Tuntoa ja Taikaa

Valkeaa hohdetta!
Meidän ruokailutila sai pintaansa uutta ilmettä ja tila alkaakin olla pian valmis.

Lattiasta poistettiin muovimatto ja lastulevyt. Alta paljastui ruskeaksi maalattu lankkulattia. Yäk.
Isähenkilö hioi ja maalasi lankut ja nyt meillä on raikas valkoinen lattia. Sama homma odottaa olohuoneessa.

Seiniltä revittiin tapetit ja ikkunaseinä maalattiin valkoisella Tunto Hienolla ja tehtiin pintaan siveltimellä epäsäännöllistä kuviota. Tunto hieno on tässä kaikkein vasemmanpuoleisin. Nuo muutkin näyttävät ihanan rouheilta, mutta ehkä tämä oli kuitenkin eniten omannäköisin näistä?

Kun maali oli kuivunut, sivelin päälle vielä tätä Taika Stardust hopeaglasyyriä antamaan kimalletta. 

Lopputulos on yksinkertaisen kaunis. Puhun tietysti omasta puolestani, muiden makuun tämä on ehkä pliisu ja väritön?

Tietyssä valossa ei edes huomaa seinien struktuuria vaan seinät näyttävät pelkästään valkoisilta ja tasaisilta. Toisessa valossa taas seinät hohtavat kauniisti, mutteivät mitenkään yliampuvasti kuitenkaan. Hillitysti.

Päätyseinä tapetoitiin tällaisella kuviotapetilla. Kuviota ei kyllä kaukaa katsottuna edes näe. Tämä kuva on otettu hyvin läheltä seinää, jotta kuvio tulisi kuvissa edes jotenkin näkyviin. Hopeanhohdetta on tässäkin, tietenkin!

Huomenna tulevat uudet keittiökalusteet emmekä meinaa housuissamme pysyä! Saadaan vihdoinkin kuistilta kaikki keittiövälineet omille paikoilleen (ja päästään aloittamaan kuistin maalausta)!

Tässä vielä kuva keittiösuunnitelmasta, lopputuloksesta laitan kyllä kuvat erikseen, jahka saadaan se valmiiksi.

 

Me emme halua keittiön välitilaan niitä perinteisiä laattoja, vaan jotain muuta. Jotenkin tuntuu, että ne laattojen saumat tummuvat ja niihin tarttuu lika kovin helposti. Ikean pleksilasiinkaan emme olleet tyytyväisiä. 

Antakaas ehdotuksia hauskannäköiseen, mutta silti siistiin välitilaan!?

Lazy Sunday

Eli laiska sunnuntai.

Tänään ei remontti edisty. Tänään nostetaan jalat ylös ja todetaan orastavan flunssan ensioireet. Kuunnellaan radiota ja laitetaan pizzataikina kohoamaan.

Tässä teillekin ohje Kolmen juuston pizzaan. Tässä on paksu ja herkullinen pohja ja satsista tulee iso pellillinen! 

Pohja:

4dl vettä

2tl suolaa

9dl vehnäjauhoja

Loraus oliiviöljyä 

1pss kuuvahiivaa

Täyte:

400-600g naudan jauhelihaa

1,5prk Rainbow valkosipulista tomaattimurskaa

2prk Dole Tropical Gold ananaspaloja

175g mozzarellajuustoraastetta

175g pizzajuustoraastetta

50g emmentaljuustoraastetta 

Grillausmaustetta

Suolaa

1 pieni purkki tomaattipyreetä

: lämmitä vesi +42 asteiseksi ja sulata suola veden sekaan. Lisää jauhoihin kuivahiiva ja hämmennä pienissä erissä jauhoseosta veteen puulastalla tai taikinanuolijalla. Kun taikina on kiinteä pallo, lisää loraus oliiviöljyä ja sekoita tasaiseksi. Anna taikinan kohota liinan alla sen aikaa, kun valmistat täytettä.

Ruskista jauheliha, mausta grillausmausteella ja suolalla. Kaada pannulle jauhelihan sekaan tomaattimurskat ja anna lämmetä hetki. 

Nosta kohonnut taikina leivinpaperin päälle pellille ja painele litteäksi kohti reunoja. (Voit myös käyttää kaulinta. Itse tykkään enemmän taputella käsin taikinan levyksi.)

Levitä taikinan päälle ohut kerros tomaattipyreetä ja jauhelihakastike-seos. Ripottele päälle pizzamaustetta tai oreganoa oman maun mukaan. Lisää ananaspalat ja juustoraasteet ja paista 200-asteessa kunnes juusto on kauniin ruskeaa. 

Versiosta saisi myös helposti  neljänjuustonpizzan lisäämällä fetakuutioita. Herkullista näinkin. 

RemonttiRiuska

Eläminen remontin keskellä tekee välillä tiukkaa. Jatkuvaa pölyä ja tavaroiden siirtelyä paikasta toiseen. Kokoajan on olo, että pitäis tehdä toi ja pitäis tää ja tuokin vielä. Ja siinä samalla täytyy kuitenkin ylläpitää normaalia lapsiperhearkea. Hallittua kaaosta ja sietokyvyn nostatusta. Sitä tämä remontti on.

Ihanaa kuitenkin nähdä ne edistymiset, pienet harppaukset kohti kaunista ja viihtyisää kotia. Pikkuhiljaa alkaa haihtua se mummolan haju ja kellastuneet seinäpinnat saavat uutta raikkautta pintaan.

Niin, ja onhan tässä huvittaviakin puolia.

 Kuten se, ettei meillä ole vielä täysikokoista jääkaappia, vaan sellainen pieni ja matala, joten Suuttuja käy itsenäisesti hakemassa aina ohimennen pari lihapullaa kouraansa. Self service.

Tv-tason virkaa toimittaa putkiradio ja pari vanhaa kaiutinta. 

Naulakoksi voi kutsua kahta seinään porattua ruuvia.

Valkoista maalia löytyy kyllä seinistä, mutta myös äitihenkilön hiukset ovat saaneet uuden raidoituksen, samoin kynsinauhat, varpaat ja vaatteet. 

Kuljemme samoissa vaatteissa viikosta toiseen, koska meillä ei ole vielä vaatekaappeja. Liikumme kyllä puhtaissa vaatteissa, kiitos avuliaan anopin, mutta uusien vaateparien valitseminen Ikean kasseista pimeästä vinttikomerosta ei juuri nyt ole se juttu. Minulla ei ole hajuakaan missä lempihuivini ja kaikki sukkani sijaitsevat.

Tuulinen päivä

Aamulla satoi vettä, mutta piha kuivui ennätysnopeasti kovan tuulen ansiosta. Tällaisina elokuisina päivinä sitä todella tuntee syksyn saapuneen.

Kiitos kovan tuulen, oli omppupuista tippunut taas kiloittain omenia, joita lähdettiin Suuttujan kanssa aamupäivällä poimimaan. 

Tiedättekö, minä rakastan näitä vanhan talon ääniä. Kun tuulee oikein kovaa, niinkuin tänään, alkaa peltikatto humista aivan hurmaavasti, sateella se taas ropisee ja pärisee. Puiset portaat yläkertaan narisee askelien alla kotoisasti. Vanhan talon iloja.

Vaikka kesän perään välillä haikailenkin, on minun myönnettävä syksyn lapsena olevani syksyä rakastavaa ihmistyyppiä. Syksyssä on jotain tosi haikeaa ja samaan aikaan innostavaa, uutta potkua antavaa energiaa. Toisaalta taas tekisi mieli linnoittautua sohvannurkkaan torkkupeiton alle syömään suklaata...vaikka koko talveksi, noin alkuun.

Iltaisin me ollaan polteltu takassa ja puuhellassa tulia, niistä tulee kyllä aika ihana tunnelma ja lämpö. Tällaisista asioista sitä nauttii kerrostaloelämän jälkeen kovasti. Kaivoin villasukat, huivit ja pipotkin jo esiin. Ei niitä ihan vielä tarvita, mutta tuossa ne on odottamassa, valmiustilassa.

Syksyn tulosta intoutuneena olen tilaillut uusia joustocollegeja kangaslipastoon, joista aion ommella itselleni pitkiä huppareita ja legginssejä viileneviin päiviin. Suuttujalle tilasin ihanaa mr. Mustache joustofroteeta, kyllä trikoiden aika alkaa olla ohi tältä vuodelta, niistä voi innostua sitten keväällä uudestaan.

 

 Ihanan lämpimän heinäkuun jälkeen, on syksyinen elokuu oikein tervetullut. 

Joka syksyiset kuviot

Käytiin viikonloppuna mökillä korjaamassa satoa ja kastelemassa jäljellä olevia kasveja. Aivan uskomattoman kuivaa on ollut koko kesän, oikeastaan ihme, että ylipäätään saadaan yhtään marjoja tai mitään, kun ei viime syksynä eikä tänä keväänä edes annettu puskille lannoitetta. Kyllä ne kesäkurpitsat siellä pikkuhiljaa näköjään kasvatuslaatikossa ottavat pituutta, osa tosin vasta kukkii parhaillaan, mutta oli siellä pari pötkylääkin jo näkyvissä.

Poimittiin kaikki mustaherukat ja raparperit jo pois. Marjat oli niin kypsiä, että osa tipahteli itsestään pois, kun nostin pensaan oksia. Ihmeen hyvin ne pensaat tuottavat marjaa, vaikka ovat yli 10 vuotta vanhoja ja olleet liki sen koko ajan täysin hoitamattomia! Tänä syksynä pitää leikata niitä ja lannoittaa kunnolla, jotta saadaan ensi vuonnakin satoa.

Tyttö poimi eilen aamulla mummin kanssa vielä tästä meidän kotipihalta omenoita ja punaisia viinimarjoja ja niinpä ryhdyinkin perinteeksi muodostuneeseen syyspuuhaan; mehujen keittoon.

Meillä tuoksui koko päivän siis melko makoisalta! Tuli omena-vanilja-raparperimehua, punaherukka-raparperimehua ja mustaherukka-omenamehua. Nam!

Mehujen valmistusohje löytyy TÄÄLTÄ !

Leivoin punaisista viinimarjoista piirakankin. Tyyliin, sitä mitä kaapissa sattuu olemaan.

Tässä helppo piirakkaohje teillekin: 

 POHJA:

3dl vehnäjauhoja

1 kananmuna

200g margariinia

vajaa 1dl sokeria 

1tl leivinjauhetta

TÄYTE: 

2prk maitorahkaa

2 kananmunaa

1dl sokeria

vanilliinisokeria

2-3dl punaisia viinimarjoja

: Vatkaa pehmeä margariini ja sokeri sekaisin, lisää muna ja vatkaa tasaiseksi. Lisää jauhot (leivinjauhe seassa) vähitellen, taikinasta tulee aika tiivistä. Voitele piirakkavuoka ja levitä taikina (kostutetuilla käsillä) vuoan pohjalle ja reunoille. Kaada marjat pohjan päälle tasaiseksi kerrokseksi. Vatkaa maitorahkojen sekaan munat, sokeri ja vanilliinisokeri ja nostele täyte marjojen päälle. Paista uunissa 200 -asteessa noin puoli tuntia.

Sorry kuvat jo raadellusta piirakasta, en muistanut napata kameraa ennen tarjolle nostamista. 

Täällä me

Opetellaan pikkuhiljaa uuden kodin juttuja ja tutustutaan lähiympäristöön. Suuttuja on kyllä vielä näin vajaan kahden viikon jälkeen edelleen menossa kotiin. Melkein joka päivä se kysyy mennäänkö kotiin (ja tarkoittaa sitä vanhaa kerrostaloa, kun ei se pikkuinen muuta kotia tiedä).

Remontti edistyy hienosti. Isähenkilö ja sen isähenkilö ovat ahkerasti purkaneet keskikerroksen kaksi väliseinää ja kaivaneet esiin ruokailutilan kauniin puulattian, joka oli tylysti piilotettu levyjen ja muovimaton alle. Aika paljon sahanpurua, sotkua ja meteliä, mutta hyvä tulee! Uudet kettiön kaapit on tilauksessa ja kodinkoneet katsottuna valmiiksi ostoslistalle. Käytiin K-raudassa ostamassa litroittain valkoista maalia, kaksi purkkia erilaista efektimaalia ja pari rullaa iiiiiihanaa tapettia! Suunnitelmat alkaa olla selvät!

Ollaan me toki pidetty mukavaakin, ettei nyt ihan työleiriksi muutu tämä elämä. Ollaan viritelty verhoja omenapuuhun ja istuttu vilteillä puiden oksien varjossa. Syöty suoraan puskasta karviaisia ja punaisia viinimarjoja, omenoista puhumattakaan. Tehtiin ensimmäistä kertaa ikinä ruokaa puuhellalla ja onnistuttiin. Puuhellasta taitaakin tulla meidän kodin sydän <3

Ollaan myös pyöräilty tytön kanssa jopoilla ympäri kylää tuuli hiuksissa posket helteestä punaisina. En edes muista milloin olisin viimeeksi pyöräillyt kauppaan asuessamme kaupungissa! Löydettiin me uimakuoppakin parin kilometrin päästä kotoa ja torstaina ajettiin Tykkimäen kupeeseen Aquaparkiin nauttimaan uima-altaista ja vesileikeistä.

 

Oli muuten ihan huippupaikka tuo Aquapark, suosittelen! Se vaan taitaa mennä kiinni nyt elokuun aikana...mutta ensi kesänä sitten!

Voi sentään!

Minun pieni esikoiseni täyttää tänään 7 vuotta! Niinkö kauan siitä tosiaan jo on, kun sain oman pienen tytönpalleron ensi kertaa syliini?

Nyt se on jo niin isoa tyttöä että. Koululainen jo ensi viikolla. Hyvin innokas sellainen.

Eilen käytiin valitsemassa mieluinen reppu, penaali ja kyniä. Kauhea kiire olisi kynät teroittaa valmiiksi ja reppu ja tavarat nimikoida.
Kiire kasvaa isoksi. 

Jaa, että millainen on kouluikään tuleva tyttömme?

Se on hurjan reipas ja kekseliäs.

Ihan älyttömän näsäviisas ja ärsyttävä.

Se huolehtii paremmin pikkuveljen asioista, kuin omistaan.

Sen uteliaisuus jaksaa yllättää ihan joka päivä ja kysymystulva on loputon.

Eilen se yritti opettaa pikkuveljeä polkemaan pyörää ja riiteli sen kanssa lastenohjelmista, hammaspesusta ja monesta muustakin asiasta.

Sen toinen yläetuhammas puuttuu vieläkin ja ollaan jo perheen kesken epäilty tyypin jäävän harvahampaaksi.

Sille ei kelpaa enää äitihenkilön valitsemat vaatteet vaan se pääsääntöisesti joka aamu kiikuttaa ne takaisin kaappiin ja valitsee "paremmat" tilalle. Silti se kysyy äitihenkilön mielipidettä, että -Sopiiko nää ja nää niinku hyvin yhteen?

Se osaa lukea ja kirjoittaa sekä laskea helppoja laskutoimituksia. Sitä on vaikea enää huijata.
Se myös pelaa korttia (seiskaa) paremmin kuin aikuiset ja päihittää äitihenkilön mennen tullen muistipelissä.

Rahanarvo on alettu ymmärtämään pelottavan hyvin ja se onkin tinkimässä viikkorahaa joka välissä. Jokaisesta roskapussin viemisestä ja pienimmästäkin kotitöissä auttamisesta.Viikkorahansa (silloin harvoin kun se sitä sattuu saamaan) se tuhlaa joko karkkiin tai Littlest PetShoppeihin.

Hello Kitty ja MinniHiiri on ihan lällyjä, p i e n t e n juttuja. Vaatteiden pitää olla MAGEET, niinkuin pillifarkut ja Converset ja aurinkolasit, lepakkohihapuserot ja napapaidat. Hiukset pitäisi saada pitää auki, eikä niitä viitsisi oikein harjatakaan.

Herkut maistuisi, mutta ruuat ei. Paitsi jos on  jotain, minkä voi dipata majoneesiin. Nirsoilu on ihan uusi juttu tytöllä, joka ennen oli kaikkiruokainen ja hyvä syömään.

Kavereiden mielipiteet vaikuttavat kovasti omaan mielipiteeseen ja niiltä omitaan hassuja sanontoja ja puheita, joita lauotaan aikuisille totuuksina. Koska se ja se sanoi, että se on niin. 

Aikuisia uhmataan, nakellaan niskoja, poljetaan jalkaa ja meinataan haljeta raivosta. Ainakin kaksi kertaa päivässä.

Nyt kevään ja kesän mittaan on tyttö kovasti alkanut laajentamaan reviiriään. Se käy kaverin kanssa kaupassa ostamassa milloin mitäkin on lupa. Se vierailee nyt uuden kodin lähellä olevassa leikkipuistossa yksin ja haluaisi pyöräillä sinne ja tänne ja tuonne; -Kyllä mä osaan jo!
Itsenäistymistä ja vastuunottoa treenaillaan hurjasti. Kotiavaimet ja kännykkä on pysyneet hienosti mukana alkukeväästä lähtien. Puhelimeen se vastaa aina tunnollisesti ja soittaa aina varmistaakseen, että on lupa mennä toiselle pihalle.

Sen mielestä pikkuveli on ärsyttävä, liian pieni ja se kiusaa vaan. Silti iltaisin se laittaa sille hammastahnaa harjaan ja antaa hyvänyönhalit. Lohduttaa ja paijaa jos se satuttaa itsensä. Niisti siltä nenänkin yksi päivä. Aika ihana isosisko se on.

 

Pieni tytönpallero, matkalla isoksi.

Sellainen se on, meidän 7-vuotias.

Nimipäivän iltapäivä

Tytöllä on tänään nimpparit ja päätettiin viettää ne kahvikekkereiden merkeissä omenapuiden alle asetetuilla vilteillä. Helppo, nopea ja söpö pieni juhla syntyy parista värikkäästä retrotäkistä ja puuhun ripustetuista paperikoristeista.

Huomattiin kyllä siinä tovi istuttuamme, että elokuun alku, hellepäivä ja sokeriset herkut tuovat kutsumattomia vieraita mukaan juhliin. Hitsin ampparit.

Kanit pääsivät vihdoin pihalle nuuskimaan uusia hajuja, kun saimme ulkohäkin koottua. Talon edessä, kuistin vieressä, oli hyvä suojaisa paikka häkille. Tähän ei käy tuuli ja se on hyvin varjossa lähes koko päivän, lisäksi paikka on hyvin näkysällä keittiön ikkunan alla. Näkysällä, silmien alla,  siis siinä mielessä, jos joku villieläin (tai jonkun naapurin kissa) päättäisi käydä liian uteliaaksi tai kanit päättäisivät ryhtyä kaivamaan itseänsä häkin ali vapauteen.
Hyvin tuntuvat puputkin viihtyvän uudessa kodissa, molemmat ovat uteliaina tutkineet kellarin joka kolon ja sopukan ja kiivenneet jopa jyrkät betoniportaat ylös keskikerrokseen!

 

Se olisi viimeinen lomaviikko alkamaisillaan ja pitäisi alkaa rukkaamaan lasten sisäistä kelloa arkisempaan rytmiin. Meidän pieni tyttö aloittaa koulutien ihan pian, miten jännää!