perjantai 29. tammikuuta 2016

Paskinhaaste.

Yleisön pyynnöstä. 

Tässäpä haastetta tälle vuodelle. Pientä vastinetta viime vuoden kuukauden positiiviset -listoille, hehhee. Tämä on vastaisku blogien siirappisille vuodatuksille arjen ihanuudesta (johon toki syyllistyn itsekin).

Eli: 
#Paskinhaaste. 
Haasteessa listataan niitä päähän ottaneita asioita ja hiuksia nostattavia juttuja, joita kuukauden aikana on sattunut.
Huumorilla tai ei. 
Lista julkaistaan kunkin kuukauden loppupuolella blogissa tai instagramissa. 
Tämän voi toteuttaa vaikka vain yhden kerran.
Tai joka kuukausi.
Haasta kaverit mukaan!

Leuka rintaan ja aivot narikkaan.


Sanotaan nyt aluksi muutama asia, ettei sitten vedellä niitä herneitä siellä nenukkiin.
Tarkoituksena ei varsinaisesti ole synkistellä tai muutenkaan angstata, mutta listata vähän kuukauden aikana otsalohkoon ottaneita asioita. Ja tiedän toki, että mun arjen ärsyttävät asiat on pieniä, eikä tällä listauksella ole tarkoitus väheksyä muiden ihan todellisia ongelmia tai verrata niitä keskenään.

Tämä on lista arjen kommelluksista ja omista huonoista valinnoista hyvässä hengessä kirjoitettuna ja johon ehkä useimmat voivat samaistua.



Tässä siis tammikuussa harmittaneet;


- Vuoden ensimmäinen päivä ja jätin itseni lukkojen taa takkahuoneeseen. En ehtinyt onneksi kauaa siellä pojottamaan, kun isähenkilö tuli alas tuomaan saunaan puita ja pelasti minut. Ihania nämä vanhat talot.

- Ihan turha yrittää keskittyä kouluhommiin kun lapset on kotona. Jatkuvasti on joku metelöimässä, kyselemässä ja kyljessä kiinni. Varmaan muistelen kaiholla näitä aikoja joskus hamassa tulevaisuudessa, mutta nyt kun pitäisi saada suoritukset tehtyä, meinaa pinna olla vähän tiukilla.

- Mun tekee mieli karkkia ja lupasin pitää sokerittoman tammikuun. Tuolla keittiön kaapissa huutelee Fazerina -levy mun nimeä ihan kokoajan! Note to myself; -älä lupaa mitään!

- Mun aamu-unisuus saa melkoiset mittakaavat tässä vuodenvaihteen tienoilla. Edes kahdeksan tunnin unet ei meinaa riittää, jos kello soi seitsemän jälkeen aamulla. Lisää yhtälöön pari äkäistä ja vetelehtivää lasta niin -KABOOM! vuoden äiti -palkinto napsahti taas plakkariin.



- Kylmä! Meidän pieni talo on ihan huurussa kovilla pakkasilla. Kellariin tuli niin vetoisaa ja vilakkaa, että pahimmilla -30 asteen pakkasilla siirrettiin kanit keskikerrokseen. Meidän turvapaikanhakijat.

- Ja koska kanit pääsivät keskikerrokseen, sai isähenkilö käydä ostamassa telkkariin uuden johdon ja mun sisustusvalosarja piti fiksata uuteen uskoon. Ei varmaan tarvitse kertoa, että kanit sai muuttaa kahden vuorokauden jälkeen takaisin alakertaan. Siellä tiivistettiin ulko-ovi ja asennettiin lämmityslaite, joten ne pärjää siellä nyt vallan mainiosti.

- Meinasin masentua kun kolmen kuukauden sähkölasku tuli. En halua nähdä sitä seuraavaa, johon ajoittuu tammikuun kovat pakkaset.



- Suuttuja oli kaksi vuorokautta kuumeessa ja sille on tosi hankalaa saada annettua lääkettä. Sen oksennusrefleksi on yhtä herkkä kuin poika itse. Vai oikeen mansikan makuista lääkettä, joo-o, siltäpä vaikutti.

- Ylläolevasta syystä meillä on taas yksi valkoinen matto odottamassa pesulaan pääsyä... Huokaus. Syvä huokaus.

- Allergia. Minä heikkona hetkenä söin uudenvuodenpäivänä hotellissa aamiaisella vehnäsämpylän ja reilun kolmen viikon päästä olo on edelleen tukala. Närästää eikä maha kestä syödä oikein mitään, kyynärtaipeissa on ihottumaa ja polvitaipeetkin kutisee. Muista paikoista en edes viitsi mainita.



- Suuttujan allergiat. Ne ei tunnu helpottavan vieläkään. Se sai joulun aikaan useampana päivänä pieniä annoksia suklaata ja sai kiitokseksi kutisevan lehahtelevan nokkosrokon. Ja taas vuoden äiti -palkintoa pukkaa.

- Yläkertaan vievä portaikko on aiheuttanut harmaita hiuksia. Se kun on kylmää tilaa ja kovilla pakkasilla sieltä hohkaa kylmää koko taloon. Isähenkilö vietti vaarihenkilön kanssa kaksi päivää portaikossa eristäen kattoa ja seiniä, mutta edelleen se on yhtä kylmä kuin alkujaan. Luovutustappio ja kesällä uusi katselma seinien sisään.

- Ihan hirveesti ja liikaa koulutehtäviä on putkahtanut tähän kevääseen. En ihan oikeasti tiedä miten selviydyn niistä kaikista. Tehtävät on mielenkiintoisia, mutta niiden aikataulut on päällekkäisiä ja se aiheuttaa lievää ahdistusta. Ja täällä mä istun ja bloggaan enkä edes yritä tehdä niitä pois alta. Hyvä mä.


Oppiskohan sitä jotain jatkossa näistä listoista? Kuten;

-Suojaa johdot jos aiot siirtää kaneja toiseen huoneeseen. 
-Jätä takkahuoneen ovi rakoselleen, jos haluat sieltä joskus poiskin.
-Älä suotta opettele pitämään mattoja lattialla, ne sotkeentuu kuitenkin alle viikossa. Tai hommaa ainakin sellaisia mattoja, mitä pystyt itse pesemään ilman kalliita pesulalaskuja.
-Älä edes heikkona hetkenä syö mitään allergiaa aiheuttavaa, jollet halua muistuttaa ilmapalloa jolla on syyhy.
-Äläkä tee uudenvuodenlupauksia!


Minä haastan mukaan sanavalmiin Nean blogista Neanomat ja ihanan rehellisen Kristiinan blogista Arjen helmiä
Olis mahtavaa vertaistukea lukea teidänkin kuukauden kömmähdykset! Toivottavasti otatte haasteen vastaan ja viette haastetta eteenpäin!

Ja kaikki halukkaat mukaan! Vielä ehtii!


                                                                     


maanantai 25. tammikuuta 2016

Mulla on niin ikävä!


 Pikkuhiljaa mieleen alkaa tulla mökki. 
Tein sen virheen, että katsoin viime viikolla ja tänään muutaman uusintana tulleen Suomen kaunein mökki -jakson telkusta. Nyt en meinaa pysyä housuissani enää, niin kovasti tuli ikävä omaa pientä torppaa siellä kaukana <3 
Ei saa näyttää tällaisille hörhöille tuollaisia kesäisiä ohjelmia sydäntalvella!!

Vielä pitäisi kestää muutama liian pitkä kuukausi että sinne pääsee touhuilemaan. Me varmasti aloitetaan mökkikausi taas viimeistään vappuna, kuten viime vuonnakin. 


Jotenkin tämä tulee joka vuosi aina vaan aikaisemmin. Kevään kaipuu ja mökki-ikävä. 
Nyt on pää jo täynnä kaikkia suunnitelmia mitä ensi kesänä mökillä puuhataan! 
Aion ampaista lasten kanssa sinne heti koulujen loputtua maalipensselit ja purnukat takakontissa. 
 Meidän porstuan hirret pitää putsata ja kuultomaalata ja vanha KAMALA naulakko sieltä saa lentää lepikkoon. Myös porstuan pikkuinen ikkuna kaipaa uutta somaa verhoa ja kenkien säilytys jotain fiksumpaa ratkaisua kuin mikä siellä nyt on. 
Tupaan minä haluan paljon räsyistä virkattuja pyöreitä mattoja ja kammarin parisänky lähtee vaihtoon!



Näiden lisäksi mökillä pitäisi kaataa risukkoa raivaussahalla, putsata ja tyhjentää kaivo, lannoittaa marjapensaat ja tuvan ikkunan alla olevat yrtit ja raparperi. 
Tuvan seinistä puuttuu muutama paneeli ja listanpätkä ja ulkoseinätkin kaipaavat punamultaa kylkiinsä. Leikkimökkiinkin pitäisi asentaa ikkunat, ikkunoiden ympärykset ja räystäslaudat ja somistaa sitä muutenkin pikkuisen.


Tulevasta kesästä tulee niin mahtava!


Sanoinko jo, että mulla on hirmuinen ikävä mökille?

 

lauantai 23. tammikuuta 2016

Shop-a-holic

Instaseuraajat jo tietävätkin, että mulla oli ostospäivä eilen. Oikeesti melkein hävettää, muttei kuitenkaan.
Isähenkilö tekee pitkää päivää aina alkuviikot ja pitää perjantait vapaata, joten me lähdettiin eilen päiväseltään Lahteen Kärkkäiselle ja kirpputorille.

En olekaan käynyt Kärkkäisellä aaaaaaikoihin. Viime kerrasta alkaa olla varmaan pari vuotta aikaa?
Mutta kuinka kätevä kauppa se onkaan. Mies jäi pojan kanssa alakertaan rakennus-työkalu -osastolle ja minä karkasin yläkertaan sisustuspuolelle. Sain ihan rauhassa kuljeksia ja tutkailla kaikkea ihanaa kun isähenkilö viihtyi alakerrassa.

Lopulta kärryyn tarttui valkoisia pöytäkynttilöitä, valkoinen iiiiihana metallinen naulakko, pari puuvillaista pitkää räsymattoa (oli -70% alessa ja hintaa jäi vähän päälle 6€/matto!) yksi pyöreä tähtimatto, keittiöpyyhkeitä ja kuusi valkoista pitsikuvioista mukia.





Lanttilassa mulla meinasi mopo keulia pahemman kerran kun vastaan tuli virkattuja mattoja. Ne on niin kauniita ja helppohoitoisia ja koska hintaa näille oli laitettu vain 5-7€/matto, oli mun vaan pakko ostaa ne kaikki mitkä väreiltään vaan sopivat. Eli valkoiset ja harmaat. Kaksi pientä pyöreää valkoista on virkattu räsyistä ja kaksi harmaa-valkoista trikookuteesta. Saatoin ehkä leijua kotimatkan.

Näiden lisäksi löysin vanhan pitkän kakkuvuoan, GreenGate: n kulhon ja kauniin sinivalkokukallisen lasten täkkiin sopivan pussilakanan. Meillä lapset nukkuu jo ihan isoilla aikuisten peitoilla, mutta mökille olen säästänyt pari lastentäkkiä sohvatorkkupeitoiksi, eli tämä lähtee kevätkuormassa siihen osoitteeseen. Tai sitten tuon yhden peiton mökiltä kotikäyttöön. Samoin ajattelin viedä nuo valkoiset pitsimukit mökille, jos raaskin.




Mistä tulikin mieleen, että mulla on dilemma. En oikein välitä enää Muumi mukeista ja ajattelin myydä ne kaikki pois. Kannattaisikohan ne myydä kirppiksellä vai huutiksessa vai missä? En kyllä millään jaksaisi sitä nettihuutokaupan postitus-rumbaa...mutta kirppispöydässä ne voivat särkyä. Ja kannattaisikohan ne myydä yhtenä könttinä vai yksitellen? Pelkään, että osaa jää käteen ja varsinkaan tyyliin kolmella Muumi mukilla en tee yhtään mitään. Vai veiskö ne mökkikäyttöön? Hmm.

No se siitä. Palataan eiliseen.

Tultiin reissulta kotiin ja mulle napsahti luuriin ilmoitus noudettavasta postipaketista.  Eh. Saatoin aikaisemmin viikolla tilata alennusmyynnistä yhdet valkoiset Happy Lightsit ja pari Uashmama -pussia... Siinä kohtaa alkoi olla vähän "syyllinen" olo. Yhden päivän aikana niin paljon uusia ihania juttuja. Mutta puolustaudun tässä nyt sillä, että kaikki oli edullisia hankintoja. Joko kirppikseltä tai alesta ja Kärkkäinen on aina edullinen. Nii.







Kirppiksellä muuten myytiin tulppaanikimppuja tosi halvalla, alle 2 euroa nippu! Ostin kaksi nippua pinkkejä <3 ja ne on aivan ihanat!



Tänään siivoillaan koti siistiksi ja kyläillään anoppilassa, 
onneksi pakkanenkin lauhtui,
 joten toivottavasti huomenna ehditään vähän ulkoilemaankin lasten kanssa :) 

Ihanaa viikonloppua teillekin rakkaat lukijat!










perjantai 22. tammikuuta 2016

Ystäväkirja -haaste

Sain Kotoisaa arkea -blogin Heliltä kivan kymmenen kysymyksen Ystäväkirja -haasteen johon tartuin tottakai! Kiitos Heli! Näihin kysymyksiin on niin hauska vastata, että päätin aloittaa heti! :)

Haasteen säännöt ovat yksinkertaiset:
Kiitä haasteen antajaa
Vastaa sinulle annettuihin Ystäväkirjan kysymyksiin
Lisää kuvaksi / kuviksi parhaiten itseäsi kuvastavia kuvia
Keksi uudet -tai käytä vanhoja - kysymykset blogiystävillesi
Haasta mukaan ihania bloggaajaystäviä.



1. Perheesi
Isähenkilö ja kaksi lapsihenkilöä; kasivee ja neljävee.

2. Mitä teet työksesi?
Olen koulutukseltani lähihoitaja, mutta pisimmän työurani (13 vuotta) olen kuitenkin tehnyt apteekissa. Tällä hetkellä opiskelen amk:ssa Geronomiksi, enkä todella tiedä mikä minusta tulee "isona".

3. Minkä taidon haluaisit osata/oppia?
Vetoketjun ompelun ja takin vuorittamisen. Ne vaan ei mene mun jakeluun ja ompelukoneen vetoketjupaininjalkakin on ollut kadoksissa jo vuosia. Olisi myös ihana aloittaa viulu -tunnit! Mä niin ihailen kaunista viulunsoittoa <3

4. Mikä ärsyttää arjessa eniten?
Tiskit ja ruuanlaitto. Ja kiire, se rassaa mua ihan älyttömästi, mutta silti esimerkiksi aamuisin en laita kelloa aikaisemmin soimaan että aamukiirettä ei pääsisi syntymään :P Olen aamu-uninen ja illan virkku.



5. Mikä ilahduttaa arjessa eniten?
Koti ja perhe. Ne on parasta <3 Kun illalla peittelee lapset sänkyyn ja istahtaa koneelle tai sohvalle. Usein huomaan vain istuvani ja tuijottelevani seiniä.

6. Ruokabravuurisi?
Varmaan leipä. Mulla on ollut onnea leivän leipomisessa ja nykyään luontaisesti gluteenittomatkin onnistuu varsin hienosti!

7. Hävettää tunnustaa...?
No ehkä se mun parin vuoden takainen hurahdus retroon. Se oli sellanen hassu kokeilu, joka ei sitten kuitenkaan ollut mun juttu. Tykkään kyllä vanhoista huonekaluista ja esineistä, mutta ne ihan kikertävimmät ja oranssi-ruskea-vihreä-keltaiset jutut jätän suosiolla jollekin muulle.



8. Jos saisit rajattomasti rahaa, mitä tekisit?
Mä perustaisin Wanha Markki -tyylisen eläinten vanhainkodin. Ja jonkun alkoholistien yömaja -tyyppisen paikan, missä saisi lämpimän ruuan, yösijan ja kuntouttavaa toimintaa.

9. Ketä julkisuuden henkilöä ihailet ja miksi?
En mä oikein ihaile ketään ns. julkkista. Ihailen sellaisia arjen sankareita ja ihmisiä jotka toteuttavat unelmiaan rohkeasti, ihmisiä jotka tekevät toisille pyyteettömästi hyvää, ikääntyneitä omaishoitajia, taitavia ihmisiä...

10. Elämänviisautesi tai mottosi?

Mä yritän antaa olla... joskus se onnistuu, joskus ei; Heikot ihmiset kostavat, vahvat antavat anteeksi ja viisaat antavat olla. 

Tämän yritän pitää mielessä kun lapset törttöilee ja tekisi mieli kiljua; Raise your words, not your voice. It is rain that grows flowers, not thunder.

Niihin kaikkein synkimpiin hetkiin on tämä; Everything will be okay in the end. If it´s not okay, it´s not the end.

Ja ehkä eniten itselleni hokemani on; Trust the timing of your life.


Haastan mukaan:
Raparperin alla -Lauran
ja
Neanomat -Nean






keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Tunika

Tammikuun ensimmäinen ompelus on valmis ja käytössä! 
Tästä se uusi ompeluvuosi alkaa :) 

Paitsi, että hartioita meinaa painaa lysyyn nyt kaikki kevään uudet alkavat kurssit ja niiden tehtävät. Laskinkohan oikein, että tähän mennessä on tullut kuuden esseen ja kolmen tentin aikataulut, kolme viikkoa työssäoppimista, muutama Pajulahden reissu...ja muutama kurssi on vielä alkamatta, joten sieltä paukahtaa vielä lisää hommia. 
Voi olla, että ompelut jäävät kesälomaan... Ja se oikeasti masentaa. 
Varsinkin, kun en ole ihan satavarma onko tämä SE opinahjo mitä haluan "isona" tehdä. 

Mutta. Se synkistelystä, jatkan sitä sitten kuukauden paskimmat postauksessa :D

Olen tilaillut aika paljon kivoja kevätkankaita, 
suurimmaksi osaksi ihan itseäni ja omaa vaatekaappiani ajatellen. 

Pinosin kaikki täysin korkkaamattomat kankaani ja aika vino pinohan niitä onkin. 
Noiden lisäksi on tietysti resorit ja kaikki ne jämät mistä olen jo jotain saanut aikaiseksi.  



Yhdestä suosikista tein nyt vanhalla luottokaavalla hupparin itselleni. 
Hihoihin ja helmaan lisäsin pitkät raitaresorit ja istutin toisesta kaavasta napatun hupun tähän sopivaksi. Tästä tuli kivan raikas ja keväinen, juuri sopiva tähän mielentilaan. 
Sitäpaitsi trikoo vaan on niin mukava päällä, venyy ja paukkuu, 
ei kiristä eikä ahista! 



Tämä toimii leggareitten, farkkujen ja verkkareiden kanssa, eli malliltaan tämä on monikäyttöinen.



Kangas on PaaPii Designin Sato -nimistä luomujerseytä. 
Minä tilasin tätä vaaleanpunaisen lisäksi myös harmaana, eikä mulla kyllä ole mitään valmista visiota mitä siitä tekisin. 
Joskus on kiva improvisoida ja ostaa kangas ilman käyttötarkoitusta. 
Makustella ja hypistellä sitä rauhassa.




Tästä tuli niin kiva, että melkein vois tehdä samalla kaavalla toisenkin. 
Jos ehtis.

Hyvää keskiviikkoa! Aurinko ainakin hellii meitä tänään. 
 Pakkasta en kommentoi...
sekin kuuluu sinne kuukauden paskimmat listaan.



maanantai 18. tammikuuta 2016

Tuunausta, remonttia vai sisustamista?

Täällä on päästy taas tekemisen makuun!
Minä tartuin pitkästä aikaa pensseliin ja pistin töpinäksi.
Lauantaina meidän ah, niin perinteinen, mutta hyi, niin rumanvärinen väliovi sai kauniin harmaan maalin pintaansa. Varmaan tämä oli kamala rike ja pyhäinhäväistys jonkun rintamamiestalon perinteitä vaalivan silmissä, mutta minua tämä ovi miellyttää nyt enemmän.
Tyttökin sitä ihaili ja sanoi kauniiksi
(-Äiti tää on tosi nätti, ihan kiva ettei se ole valkoinen).

Tässä kuva ennen/jälkeen. 
Minikokoisen eteisen ilme muuttui aika paljon ja aika pienellä!


 Kaksi kerrosta maalia lyhytnukkaisella pienellä telalla vedettynä riitti varsin hyvin
 ja pinnasta tuli kauttaaltaan tasainen.
Maali on muuten mattaa, eli se ei kiillä lainkaan. TYKKÄÄN! 

(Maalasin viime keväänä keittiön puusohvan mattamaalilla valkoiseksi, sekin on tosi ihana edelleen!)



Samalla harmaalla maalilla maalasin meidän keskikerroksen kolme seinällä nököttävää lämpöpatteria. 
Ne olivat pinnaltaan likaisen kellastuneet eivätkä valkaistuneet edes luottokamallani, 
Universal stonella, joten uutta puhdasta pintaa saivat nekin sudilla.

Isähenkilö ehdotti, että oltais hommattu uudet lämpöpatterit kokonaan, 
mutta minusta nämä vanhat sopivat tänne tosi hyvin. 
Vanhojen ikkunoiden alle kuuluu vanhat patterit. 
Sitäpaitsi ne toimivat edelleen varsin hyvin!


Muistatte ehkä tämän mökiltä tuodun vanhan ikkunan? 
Se oli alunperin valkoinen ja maalasin sen viime syksynä luumunvärisellä kalkkimaalilla. 
Hetken se oli meillä keittiön seinällä, mutta sen paikan vei hylly ja ikkuna on lojunut uutta paikkaa etsien. 
Nyt se pääsi vihdoin takkahuoneen seinälle puusohvan päälle. 
Siitä tuli ihan kiva!


Vähän tuo seinä on tyhjän näköinen, mutta eiköhän se tässä ajan kanssa täyty. 
 Huomaan, että meidän koko talon seinät alkavat peittyä pikkuhiljaa kaikenlaisilla jutuilla :D 



Lauantaina Prismassa käydessäni en voinut vastustaa kiusausta käydä kurkkaamassa vuodevaateosastolla olisiko pellavatyynynpäällisiä vielä jäljellä ja kenties samaan edulliseen hintaan. 
Ja kas kappas, siellä oli kuin olikin! 
Ne päätyivät jättiköllöttely-tyynyiksi meidän olohuoneen sohvalle. 
Mä vaan niin rakastan pellavaa sisustuksessa!



Ja nappasin minä kimpun ruusujakin kotiin samalla reissulla <3 
Ne on niin karkkiväriset etten kestä! 
Kun ei saa syödä karkkia niin pitää olla "silmäkarkkia" kuitenkin!



Nyt kun on viikonloppu rentoiltu ja sisusteltu niin onkin hyvä taas pyhittää arki opiskelulle. 
Hyvää alkavaa viikkoa sinne ruutujen taakse! 


ps. kuukauden paskimmat lista alkaa olla aika pitkä jo tässä puolivälissä kuuta...tänään ei startannut auto. Onneksi appiukko pelasti aamun viemällä lapset kouluun ja päiväkotiin. 


perjantai 15. tammikuuta 2016

Sokeriton tammikuu

Kaksi viikkoa takana ja kaksi viikkoa vielä edessä.

Lähdettiin koululaisen kanssa siis sokeriton tammikuu haasteeseen. 
Isähenkilö lupasi palkita tytön jos se on koko kuukauden ilman sokeria. 
Minä taas olen odottanut niitä hyvää tekeviä vaikutuksia palkkioksi kärsimyksistä...

Mulla oli tapana syödä karkkia tai ainakin jotain sokerista herkkua päivittäin. 
Usein aloitin aamun jo makeasti syömällä sokerista jugurttia, iltapäivällä maistui pari palaa suklaata ja lasten mentyä nukkumaan vielä rivi tai pari lisää, tai vähän jäätelöä, tai hedelmäkarkkeja. 
Valkoisen sokerin kuorma oli melkoisen raskas. 
Päätin uudenvuodenlupauksessani, että katkaisen sokerikierteen tämän vuoden aikana ja facebookissa oleva sokeriton tammikuu -haaste kuulosti joulumässäilyn jälkeen hyvältä, puhdistavalta aloitukselta vuodelle.



Aika monta kertaa olen manannut tätä haastetta. 
Miksi kiusata itseään? 
Kaapissa lojuvat joulusta jääneet suklaat huutelevat tuolla, kaupan karkkihyllyllä tuoksuu aivan liian hyvälle, koulukaverit nappaavat pullaa lautaselle kahvitauolla. 
Kiusauksia on monia.
Mutta toivon, että tämän kuukauden jälkeen sokeriset herkut maistuvat suussani ällömakeilta ja uutta kierrettä ei pääse syntymään. 
Jos osaisi elää sellaista kohtuukäyttöä noudattaen?! 
Tämä totaalisokerittomuus on vähän...syvältä. 
Joskus saunan jälkeen olisi kiva juoda yksi makea siideri tai syödä kylässä tarjolla olevaa makeaa kahvin kanssa.

Ja sitten niihin mainostettuihin sokerin lopettamisen hyötyihin. Minä olen tässä tunnustellut olojani ja odottanut milloin saan sen hehkuvan ihon ja kevyen olon. 

Ei oo näkynyt. 

Naamaan pukkaa finnejä ihan normaaliin tahtiin, edelleen maha turpoilee enkä usko painon alentuneen grammaakaan. Pääkin särkee ihan yhtä usein. Olo on ihan samanlainen kuin jouluna sokeriöverit vetäneenä. Hampaat mulla on ollu hyvät koko aikuisiän, joten niihinkään ei sokeri ole mainittavasti vaikuttanut.

Ei varsinaisesti nosta motivaatiota jatkaa lakkoa, kun MITÄÄN näkyvää tai tuntuvaa hyötyä en ole havainnut. Ja siis varmasti sokerittomuudesta on pitkäaikaista hyötyä, ilman muuta, mutta minä kaipaan niitä todisteita nyt! :D

No joo, olen syönyt nyt pähkinöitä ja yhden hedelmän päivässä, mitkä aikaisemmin jäi usein syömättä eli saan sokerin tilalle niitä astetta parempia rakennusaineita hyvinvointiin. 
Ja joo, olen mä hitusen ylpeäkin itsestäni (ihan kuin tää olis joku suuri saavutus, heh) että olen sitkeesti kieltäytynyt houkutuksista. Ensimmäiset neljä päivää oli inhottavia ja sortumisriski melkoisen korkea, sen jälkeen mieliteot helpottivat, mutta edelleen jossain kohtaa päivästä tekee hetken mieli karkkia.



Minä toivon, että seuraavat kaksi viikkoa antaa minulle tottumuksen/tavan olla ilman makeita ja tartun jatkossa ennemmin siihen mandariiniin. 
Mutta aika näyttää.
 Palaan kertomaan kuun lopussa vielä fiilikset koko kuukaudelta!




torstai 14. tammikuuta 2016

Vanhuussimulaattori

Meillä oli eilen hauska koulupäivä. Me päästiin kokeilemaan terveysgerontologian tunneilla kukin vuorollaan mitä on olla vanha. Opettaja oli tuonut silmälaseja, joissa oli erilaisten silmäsairauksien tekemiä muutoksia näkökentässä, kuten harmaakaihia ja diabeteksen aiheuttamaa retinopatiaa. Lisäksi oli kuulosuojaimet kuvastamassa huonokuuloisuutta, erilaisia vinkuroita kenkiä tasapainoa heikentämässä, sormia jäykistäviä hanskoja ja ryhtiä kumaraan vievä painoliivi.

Kyllä me naurettiin! Luokkatoverit näytti varsin hassuilta näissä varusteissa, niinkuin allekirjoittanutkin. Vai mitä tuumitte?



Mä en tavallaan enää ihmettele, miksi vanhukset on vähän meitä muita hitaampia ja rauhallisempia. Oli melko rauhoittavaa nimittäin sulkea tuolla tavalla aistitoimintoja. Kun istuin hetken yhtäaikaa peltorit päässä ja kaihilasit silmillä, joilla ei nähnyt muuta kuin hahmojen ääriviivat, tuli todella rauhallinen ja miellyttävä olo. Jotain olisi varmaan ahdistanut, mutta minä istuin tyytyväisenä kuplassani. Minulle taitaa sopia ikääntyminen? :D


Vaan ihan oikeasti puhuen, olisi varmasti ikävää olla 24/7 noin huonosti näkevä. Telkkaria olisi turha avata, saati yrittää lukea tai ommella. Onneksi nykyään sairauksista tiedetään enemmän, niihin voidaan puuttua jo varhaisessa vaiheessa ja kaihikin pystytään onnistuneesti leikkaamaan.

Avartavaa tämä  opiskelu! Jännityksellä odotan, mitä tämä päivä tuo sisällään kun taas yksi uusi kevään kurssi alkaa!





tiistai 12. tammikuuta 2016

Tsämtsädää! Se oon mä.

En muista tehneeni tämän blogihistorian aikana vielä kunnollista esittelyä itsestäni. Toki ihan ensimmäisessä postauksessa kerron meidän perheestä, mutta siitä on jo monta vuotta ja tilanteet ovat muuttuneet siitä.

Nyt kun blogiin on tullut muutamia uusia lukijoita, niin ajattelin esitellä itseni. 
Sen tyypin täällä tekstien ja kuvien takana. Ja mikä sen sopivampi ajankohta kuin näin vuoden alkajaisiksi. Tämmönen tyyppi täällä siis kirjoittelee.


Moi!
Mä olen Marika. Mulla on nolo toinen nimi, jonka perin äidiltäni, joka peri sen äidiltään ja jonka minä törkeästi annoin eteenpäin tyttärelleni.
Olen 35-vuotias. Tänä vuonna 36. Alkavaa ikäkriisiä meinaa pukata.

Onneksi armas aviomies on vanhempi ja tässä asiassa viisaampi, eikä turhia hetkahda mun kriiseilyistä. Sen kanssa meillä alkaa olla yhteistä historiaa tänä keväänä 10 vuoden ajalta.

Meillä hengaa ton aviomieshenkilön, alias isähenkilön, lisäksi kaksi lapsihenkilöä. Toinen 8 ja toinen 4. Koululainen ja Suuttuja siis. Ne on tosi outoja tyyppejä, mutta ihan jees pääsääntöisesti.

Niin ja kellarissa asuu pari karvaista kaveria, herra ja hänen rouvansa, jänishenkilöt.

Me ollaan stadilaisia. Minä paljasjalkainen ja mies vähän vähemmän. Ja me muutettiin puolitoista vuotta sitten kehä kolmosen ulkopuolelle pieneen rintamamiestaloon, pikkuruisen kirkonkylän keskustan liepeille (lue: landelle). Tänne me tuotiin lapset kasvattamaan juuriaan. Toinen niistä puhuu nyt mietä ja stadin slangia sekaisin.

Me remontoidaan tönöä aina kun ehditään ja tilin saldo antaa myöten. Keskikerros tehtiin ensimmäisenä, kellari on loppusilausta vailla ja yläkerran remontti olisi tarkoitus toteuttaa kesällä...minä kesänä, sitä ei voi vielä tietää.
Keväällä me lähdetään vielä kauemmas kehä kolmosesta, ihan landelle, kesämökille. Ja sielläkin me remontoidaan. Siellä me tykätään olla, koko perhe, ja mökkikausi venyykin usein lokakuun alulle asti. Sinne on aina sellainen haikea kaipuu, joka iskee jo sieltä kotimatkalle lähtiessä. Rakas paikka.





Meikä hengasi noiden kahden lapsihenkilön kanssa pitkään kotona, yhteensä 7 vuotta, ja totesin ettei sen jälkeen paluuta entiseen ollut. Hain ja pääsin opiskelemaan ammattikorkeaan, eka puoli vuotta on nyt takana ja taas huomaan miettiväni onko tämä se. Mutta en mä tästä nuorene ja jotain täytyy tehdä. Bloggaamalla ja ompelemalla ei elä, vaikka niitä mä mieluiten tekisin.

Nyt kun on muotia olla HSP, niin olenpahan muodin mukana minäkin. Saan kaikista testeistä täydet pisteet. Lapsena jo siniset sukkahousut kutitti niin kovasti, ettei sinisiä vaan voinut pukea. Tuttiin kiinnyin niin kovasti, ettei se irronnut suusta ennen eskaria. Olen tunnollinen ja poden jatkuvaa huonoa omaatuntoa jostain. Yleensä monesta asiasta yhtä aikaa. Inhoan kun mun toimet keskeytetään ja meteliä tai sekamelskaa en kestä lainkaan. Toisinaan on vaikeaa olla äiti näillä ominaisuuksilla.

Olen koukussa kevyt kolaan. Ennen se oli Pepsi max, nyttemmin olen varsin ihastunut Rainbow cola lightiin. Välillä rimpuilen siitä eroon, mutta aika pienestä se retkahdus takaisin on aina lähtenyt. Suklaa taas on paheeni, mistä en edes pyri eroon. No okei, nyt aloitin sokerilakon tammikuun alussa ja se on syvältä. Luulen, että kaksi viikkoa on ihan riittävä aika kiduttaa itseään vai mitä? Sitäpaitsi PMS.

Ompelu on rakas harrastukseni ja kiinnostuksen kohteeni. Ei ole mitään ihanampaa kuin tilata kauniita kankaita ja surauttaa niistä jotain sievää vaatetta.
Toinen harrastukseni on tämä bloggaaminen. Aloittaessani en olisi koskaan uskonut mitä kaikkea tämä tuo tullessaan. Luen myös paljon muiden blogeja ja ihailen niiden kauniita kuvia.
Kolmas, jos sitä harrastukseksi voi sanoa, on sisustaminen. En kestä kaaosta, räikeitä värejä tai kirkkaita valoja joten pyrin rakentamaan kodista pesäpaikan itselleni. Käytännössä kuljen isähenkilön ja lapsihenkilöiden perässä ja oion sohvatyynyjä ja kerään niiltä tippuvia tavaroita ja vaatteita oikeille paikoilleen, sammuttelen turhia valoja ja sytyttelen kynttilöitä.

Tykkään myös leipoa, erilaiset leivät ja piirakat taitaa olla mun bravuureja. Suuttujan ja omien allergioiden takia on välillä melko haastavaa hommaa laittaa koko perheelle sopivat sapuskat, mutta aina ollaan pöytään saakka jotain saatu räpellettyä. Ja ulkoisista merkeistä päätellen suuhunkin on jotain päätynyt, krhm. Lisäksi olen melko nirso ja hyvin hyvin epäluuloinen uusien ruokien suhteen. Jäätelöistäkin valitsen useimmiten tuttua ja turvallista vaniljaa.

Ystävänä mä olen uskollinen ja myötäelävä. Pidän aina ystävän puolia ja autan jos vaan osaan. Mutta olen myöskin tosi huono pitämään yhteyttä. Mulla on puhelinkammo, enkä mielelläni soita kenellekään, usein en myöskään vastaa puhelimeen. Paras tapa lähetyä mua on some; facebook, sähköposti, blogi, whats app tai instagram. Sieltä mut löytää ja niihin mä vastaan. Olin lapsena aika ujo ja luulin olevani sitä edelleen, mutta se taitaakin olla enemmän sisäänpäinkääntyneisyyttä ja varauksellisuutta kuin ujoutta. Pidän helposti asiat (ne itseä vaivaavat) itselläni, vaikka olenkin kova hölöttämään turvalliseksi kokemassani seurassa.

Paras tapa viettää viikonloppua on olla kotona. Toki joku risteily, kylpylä tai illanvietto antaa oman kivan sykäyksen silloin tällöin, mutta pääsääntöisesti koti on paras paikka. Ihan parasta on, kun pääsee käymään jossain kirpputorilla kiertelemässä tai tehdään retki Ikeaan. Sauna, maistuva ruoka, joku hyvä elokuva ja kun on oikein väsynyt, on ihana kaivautua omaan sänkyyn isähenkilön viekkuun ja kuunnella muurin takana unta tuuskuttavien lapsihenkilöiden tasaista tuhinaa. 


Sellainen täti täällä touhuaa.  
Meidän elämä on hyvin tasaista, perhekeskeistä ja remonttikeskeistä...vanhatalokeskeistä. 
Tästä tulikin yllättävän pitkä tarina, on ihmeen vaikeaa kirjoittaa itsestään. Luulin, että tämä postaus nyt tulee ihan tosta lonkalta, mutta olenkin oikeasti ihan pähkäillyt näitä asioita.


Nyt heitän pallon teille! 
Mitä te vielä haluaisitte tietää meikästä tai meidän elämästä? 
Millaisista postauksista te tykkäätte, mitä lisää ja mitä saisi olla vähemmän? 
Vai onko hyvä näin, ilman punaista lankaa?




sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Blogitreffit ja focaccia -leivän ohje

Meillä oli eilen iltapäivällä/illalla pitkästä aikaa taas blogitreffit. Tällä kertaa kaikki pääsivät tulemaan ja oli ihana höpötellä saman pöydän ääressä monta tuntia! Meillä on ihan mielettömän ihana porukka ja meteliä riittää kun meidät isketään samaan tupaan :D

Minä taas kerran huokailin Helin kaunista taloa ja olen entistä varmempi, että haluan lautalattiat koko taloon ja avoportaat! Helillä on hurjan kaunis sisustus ja paljon avaraa tilaa, ihailen tuota taitoa pitää koti selkeänä.  Minulla tuppaa kertymään tavaraa/sisustussälää/kaikkea(!) nurkkiin ihan turhan paljon.





Jokainen toi taas tullessaan jotain syötävää yhteiseen pöytään, minä tein focaccia -leipää, edellisen postauksen siemennäkkäriä ja tsatsikia. Vähän sumplimista teettää keksiä kaikille sopivia ruokia, kun yksi on karkkilakossa, yksi sokerilakossa, yksi gluteeniton, yksi viljaton ja yksi osallistuu vegaanihaasteeseen. Hirmu paljon hyviä ruokia me kyllä tuohon rajoitelistaan nähden syötiin! Oli kasvissosekeittoa, leipää, marjapiirakkaa, suolakeksejä ja makeita herkkuja joka lähtöön!

Tein ensimmäistä kertaa ikinä gluteenitonta focacciaa ja se onnistui yli odotusten. Tässä blogisiskojen pyynnöstä resepti siihen.

Focaccia
(gluteenitot, vegaani)

4dl vettä
1rkl psylliumjauhetta
1pss kuivahiivaa
1rkl siirappia (tai hunajaa)
2,5dl tattarijauhoja
1,5dl kaurajauhoa (varmista gluteenittomuus)
1,5dl Semper fin mix tai perunajauhoja
1,5tl suolaa
1dl oliiviöljyä

Pinnalle: 
3rkl oliiviöljyä
1 valkosipulinkynsi
rosmariinia
aurinkokuivattua tomaattia
kirsikkatomaatteja

 : Sekoita jauhot ja kuivahiiva sekaisin. Ota lämmintä +42 asteista vettä ja liuota siihen suola sekä siirappi. Sekoita kuivat aineet nesteeseen vatkaten kevyesti. Lisää lopuksi oliiviöljy ja sekoita taikinaan. Taikina jää todella löysäksi, eli ei huolta! Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun vuokaan tai pellille ja anna kohota lämpimässä paikassa liinan alla 30-40 minuuttia. 

Leivän kohotessa, puolita kirsikkatomaatit ja aurinkokuivatut tomaatit. Purista valkosipulinkynsi oliiviöljyn sekaan. Laita uuni kuumenemaan 170 -asteeseen kiertoilmalle. 
Kun leipä on kohonnut, voitele sen pinta valkosipuliöljyllä, tiputtele pinnalle kirsikkatomaatin puolikkaita sekä aurinkokuivattua tomaattia. Ripottele lopuksi pintaan rosmariinia ja sormisuolaa.  
Paista uunin keskitasolla noin 40 minuuttia.
Anna valmiin leivän jäähtyä ennen kuin leikkaat sen annospaloiksi. 


Tämä leipä on hyvää sellaisenaan tarjottuna lämpimän keiton tai salaatin kylkiäisenä. En tajunnut napata kuvaa tästä leivästä, mutta ainakin Jessican blogista löytyi yksi kuva, joten käy siellä kurkkaamassa jos ulkomuoto jäi mietityttämään! :)


Kiitos vielä kivoista treffeistä illan emännälle Helille /Kotoisaa arkea ja mukana olleille:
Krisselle / Arjen helmiä
Lauralle/ Raparperin alla

Nähdään pian uudestaan! 
 







lauantai 9. tammikuuta 2016

Siemennäkkäri (gluteeniton, vegaani)

Tein taas pitkästä aikaa pellillisen näkkäriä kun cittarissa ei myydä enää mun lempparinäkkileipää (gluteenitonta) ja jauhokaapista löytyi siemeniä joka lähtöön.


Siemennäkkäri
(gluteeniton, vehnätön, vegaani)

0,5dl semper fin mix -jauhoseosta
0,5dl maissitärkkelystä
1,5dl vettä
0,5dl seesaminsiemeniä
0,5dl auringonkukansiemeniä
0,5dl kurpitsansiemeniä
0,5dl pellavansiemeniä
2rkl siirappia (tai hunajaa jos et ole vegaani)
1tl suolaa
0,5dl oliiviöljyä tai kookosöljyä
pinnalle sormisuolaa

: Laita uuni lämpenemään 150-asteeseen. Kiehauta vesi ja lisää siihen siirappi ja suola, sekoita kunnes ne sulavat nesteeseen. Sekoita kaikki kuivat aineet sekaisin ja lisää nesteen joukkoon. Levitä leivinpaperin päälle pellille mahdollisimman ohueksi levyksi. Parhaiten taikinan saa levittymään taputtelemalla veteen kastelluilla kämmenillä.
Paista (kiertoilma) uunin keskitasolla noin 40-50 minuuttia. Ripottele päälle sormisuolaa.





Tätä näkkäriä voi maustaa haluamillaan tavoilla. Tähän sopii hyvin esimerkiksi rosmariini tai oregano! Kivan tästä ohjeesta tekee se, että tähän voi heitellä mitä vaan siemeniä ja ryynejä mitä kaapista sattuu löytymään. 

Hirmu hyvää tämä on esimerkiksi tomaattikeiton tai kasvissosekeiton kaverina.



Suuttuja ei tästä näkkileivästä välittänyt, mutta koululainen tykästyi kovasti ja tuntui se maistuvan isähenkilöllekin. Meillä tätä syödään tänään tex-mex -keiton kanssa!

Hyvää viikonloppua rakkaat lukijat! 



sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Uunipuuro -resepti pakkaspäivään!

Me tehtiin vuoden ensimmäisenä iltana ensimmäistä kertaa ikinä uuniriisipuuroa. Nyt kun paukkupakkaset tulivat tänne kaakkoonkin, niin piti laittaa puu-uuniin tulet lämmittämään muuria. Ja yksi asia johti toiseen. Uuni oli mukavan lämmin, joten päätettiin kokeilla valmistaa siellä riisipuuroa.

Tässä ohje teillekin, jos vaikka joku muukin innostuisi kokeilemaan!

UUNIRIISIPUURO

1 litra punaista maitoa
2 dl puuroriisiä
2 rkl voita
1 tl suolaa

: Voitele 2 litran uuninkestävä astia voilla. Lisää riisit, maito ja suola. 
Sekoita ja laita muutama nokare voita pinnalle.
 Paista 180-200 -asteisessa uunissa noin 1,5 tuntia. Tämän voi valmistaa myös sähköuunissa! 
Sekoita kerran pari paiston aikana. 
Lisää tarvittaessa nestettä jos puuro alkaa kuivumaan liian nopeasti, tai alenna uunin lämpötilaa. 
Meillä oli kannellinen astia, mutta jos astiassasi ei ole kantta, kannattaa se paiston loppuvaiheessa peittää foliolla, jottei puuron pinta tummu liikaa. 
Puuro on valmista, kun riisi on pehmeää ja koostumus puuromainen.

Tästä puurosta tulee jännän väristä. Ei valkoista, kuten kattilassa keitellen, vaan kellertävän ruskeaa ja maku on jotenkin makeampi. Meillä sitä syötiin mansikkakeiton ja mustikkakeiton kanssa <3




Tänään isähenkilö aloitti aamun lämmittämällä hellan. Ensin siinä paistuivat kananmunat aamiaisleipien päälle ja heti perään alkoi porisemaan lihakeitto.  Ja kylläpä maistuikin pihapuuhailujen päälle lämmin soppa hyvälle <3




Ensi viikolla tehdäänkin uunissa hernekeittoa. Se on meidän 8 -vuotiaan herkkuruokaa, johon se tottuneesti lisää kunnon satsin mietoa sinappia! Ja kyllähän se lämmin hernari maistuu meille muillekin pakkaspäivänä oikein hyvin, nam.


Tarvitseeko sanoa, että meidän perhe rakastaa tuota puuhellaa? <3 




lauantai 2. tammikuuta 2016

Ompeluvuosi 2015 (kuvavaroitus!)

Instagramissa väläyttelinkin muutamia viime vuonna ompelemiani juttuja ja lupailin postausta kaikista, koko vuoden ompeluista. Tässä tätä nyt sitten olisi.
 

Kokosin myös toissavuonna kaikki vuoden aikana ompelemani jutut yhteen postaukseen. Eli vuoden 2014 ompelukset löytyvät TÄÄLTÄ
Viime vuonna laitoin kuvat kuukausijärjestykseen, mutta nyt en jaksa olla niin järjestelmällinen vaan laitan ne tähän vaan pötköön. Varautukaa isoon kuvapläjäykseen siis!


























































Muutama juttu tästä listasta puuttuu, kun en muistanut ottaa niistä kuvia, mutta onhan tässäkin jo kuva poikineen.

Aika jännä. Omasta mielestäni en ole ommellut oikeastaan yhtään tänä vuonna. Tosi vähän ja ihan liian harvoin, ja kuitenkin olen ommellut joka kuukausi jotain. Hämmentävää. Ehkä mä ompelen salaa itseltäni tai jotain? :D

Vähän ompelusormea syyhyttäisi ja tällä viikolla eräs ilta teinkin tilauksen yhteen mahtavaan nettikangasputiikkiin. Jeij, tästä se lähtee; -uusi ompeluvuosi! Minä tarvitsisin uusia mekkoja ja huppareita ja tyttö legginssejä. Uudenvuoden lupaus -postauksessakin mainitsin, että lupaan järjestää tulevana vuonna enemmän aikaa rakkaille harrastuksille, eli myös ompelulle!