tiistai 30. huhtikuuta 2013

Iloista Vappua!

Lähdettiin aamukävelylle ostamaan Tiimarista ilmapalloja ja serpentiiniä. Oli muutama muukin samalla asialla, mutta onnistuttiin ryysäämään serpentiinilaarille! Kolme rullaa eurolla, jeij! Tarkoitus oli grillata tänään, mutta vilpoisa ja pilvinen sää ei houkuttele, joten plan b: herkutellaan päivälliseksi homemade pizzaa runsailla täytteillä. Jääköön nakkien grillaus huomiseksi koska huomennahan paistaa aurinko ja on todella lämmintä.



Uusi retrolamppu sai vappuvaatteet :)



 Tytär pukeutui tänään kissaksi; sillä on kissankorvilla varustettu panta päässään, kaulapanta kaulassa ja tietenkin paksu häntä hameeseen kiinnitettynä. Aika söpis. Mutta...se maukuu...aamulla ensimmäisenä alkoi kerrossängystä kuulua -miaaaauuuuu, miauuuuuu. Kiva. Mitähän se on illalla, kun kissaa on hieman buustattu sokerimunkeilla ja simalla? 

HAUSKAA VAPPUA!

Näin se käy!

Nimittäin tee-se-itse -kampaaja tai siis, leikkaa itse hiuksesi. Bongasin ihan huipun linkin, jossa nainen leikkasi hiuksensa kerroksittain itse kotonaan ja lopputulos-kuvista vaikuttuneena aloin googlaamaan lisää infoa. Löytyihän sitä, youtubestakin useita havainnollistavia videoita eri tekniikoista.

Minulla on pitkät ja luonnostaan kihartuvat ja taipuisat hiukset ja kaikesta värjäämisestä ja suoristusraudan käytöstä johtuen todella kuivat ja kuolleet latvat. Joten tuumasta toimeen. (kerrottakoon ettei todellakaan ole ensimmäinen kerta kun leikaan omia hiuksiani, ja hei, ei todellakaan viimeinen!)

Valitsin tietenkin sen helpoimman löytämäni tavan. Eli:

1.) kostuta hiukset ja vedä ne takaraivolta eteen otsalle, joko keskelle (jos haluat kaarevan otsatukan) tai jommalle kummalle ohimolle (jolloin tulee vino otsis) ja laita siihen kaksi pompulaa peräkkäin.
2.) Vedä etummaista pompulaa ponnaria pitkin siihen kohtaa josta haluat leikata, eli näin valitset pituuden tulevaan hiusmalliisi.
3.) Niks ja naks, leikkaa pompulan kohdalta poikki.
4.) Avaa hiukset ja föönaa ne kuiviksi

Tadaa! Uusi look ja terveet hiuslatvat!

Tässä linkki youtube -videoon, jonka ohjeella itse tein:
http://www.youtube.com/watch?v=f-GAilMmCqQ

Tuli niin hyvät, että voin oikeasti lämpimästi suositella kaikkia pitkähiuksisia kokeilemaan. Minä en enää koskaan mene kampaajalle, hehhe!

Minun luonnonkiharoissa hiuksissani ei tuo malli tule niin hyvin esille, mutta ehkä tästä saa vähän osviittaa? Eli päältä lyhyemmät ja kerrostuu pidemmiksi takaa. Leikkaan kesemmällä varmasti vielä toisetkin 10 senttiä pois tällä samalla tavalla.

Ja ensimmäiset pisamat pölähti ylähuuleen jo :D



Eikun vapputukkaa leikkomaan kaikki ;) 


perjantai 26. huhtikuuta 2013

Kumpi on kunkku?

Keskiviikkona illalla haettiin meille vauva ja se on iiiihaaaana! Sen korvat on hurjan pitkät ja ne on ihan hujanhajan sillä päässä. Se rakastaa porkkanaa. Se on kertakaikkiaan suloinen ja nyt 8-viikkoisena melkein saman kokoinen kuin meidän täysikasvuinen kääpiöluppa -tyttömme! Siitä tulee iso poika. Rodultaan se on ranskanluppa, joka määritellään jättiroduksi ja täysikasvuisen ranskanlupan tulisikin painaa yli 5,5kg!

Ensin annettiin kanien haistella toisiaan kummallekin vieraalla maaperällä häkin kaltereiden läpi. Sitten avattiin luukku ja annettiin niiden tutkailla toisiaan rauhassa. Hönes oli aivan ihmeissään ja sen ilme oli lähinnä pöyristynyt -Toinen kani, MINUN kodissani! Se alkoi heti alistamaan tätä pienempäänsä.
Toki tämä on minulle tuttu juttu ja kuuluu asiaan, mutta on se silti aikamoista. Mutta mitään hyökkäämistä tai puremista ei ollut ilmassa. Ihan vaan selkään nousemista ja sillä tavalla vallan näyttöä.

Ensimmäisen yön ne olivat omissa häkeissään ja häkit vieretysten ja eilen päivällä vapautin taas molemmat. No, sama homma jatkui, vaikka tämä pieni onkin hienosti alistunut ja antaa Höneksen riehua rauhassa, niin sen pitää näköjään vaan tolkuttaa olevansa "kingi". Hassuja elukoita.



Kuka SINÄ olet?

Illalla ne olivat jo hyviä ystäviä ja laajensivat reviiriään hurjasti! Ne juoksivat perätysten ympäri asuntoa, tutkivat lastenhuoneen, makkarin, keittiö ja olohuoneen läpikotaisin. Pienen en nähnyt merkkailevan mitään paikkoja, mutta Hönes taas sitäkin innokkaammin hieroi leukaansa joka kulmaan...jopa isähenkilön hikisiin lenkkareihin. Onnellisuusloikkiakin nähtiin molempien kanien taholta! 

Yön ne olivat vapaina kylpyhuoneessa, joka on "kaniystävällinen" eli turvallinen niiden olla, siellä ei ole sähköjohtoja tai muuta kaneille haitallista. Aamulla oli ruokakuppi käännetty nurin ja ystävykset makoilivat pitkin pituuttaan penkin alla kylki kyljessä!

Tämä meni paremmin ja nopeammin kuin osasin edes toivoa! Meillä on kanikaverukset.

Hei, minulle pitäisi keksiä nimi.   



sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Papupata?

Tällainen söpöys löytyi eilen kirpputorilta. Se on emalinen kannellinen pata. Vähäisiä pintavaurioita siinä on reunassa, mutta sisältä se on ehjä ja siisti. Maksoikin vain 8 euroa. Tämä on täydellinen mökkikokkailuun, pääsen hauduttelemaan kasviksia tässä ja koska tämä on niin kaunis, niin sen voi nostaa tällaisena pöytään ja se toimii siis myös tarjoiluastiana.

Joskus vaan näkee jonkun esineen tai jutun ja tietää heti sille paikan ja käyttötarkoituksen. Eli, kohtalo johdatti minut ja padan yhteen ja minä johdatan padan ja kesämökin yhteen, nih.


Mitään merkkiä tai merkintää en tästä löytänyt eli ikääkään en osaa arvata. Vaan samapa tuo, söpö silti! Tästä tulee niin kesäinen tunne ja melkein voin haistaa uusien perunoiden ja voin tuoksun!





Mummolan kukatkin kyljessä ihan selvästi. 




lauantai 20. huhtikuuta 2013

Pilkuttaa

Äitihenkilön vaatekomerossa pilkuttaa ja pahasti. Niin kivaa ommella välillä itselleen! Ja miten kivaa saada uusia vaatteita!
Olen ollut yhteensä 4,5 vuotta kotiäitinä, välissä vajaan vuoden töissä ja niin ikävää kuin se tavallaan onkin, niin se näkyy vaatekaapissa...ja siten myös minussa. Minulla on aina mukavat vaatteet. Liian mukavat jopa. Eli polvipussit ja kulahtanut neuletakki. AINA. Mustia vaatteita aivan liian paljon. Ja kaikki samantyylisiä; pitkän mallisia trikoisia toppeja ja t-paitoja, yksivärisiä neuletakkeja, legginssejä ja "mukafarkkuja", pari hametta -mukavaa trikoota tietenkin.


Mukavaa trikoota nämäkin, mutta kuosi sentään on pirtsakka. Tuubihuivi on toiselta puolelta musta, toiselta pilkullinen ja sen saa kolme kierrosta kaulan ympärille. Neljä on liikaa, kaksi liian vähän.



Nämä pilkut toimivat tosi kivasti punaisen neuletakin kanssa tänään :)

Pusero on Ottobren summer basic-kaavalla toteutettu. Todella toimiva kaava edelleen!


Näistä tuli suoraan uudet lempparit! Ja vaatekaappi sai muutakin sisältöä kuin mustaa. Ehkä sekin pikkuhiljaa piristyy ja loppuu se synkistely? 


perjantai 19. huhtikuuta 2013

Piilosilla

Leikittiin pojan kanssa piilosta yksi ilta.

Tyttö oli saanut ensimmäistä kertaa tänä keväänä potkulaudan pihalle, eikä olisi tullut sisään kirveelläkään. Pikkuveljellä oli tylsää. On kai se, pahimman iltavillin aikaan ei ole kaveria, jonka saisi lietsottua mukaan juoksemaan päättömästi ympäri asuntoa. Äitihenkilö lähti mukaan leikkiin.

Mentiin kontaten kehtoa ympäri ja kurkittiin joko toinen tulee perässä. Nojatuolin taakse pääsee hyvin piiloon. Voi iloa, kun äiti huhuilujen jälkeen vihdoin löysi.


Kukkuu!



Jalassa pojalla on superkivasta aurinko-froteesta ompelemani housut, sain ne valmiiksi hieman ennen leikkiä ja ne oli samalla sovituksessa.


Toimii!

Vielä, kun tämä äitihenkilö oppisi tekemään siistiä kanttia... Sitä odotellessa...

Hyvää viikonloppua!


Jatkoa punaiselle

Koska minulla on punainen kevät-takki ja puna-musta-valkoiset Marimekko Converset, tarvitsin tietenkin punaisen pipon.

Palloja ja pieni hetki ompelukoneella. Valmis! Pipo on kaksinkertaista trikoota, joten se on suhteellisen lämmin ja napakka. Ihana, vaikka itse sanonkin.




Tuubihuivi olisi ajatuksissa vielä. Toteutus? Hmm. ehkä joskus.

torstai 18. huhtikuuta 2013

Pupu saa kaverin

Kuten facebook-sivuilla vinkkasinkin, on adptiohakemus laitettu menemään. Hakemus hyväksyttiin ja varausmaksu lähti tililtä. Seuraava hanke on kuljetuskoppi; sellainen mihin tuleva suurehko jäniseläimemme tulee mahtumaan myös aikuisena.

Voi olla Hönes ihmeissään. Tulokas on nimittäin poika. (jonka kastroimme heti kun se tulee sukukypsäksi) Hyvinkin isoksi kasvava poika. Jättirotuinen poika.

Hönes on aika luottavainen; se saattaa maata kyljellään heräämättä, vaikka olen metrin päässä puuhastelemassa. Se ei yleensä lähde karkuun vaikka pienimies suuttuja saapuu lähistölle ja saattaa jopa yrittää kopeloida sitä. Se tulee myös keskellä päivää tutkimaan paikkoja ja joskus kun ovi on ollut kiinni, se saattaa alkaa raapimaan sitä -olen tulossa!

Hönes on kiltti ja suloinen tyttö, sen lempiherkkua on porkkana ja omena. Siemensekoituksista se ei välitä, se syö vain niitä kuivia Genesis-papanoita ja joskus saattaa nakertaa siementankoa. Mutta suolakiveä se rakastaa! Se nuolee sitä niin, ettei siitä ole pian jäljellä mitään. Kai se on hyvää sitten?

Kovasti toivomme, että Hönes ottaa uuden kaverin kauniisti vastaan ja että niistä tulee sydänystävät, tai vähintäänkin oppivat toisiaan sietämään ilman suurempia selkkauksia.

SE on rusina...ei papana. Hönes on siisti tyttö, se papanoi vain pissalaatikkoonsa.


Tulette kuulemaan, miten vauva ja Hönes tapaavat ja miten niiden yhteiselämä alkaa sujumaan!




Eläimellistä menoa!

Kissaeläimet piristävät mustaa kangasta tällä kertaa.

Tein legginssien kaavoilla pojalle mustasta velourista pöksyt ja niihin Hurmuri-joustofroteesta ison taskun. Ensimmäinen kerta muuten, kun ompelen velouria. Se luisti yllättävän paljon paininjalan alta, enemmän kuin joustofrotee tai trikoo. Sitä mustaraidallista velouria jäi vielä palanen ja kovasti tekisi mieli tehdä siitä itselle jotain söpöä.


Pienimies suuttuja on selvästi lähdössä ulos. 

Tytölle tein siitä hameen (sillä samalla vanhalla, Marimekon hulpiohame -kaavalla) ja lisäsin puutarhapiilon jämäpalasta feikkikaaritaskun, se ei oikeasti ole avonainen tasku, näyttää vain siltä.



Pää on täynnä ideoita kaikkiin ompelujuttuihin, mutta mistä repisi aikaa tehdä ne? Pienimies suuttuja, ei anna äitihenkilölle hetken rauhaa. Se on aina mukana, suuttumassa missä minäkin ja halukas tekemään kaikkea mitä minäkin. Tämä yhtälö ei toimi. Jos yritän pienimies suuttujan hereilläollessa leikata kankaita tai ommella, suutun itsekin. Koska se ei onnistu. Sitten vajoan 1,5-vuotiaani kanssa samalle tasolle ja kiukuttelen ja heittelen kankaita. Koska sekin tekee niin.



torstai 11. huhtikuuta 2013

Lapseni sisustaa

Äitihenkilö pyytää ensin kauniisti 5-vuotiasta siivoamaan huonettaan. Hetken päästä äitihenkilö suostuttelee 5-vuotiasta siivoamaan huonettaan.

(tytär ei tee elettäkään siirtyäkseen television edestä)

Äitihenkilö vaatii ja hoputtaa 5-vuotiasta siivoamaan huonettaan.

(ei toimi...)

Äitihenkilö korottaa ääntään, uhkaa lelujen menetyksellä, karkkipäivän perumisella ja aloittaa lähtölaskennan, melkoisen voimakkaalla äänellä ja tiukalla katseella höystettynä -YYYKSI...KAAAAAKSI...

(tässä kohtaa lapsi saa jalat alleen ja häipyy huoneeseensa)

Kaikessa hiljaisuudessa äitihenkilö juo Frezzan vaniljakahvia ja havahtuu hiljaisuuteen. HILJAISUUTEEN! O-ou! Nyt tapahtuu jotain, on liian hiljaista.

Äitihenkilö hiippailee kurkkimaan lastenhuoneen ovelle ja näkee siivotun huoneen ja tämän.




Siis voi rakkaus! Se 5-vuotias oli sekä siivonnut lelunsa, että koristellut huoneensa lipaston rannekoruilla.


Mikä idea ja kuinka söpö toteutus, iiiikk, miten nättiä!


Sydämiä ja raitoja

Uusia ompeluksia taas vaihteeksi.

Poika nukkui tänään pitkästä aikaa 2,5 tuntia päiväunia sen reilun 30 minuutin sijaan. Ei haittaisi, vaikka tämä rytmi jäisi pidemmäksikin aikaa päälle. Toiveajattelua tiedetään. Pian se jättää ne lyhyetkin päiväunensa pois, jos on yhtään niinkuin siskonsa, joka ei ole nukkunut päikkäreitä sen jälkeen kun täytti 2 vuotta. Mitä nyt satunnaisesti autoon hetkeksi.

No niin, asiaan. (Nyt välittömästi tuli mieleen, että tarttuuko kertomistapa? Siis kun isähenkilö on käsittämätön jaarittelija, sen kertomukset poimuilee ihan minne sattuu; asiasta viidenteen, josta tulikin mieleen, että serkun kummin kaimalla oli autotallissa, joka on sininen, niin sellainen samanlainen...jne. Ja minua on niin joskus ärsyttänyt ja olen tokaissut -Niin, ja asiaan?! Tytär on ihan samanlainen sepustaja, mutta eihän minustakin kohta tule sellaista???!! Katsokaa nyt kuinka tämäkin juttu lähti ihan sivuluisuun!)

Nyt. Asiaan. Koskapa taloutemme nuorempi mieshenkilö nukkui hyvänmittaiset päiväunet, on minulla ollut aikaa ommella ja tuhota kangaspinoa.


Ensin tein pojalle pussishortsit kesään. Sydänfroteeta ja resoria, helppo ja söötti. Menee ne nyt jo kotipöksyinä tai sukkahousujen kanssa. Mutta mukavampi olisi jos se kesä tulisi silleen pikaseen, että näitä pääsee käyttämään.
On noi nilkkasukat aika nolot shortsien kanssa näillä pienilläkin miehillä :D



Itselleni tein Noshin harmaa-luonnonvalkoisesta raitatrikoosta t-paidan. Kaava on Ottobre 2/2013 summer basic. Tuo trikoo on ihanan pehmeää ja väreiltään "lämmintä", tykkään tosi paljon. Kaavakin on loistava. Lyhensin (koska kangasta oli niin vähän) alareunasta 5cm ja tein siihen erillisen "resorin" samasta kankaasta ja sain sillätavalla vähän lisää pituutta helmaan.

Joo, huomasin. Ihan yhtä tyhmältä näyttää sukat minullakin lyhyiden lahkeiden kanssa, heh.







Haaveena olisi ehtiä viikonloppunakin ompelukoneen ääreen, mutta katsellaan!



maanantai 8. huhtikuuta 2013

Hulpiohame

Iiihana kirja, suosittelen!

Kirjan kuva lasten hulpiohameesta. Kirjassa on myös ohjeet miten muokata tästä peruskaavasta rimssuversio, taskuversio tai vekkiversio.

Marimekon surrur-kirjasta leikatulla hulpiohamekaavalla tuli tytölle ruskeasta vakosametista ja keltakukallisesta retrokankaasta tällainen hamonen.

Kaava on kokoa 120 ja tyttö käyttää nyt 116/122 vaatteita. Vaikka lyhensin helmasta 5cm ja leikkasin ilman saumanvaroja, tuli siitä silti aavistuksen turhan reilu.

Taskut ovat tarkoituksella suuuuuret, niihin mahtuu paljon aarteita ja keltainen kangas raikastaa muuten tummaa hametta.

Hame on tässä vähän huonosti aseteltu, oikeasti se on ihan symmetrinen :D (seliseli)

Tällä kertaa en laittanut vyötärölle resoria, kun ei se tämän ohjeen mukaan siihen kuulunut, oikein kiva tuli ihan perus kuminauhavyötärölläkin.

Sattui sopivasti olemaan tänään päällä ruskea paita ja sukkikset, saatiin oikein mätsäävä sovituskuva.    








lauantai 6. huhtikuuta 2013

Facebook

Palanutta siirappia ja pumpernikkeliä -blogi on avannut sivun myös facebookiin! Käy tykkäämässä! Siellä näet uusimmat päivitykset, kuvia ja mietteitä arjen tohinassa, kun kaikkea ei ehdi heti blogiin kirjoittaa.

Vähän on nyt äitihenkilö ylpeä. Osasi ihan itse tehdä face-sivut. Oujee!

https://www.facebook.com/PalanuttaSiirappiaJaPumpernikkeliaBlogspotfi

 

Erittäin toimiva ohje! Eilen viimeksi välipala lettuja paistettu, namm!




Ei mulla muuta, hyvää ja leppoisaa viikonloppua kaikille!



Tiikeeerrriiiii äidille ja pojalle

Alun epäilyn jälkeen tilasin kuitenkin tuota Puutarhapiilo-kangasta, onneksi, sillä nyt tykkään siitä tositosi paljon!

Minun vahvuuteni ei todellakaan ole tuo kankaiden leikkaaminen. Jotenkin onnistun leikkaamaan niin epäedullisesti, ettei metri kangasta tunnu riittävän kuin korkeintaan alushousuihin. Heh. Niin tässäkin tapauksessa.

Tein "kaavan" viime syksynä ostetusta Gina Tricotin topista ja mallasin sitä siihen kankaan päällle -riittää oikein hyvin ja jää ylikin. Sitten jotenkin käänsin kankaan kuitenkin ja leikattuani etukappaleen, totesin ettei kangas sittenkään riitä takakappaleeseen! WTF?! Piti kaventaa, että sain leveyden riittämään... *purkamista ja huokailuja* Sovitus. Eiiiii, tämä on ihan pressu. Ei hyvä, ei ei.

Tässä kohtaa paita ja loput kangas-suikaleet lensivät kaaressa ompelukoriin odottamaan uusia hermoja. Ne palautuivat parissa päivässä. Taas uusi yritys. Lyhensin etu- ja takakappaleet ja lisäsin samasta trikoosta helmaan leveän ja aavistuksen tiukemman vyötäröresorin/kaistaleen. Lopuksi vielä mustaa resoria kaula-aukkoon ja avot. Siinä se on!

Nyt se on kiva; lyhyt ja pallomainen malliltaan, ihan niinkuin minäkin! :D


Kankaasta jäi muutamia pieniä tilkkuja. Niistä riitti vielä pojalle kesäksi polvihousut, joissa takakappaleet on mustaa trikoota, etukappaleet Puutarhapiiloa.



Jokohan sitä uskaltaisi?

...alkaa kulkemaan jossain muissa kuin talvisaappaissa? Joko te kaikki olette kaivaneet kevätkengät esiin?

Minulla on kevääksi punaiset nilkkapituiset mokkasaapikkaat ja Boozt.comista tilatut Converset. Minun ihkaensimmäiset aidot conssit muuten. Ja vieläpä Marimekko-kuosilla. Love it.

http://mamigogo.bellablogit.fi/ -blogissa oli taannoin ale-koodeja Boozt nettipuotiin ja minäpä onnistuin nappaamaan yhden niistä! Jesh! Ja sillä alella ostin nämä himoitsemani kengät sitten. Nämä olivat taas sarjaa -pakko saada!

Yllätyksekseni näissä tuli mukana dustbag, eli samaa markiisin tyyppistä kangasta oleva pussi ja valkoisten nauhojen lisäksi myös punaiset vaihto nauhat. Aika loistava juttu, koska minun kevät takkini on tänä vuonna yllättävä; kirkkaan punainen.Tämä värirajoitteinen äitihenkilö repäisi ja osti itselleen jotain muuta kuin  mustaa.



 

Vähän hirvittää kauanko nämä ovat valkoiset, sen verran tuolla pihalla kura roiskuu, kun lumen sulamisvedet päivällä valuvat pitkin pihoja ja lapset hyppivät lätäköissä Mutta ei kai näitä voi vaan kaapissa säilöä ja ihastella. Tiedän että nahalle ja mokalle on omat kenkien suoja-aineensa, mutta onko kangaskengille? Vai onko se nyt vähän liioiteltua...alkaa suojaamaan tennareitaan :D 


keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Maailman paras pannukakku *herkku-herkku-herkkuuuu*

Tätä ohjetta on tullut jaettua ystävälle, jos toisellekin. Helppoa ja hyvää, tästä tykkäävät lapset ja aikuiset!

Tarvitset näitä:

8 dl maitoa (kauramaitoa)
3 kananmunaa
4 dl vehnäjauhoja
0,5 dl sokeria
1/4 tl suolaa
1 tl vanilliinisokeria
0,5 dl öljyä (tai sulatettua voita/margariinia)

: Vatkaa kananmunat maidon joukkoon, Sekoita muut aineet keskenään ja lisää muna-maitoseokseen. Vatkaa taikina tasaiseksi ja anna seistä puolisen tuntia (ei mikään pakko...näköjään tulee ihan hyvää vaikka viskaisit suoraan uuniin) Kaada leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja paista 225 -asteessa noin 30 minuuttia. 

Ja viereisessä kattilassa, mitäpä muuta, kuin hernekeittoa :D



Tein tämän kauramaidosta ja rasvana käytin suletettua maidotonta Keijua. Pinnasta tuli jännän rapea, silleen hyvällä tavalla siis. Makukin oli oikein hyvä, lapset ja äitihenkilö söivät tätä vielä iltapalaksikin. Nammm.

Tietty jos oikein hifistelisi, niin tämän kanssa toimisi tuoreet marjat ja kermavaahto, mutta näin arkena sai kelvata ihan perus ylimakea kaupan mansikkahillo.