksinkertaiset jutut, raidat ja simppelit värit? Sitä seuraa pastellit ja hempeät, romanttiset jopa, ja kesää kohti tulee taas retro. Joka vuosi. Tosi hassua.


Hiiiiiiippahuppu

Hupussa ruututrikoinen vuori ja kädenteillä, kaula-aukossa ja helmassa mustaa resoria.



 Tämä muuten käy kivasti myös NÄIDEN keltaisten housujen ja tupsupipon pariksi! Settii pukkaa!


perjantai 17. tammikuuta 2014

KYLMÄÄÄÄÄ

Tytöllä on ollut vilpo, eikä mistään meinannut löytyä hänen koossaan alusmyssyä pipon alle, jossa olisi myös niskan ja kaulan peittävä kaulus. JesperJuniorista löytyi puuvillainen ohut kypärämyssy, mutta liekö se liian kylmä? Ilmeisesti pitää tilata merinovillaa ja tehdä itse?

Tein hätävara-kaulurin/tuubihuivin trikoosta ja joustofroteesta. Tyttö sai itse valita kankaat ja päätyi tähän ruututrikooseen. Tämä siis vain sujautetaan kaulaan. Ei tarvitse kietoa eikä sitoa, helppo lapsenkin pukea. Ja on käännettävä, eli valkoisen froteen voi kääntää välillä ulkopuolelle vaihtelun vuoksi.

Mieluinen siitä tuli.

Kauluri / tuubihuivi

Sopii kivasti tuon aikaisemmin tehdyn pipon kanssa. Pipo vaan on vielä turhan kylmä näille pakkasille, se kun on vain kaksinkertaista trikoota, mutta keväämmällä tämä on mukava yhdistelmä.

Tyttö veti kaulurin heti nenän ja poskien yli, niin että vain silmät näkyivät pipon ja kaulurin välistä. Tyttöä nauratti, kun sanoin, että voisit mennä ryöstämään pankin, eikä kukaan tunnistaisi sinua.

Hmmm, taidan tehdä itsellenikin samanlaisen!

torstai 16. tammikuuta 2014

Kaaaalinka-kalinka

Sain ihanalta ystävältä aivan mahtavat vanhat verhot. En mitenkään osannut nähdä niitä verhoina, koska ne alkoivat heti laulaa minulle babuskamummojen lauluja. Oli pakko, aivan pakko!

Nyt verhot koristavat palelevaa minua, ei kotia. Se on M A H T A V A! Se on maatuskahuivi.


Mummola, pirttipöytä, pannukahvin leijaileva tuoksu, keinutuolin tasainen keinuva ääni, räsymatot jalkojen alla ja villasukat. Ne tulee mieleen tästä huivista. Ja se kalinka -laulu. Ja ne naapurimaan laulavat euroviisumummot.

Se on molemmilta puolilta samanlainen, eli kaksinkertainen ja kankaiden reunojen välissä tuo pitsi.




 


Toinen verho on vielä iskemätön. Se ei vielä huuda mitään minulle, mutta mieleeni on päässyt ajatus hameesta, ehkäpä, ehkäpä?




tiistai 14. tammikuuta 2014

Aurinko näyttäytyi

Ja sain vihdoinkin otettua edes vähän paremmat kuvat jo viime viikolla ompelemistani jutuista. Ei ne kuvat päätä huimaa vieläkään, mutta saa noista jotain selvää?

Facebookin ompeluryhmässä on perjantaisin tapana ommella joku ennalta sovittu juttu ja kuva laitetaan myöhään perjantaina illalla kaikkien nähtäväksi. Me oltiin perjantaina juuri tuohon ompeluaikaan Messilässä asuntovaunulla, joten minä ompelin nämä jo alkuviikosta. Tällä kertaa piti inspiroitua jostakin esille ladatuista viidestä kuvasta, ja hei, minähän inspiroiduin!

Ompelin tytölle keltaisesta trikoosta legginssit ja painoin mustalla kangasvärillä ja Tigerista ostetulla leimasimella viiksiä; mustia tuuheita viiksiä. Näistä tuli aika hauskat!



Suuttujalle tein samasta trikoosta housut raitaresoreilla ja vapaalla kädellä sudin samaisella kangasvärillä "polvipaikat". Ne tulivat vähän turhan alas, mutta on ne silti ihan kiva yksityiskohta muuten peruspertsa housuissa.



Ja molemmille tietysti asuun sopivat pipot, mustasta trikoosta ja päälle keikkumaan pieni hupsu tupsu.



Takana on tuollainen raitaresorin pätkä tehosteena



Tykkään kovasti nyt tästä musta-valkoinen-keltainen -väriyhdistelmästä! Raikas, reipas ja keväinen. Ehkä retrokausi alkaa hieman väistyä...no tuskin, mutta hauska tehdä muitakin juttuja välillä!



 


 Mitäs te tykkäätte?





Jos on hiki...

...pitää ottaa kuuma takki pois. Sanoi Jäpälä ja vaihtoi rotsin.

Luonnossahan kanieläimet, ne jänislahkoon kuuluvat, vaihtavat karvan keväällä (ohuempaan) ja syksyllä (paksumpaan). Täällä kerrostalossa ne tekevät sen paukkupakkasilla. Ai miksikö? No, kun ulkona pakastuu, alkavat sisällä lämmityspatterit pauhata ja kanille, joka makaa sen hehkuvan patterin vieressä, tulee "kesä" ja se vaihtaa ohuemman rotsin päälleen. 


Ja näyttää aivan roskiksesta dyykatulta. Tuppo siellä, toinen täällä. 


Jättiläinen ja sen pieni sievä kaveri :D

tiistai 7. tammikuuta 2014

Toiset ne...

...aloittaa laihdutuskuurin pyhien jälkeen. Toiset päättävät alkaa leipomaan.

Tässä teillekin (niille jotka eivät laihduta) ohje suklaakakkuun. Vähän niinkuin mokkapalat, mutta kakkuna. 

Munaton-maidoton suklaakakku:

Tarvitset:
4,5dl vehnäjauhoja
3-4rkl tummaa kaakaojauhetta
3dl sokeria
3tl leivinjauhetta
2tl vanilliinisokeria
1dl kaurakermaa
1dl kuumaa vettä
1dl sulaa margariinia (maidoton Keiju)

Kuorrute:

3rkl kahvia
3rkl sulatettua margariinia
2,5dl tomusokeria
2tl vanilliinisokeria
1rkl tummaa kaakaojauhetta

: Sekoita kuivat aineet keskenään, lisää niiden joukkoon kaurakerma, sula margariini ja kiehuva vesi. Kaada korppujauhotetun (irtoreuna)vuyan pohjalle ja paista 175 asteessa noin 40 minuuttia. Anna pohjan jäähtyä ja tee kuorrute sekoittamalla kaikki aineet keskenään töhnäksi. Levitä kuorrute kakun päälle ja nauti! 


Vegaaninen suklaakakku

Tästä tuli yllättävän mehevää, isähenkilökin kehui maukkaaksi.



 

Suuttujakin piti herkusta ja etenkin noita pieniä sokerikoristeita oli kiva nyppiä kakkupalan päältä suuhun. Vink vink, tästä ruokailuepisodista on muuten hauska video instagramissa, minut löytää sieltä nimimerkillä palanutta, käykää kurkkaamassa!