Rakas, tuunattu lankkupöytä.

Meidän kesähuoneen päätyyn on tänä kesänä rakentunut aika ihana terassi! Nyt kesähuoneesta pääsee pariovien kautta suoraan terassille ja aurinkotuoliin löhöilemään. Uuden terassin myötä iski luonnollisesti myös pulma; mistä kalusteet?

Appivanhemmillani oli viime kesänä pihajuhlat, jonne appiukko rakenteli puisia pöytiä. Pöydät olivat lankkua ja lautaa, tarkoituksella aika rouheita sillä niiden päälle levitettiin pitkät valkoiset liinat, eikä pöydille ollut tarvetta juhlien jälkeen. Appiukolla oli siis tarkoitus ruuvata pöydät kappaleiksi, mutta kun kehuin pöytiä niin sainkin yhden säästettyä palastelulta ja toimitettuna peräkärryllä kotipihaan! 

Kaikki hämmästelivät miksi minä sellaisen pöydän halusin säästää, sehän oli vain tekaistu pikaisesti lisätasoksi. Minä kuitenkin tykkäsin pöydän rouheudesta, vanhoista paksuista pöytätason lankuista ja tikkuisista jaloista. 

 

Niinpä eräs kaunis ja aurinkoinen kesäpäivä otin ja hioin pöydän, maalasin sen valkoisella talomaalilla ja olen lopputulokseen enemmän kuin tyytyväinen. Ja varmaa on, ettei tämä pöytä lähde ensimmäisen tuulenpuuskan matkaan, niin painavaa tavaraa se on!

 

 

Kukaan muu ei nähnyt pöydän potentiaalia ja kauneutta. Minut se kuitenkin teki ikionnelliseksi! 

 

 

Lopulta pöydän pariksi löytyi muutama korituoli ja niin vain meidän uusi terassi sai kalusteet päälleen. 

 

 

 

 Nämä kuvat ovat alkukesältä ja tällä hetkellä villiviini ottaa kovasti terassia haltuun vihreydellään, mutta jollain tapaa se tuo ihan kivaa tunnelmaa. Vielä kun saisin kaikki nokkoset kitkettyä terassin reunoilta pois ja ehkä yhden kaiteen siihen lisää niin ai että tulee kiva! Tuossa olen makoillut pitkin kesää aurinkoa ottaen ja lehtiä lueskellen ja niin ajattelin tehdä huomennakin.

(En ehkä sano tätä ääneen, mutta hiljaa kuiskaten kuitenkin mainitsen, ettei tämä pöytä olisi yhtään hullumpi meidän mökin tuvassakaan. Nimimerkillä; edelleen kyllästynyt siihen pyöreään pöytään.)

 

Hurahdus pioniin

Täällä on tapahtunut alkukesäinen hurahdus pioniin ❤
Eikä pelkästään kukkiin, vaan Tikkurilan värikartan Pioni -nimiseen sävyyn! 

 

Meidän kotipihan pionit ovat vielä nupullaan ja väriltään ne ovat syvän tummanpinkit. Olen ihan varma, että ne kukkivat juuri kun me ollaan lomalla ja meidän palatessa ovat kukat jo lakastuneet. Olen siis aikeissa napsia varret poikki ja kukat mukaan mökkireissuun!

Oman pihan pioneita odotellessa ostin kaupasta pari jo kukkivaa pioninoksaa. Siis ihana tämä hattarainen väri ja avautuvien kukkien höttöinen olemus. 

 

Kirpparilta löysin tämän valtavan ison vaasin, joka on kuin tehty näille pitkävartisille kukille. Meiltä löytyi ennestään tämän vaasin pikkusisko! Se on täysin samanlainen, mutta kooltaan pienempi.

 

Alkukesä on ollut yhtä kukkien ilotulitusta, kun kukkalajeja on putkahdellut esiin yksi toisensa perään. Ensin kukkivat kotipihan tulppaanit, särkynyt sydän, hedelmäpuut ja syreenit. Nyt kukassa ovat vuorostaan kurjenmiekka, liljat ja malvikki ja ihan näiden vanavedessä tosiaan tulee pioni. 

 

No mutta se kukista! Muistatte ehkä kun kerroin ottaneeni keittiön kaappien päällä olleet rottinkikorit pois liian romanttisina (tai ehkä pienen päähänpiston johdosta)? No tosiaan korien takaa paljastui valkoinen seinä, jossa oli edellisen yläkaapiston ruuvinreiät ammottavina ja kammottavina. Siispä paklasin ja maalasin seinän ja milläpäs muulla kuin sillä Pionin sävyisellä maalilla. 

 

Nuo kuohuviinipullot vähän heijastavat punaista tuolla taustaseinään, mutta ehkä näistä kuvista saa jotenkin selvän väristä. Ja ihana hattarainen vaaleanpunainenhan siitä tuli! 

 

Itse tykkään nyt keittiön selkeästä ilmeestä ja olen tottunut tuohon väriin niin nopeasti, että sen on varmasti ollut tarkoitus aina ollakin vaaleanpunainen. Se antaa kivasti kontrastia ison turkoosin tuvan kaapin kanssa.

 Nyt on kolme työpäivää lusittu ja huomenna meidän porukka tosiaan suuntaa mökille ja loman viettoon! Aamulla on vielä edessä pakkaamista ja paikkojen siivoilua, mutta illansuussa onkin ihanaa laittaa tuvan takkaan tulet ja purkaa matkalaukut tietäen, ettei parin päivän jälkeen tarvitse pakata  niitä uudestaan. 

Ihanaa yöttömän yön juhlaa kaikille! 

Sisustushaaveita ja uutta pintaa

Nyt on kuulkaas maailmankirjat sekaisin. Uuden sohvan innoittamana tartuin nimittäin maalitelaan. Ei siinä ole sinällään mitään uutta, mutta arvaatteko millä värillä maalasin olohuoneen seinän? 

...mustalla!

Kuten edellisen postauksen lopussa kerroin, on minulla käynnissä romanttisuuden rajaaminen. Älkää käsittäkö väärin, kyllä minä edelleen tykkään romanttisesta sisustuksesta, vanhoista kalusteista ja kuluneista pinnoista! Minusta vaan tuntuu, että sitä kaikkea ostamaani ja vuosien varrella hamstraamaani romanttisuutta alkoi olla vähän liikaa yhteen pieneen taloon. Tarkoituksena onkin vähän selkiyttää ja modernisoida sisustusta. Mutta siis vain vähän! Edelleen rakastan vaaleanpunaista, hopeaa ja blingiä eli romanttisuus ei tule varmasti koskaan katoamaan täysin.

Aloitin tämän postauksen tekemisen jo helmikuussa, ajatuksena koota sisustushaaveita kollaaseiksi. Osa haaveista on nyt huhtikuuhun mennessä jo toteutunut, osan alkuperäisistä kuvista poistin ja muutaman uuden haaveen lisäsin listaan.

 

 

Kuten huomaatte, kynttilöitä ja kattausastioita ei vaan voi koskaan olla liikaa, hih. Eikä myöskään kiiltävää alumiinista ja hopeista pintaa. Tekstiileistä en edelleenkään edes haaveile näiden karvalasten kanssa. Kauhu on kyllä lopettanut sisälle pissailun, mutta Kumun karvanlähtö on jotain aivan kamalaa edelleen! Lisäksi nyt pihan alettua sulamaan, on kuraa ja hiekkaa taas ympäri taloa. 

No mutta siirrytäänpä taas haaveista takaisin todellisuuteen ja maan kamaralle. Tässä siis olohuoneemme nykyisellään, uuden sohvan ja uuden seinän siivittämänä! 

 

Taisin hieman järkyttää tätä rakasta perhettäni tuolla värivalinnalla. Tytär ei oikein vieläkään voi  uskoa, että maalasin seinän mustaksi ja totesi vain, että -Et sä äiti tuu totakaan kestämään, kohta se on taas valkoinen. Rakas lapseni siis viittaa tuolla lauseellaan siihen, etten kestänyt ruokailutilan värikästä ja kukikasta tapettiseinää vuottakaan... Mutta tämähän on täysin eri asia!!

 

 

Tuo on aina ollut sellainen hämyisä ja pimeä nurkka. Nyt se on sitten ihan kunnolla "pimeä". Yllättävää kyllä, tuo seinä ei hyökkää tuolta silmille tai tee tilasta yhtään valottomampaa. 

Pohjalla on Tikkurilan Tunto Hieno -seinäpinnoite ja päällä Tikkurilan Black

-seinämaali. Pinta on elävä ja heijastelee valoa noista röpöläisistä kohdistaan.  

 Seuraavaksi taidan suunnata (sisustus)katseeni mökin ja kesähuoneen suuntaan! Melkein pelottaa itseäkin, mitä seuraavaksi keksin, hehhee. 

Vuolukivitakan maalaus

Heippa pitkästä aikaa! 

Täällä kyllä tapahtuu, vaikka en ole viime viikkoina ehtinyt päivittämään blogia. 

Tiedättekö sen tunteen, kun on niin paljon kerrottavaa, ettei enää tiedä mistä aloittaa? Aloitan nyt kuitenkin kertomalla reilun viikon takaisesta takanpäivitys -projektista!

En tiedä olenko joskus täällä maininnut, etten oikein välitä vuolukivitakoista? Luulen sen johtuvan siitä, että se oli liian hitti silloin aikanaan? No, jokatapauksessa meiltä löytyy yksi pieni sellainen olohuoneen nurkasta. Se on tavallaan koruttomuudessaan kaunis, pelkistetty ja ihan kivan värinen. Lämpöä se antaa ihanan nopeasti ja lämpenee pesällisellä puita. Ihan huippu siis! ...mutta silti se on häirinnyt minua muuttopäivästä asti. 

Oli yllättävän vaikeaa löytää kuvaa tuosta takasta! Olen selvästi vuosia vältellyt sen kuvaamista ja kohdistanut kameran linssin olohuoneen muihin, enemmän omaa silmää miellyttäviin kohtiin. Tämäkin kuva on niinkin läheltä kuin kahden vuoden takaa...

 

Aloitin pinnan työstämisen hiontapaperilla. Kevyesti käsin hioin takan pinnan ja saumat karheiksi. Pyyhin pölyn pois kostealla rievulla ja annoin hetken kuivahtaa ennen maalaamista.

Söpösti meiltä edelleen puuttuu listat tuosta kulmasta ja laminaatti kupruilee, mutta niitä ei kuulemma kannata laittaa kuntoon ennenkuin kuin koiranpentu oppii sisäsiistiksi... (tähän sellainen silmiä pyörittelevä emoji..)

 

 

Prismasta löytyi juuri sopiva maalitölkki tähän tarkoitukseen; kuumuutta kestävä, hyvin peittävä takka- ja palomuurimaali. Hintaa maalitörpöllä oli muutama kymppi ja se riitti hyvin kahteen maalikerroseen.  

Täältä löytyy lisää tietoa tuosta maalista: Muuri

 

Maalasin ensimmäisen kerroksen illalla, annoin kuivua yön yli ja maalasin toiseen kertaan seuraavana aamupäivänä, heti kun oli riittävästi luonnonvaloa työskennellä. Ohjeessakin kuivumisväliksi suositeltiin 12 tuntia. Maali levittyi helposti leveällä pensselillä ja ensimmäiseen kerrokseen pensselistä jääneet raidat jäivät hyvin peittoon toisen kerroksen alle. Maali ei haissut lainkaan ja pinnasta tuli ihanan mattamainen.

 

 

Vähän meillä oli koleaa sisällä, kun takkaa ei lämmitetty kahteen vuorokauteen. Voisin suositella kyseisen toiminnan ajoittamista lämpimämpään vuodenaikaan mikäli koti lämpenee pelkästään puulla, heh. Onneksi puuhella ja ilmalämpöpumppu pelastivat meidät tässä kohtaa, kun rouva sai päähänsä alkaa remontoimaan pakkasilla...

 

 

Täytyy todeta, että olen tyytyväinen lopputulokseen! Takka on niin siron ja nätin näköinen nyt, että kamerakin hakeutuu siihen kuin itsestään. Joten jatkossa näette enemmän kuvia myös olohuoneen tästä nurkasta. 

Jännästi koko huoneen tunnelma muuttui takan värin myötä.

 

 

 Ei se maalilla pönttöuuniksi muuttunut, 

mutta on se mielestäni nyt paljon sopivampi tähän kotiin. 

Olisinpa tarttunut toimeen jo vuosia sitten! 

Ihania lumisia pakkaspäiviä kaikille ja kiitos kun kuljette mukana, 

vaikka postauksien tahti, laatu ja sisältö vaihtelee kuin vuoristoradassa! 

Rust-oleum -kalkkimaali

Lupasin laitella teille käyttökokemuksia tästä Prisman hyllystä löytyneestä kalkkimaalista!

 Olen maalaillut aikaisemminkin kalkkimaalilla, mutta merkki ja sävy on ollut eri. Oman kokemukseni mukaan tämä Prisman maali ei eronnut mitenkään muista kokeilemistani kalkkimaaleista. Väri on hyvin peittävä, lopputulos kauniin himmeä ja maali kuivuu tällaisen hätähousun mielestä ihanan nopeasti! Lisäksi tykästyin kovasti näiden maalien värivalikoimaan!

 

Tämä keinutuoli on kirppislöytö parin vuoden takaa ja se oli alkuperäiseltä väriltään syvän musta. Tuoli oli kaunis sellaisenaankin, mutta en vaan osannut nähdä noin suurta tummaa kalustetta meillä. Jotenkin karsastin sitä ja keinu olikin talven yli ulkona kesähuoneessa, josta se matkusti kellariin ompsuun... 

Nyt kun se on saanut uuden värin ylleen se pääsi jokapäiväiseen käyttöön olohuoneeseen! Löysin vielä H&M homesta ihanan tyynynpäällisen, joka toistaa tuota vihreän sävyä. Joku saattaa ihmetellä tätä värivalintaani, joten täytyy valaista, että mun lempiväri oli lapsena vihreä. Hammasharjankin piti olla vihreä silloin! Maalina on siis Rust-oleum Chalky Finish ja värinä Sage Green.

Maalin kuivuttua levitin vielä valkoisen kalustevahan, joka tekee pinnasta kestävämmän ja pölyä sekä kosteutta hylkivän. Vahan valkoinen väri haalensi hieman vihreän sävyä ja toi vielä enemmän esiin maalin elävää pintaa. Jos tuota efektiä ei halua niin kannattaa käyttää kirkasta vahaa tai lakkaa.

 

Meillä on ihan mahdotonta kuvata kesällä päiväaikaan, sillä valoa tulvii joka ikkunasta ihan liian kanssa. Joka suunnasta tunkee vastavalo pilaten kuvan... Toivottavasti näistä saa kuitenkin jotain osviittaa. 

 Tässä triossa on jotain mun silmää miellyttävää! Vanha turkoosi kaappi, harmaanvihreä puusohva ja vihreä keinutuoli. Eripariset, mutta silti yhteensopivat.

 

Lapset tykkäävät keinutuolista aivan erityisesti. Onhan siinä kiva kiikkuen katsella telkkaria, tietenkin! 

 

 

Aina Inkeri Ankeinen täällä hei.

Joku Aina Inkeri Ankeinen on ilmeisesti tullut kylään jäädäkseen. Ihmeellistä matalapainetta, vaikka kaikki on periaatteessa ihan jees jees. En oikein tiedä mitä tästä syyttävällä sormella osoittaisi; itseä, ruuhkavuosia, opiskelustressiä, hormoneita, ikäkriisiä vai mitä. Vai onko tämä vain kaikkien noiden summa, mikä nyt painaa hartioita kasaan? Tai ehkä tällaisia hetkiä vaan tulee elämässä, kun sitä vaan puskee eteenpäin, kiinnostaa tai ei. Kun ei voi pysähtyäkään ja jäädä miettimään. Kenties jotain oman elämän suunnanhakua ja (liikaa) ympärillä olevien asioiden tiedostamista?

En kuitenkaan koe olevani masentunut, sillä iloitsen hurjasti näistä aurinkoisista päivistä, minulla on virtaa ja jaksan ihan hyvin aamuisin nousta päivän touhuihin ja suunnittelen kovasti jo kevättä ja mökkikauden aloitusta, tekee mieli ostella ja ommella keväisempiä vaatteita ja asusteita, leipoa ja tehdä viikonloppuisin kivoja juttuja. Pinna on kuitenkin tosi tosi lyhyt, itkuraivarit tulee kiireestä ja suht pienistä asioista ja sillä hetkellä olen valmis pakkaamaan maallisen omaisuuteni ja muuttamaan Timbuktuun. -Voi luoja ota minut jo pois täältä.

Eli jotain Ankeisen ja Mielensäpahoittajan yhdistelmää on nyt ilmassa.

No, se ankeilusta. 

Minulla oli toissaviikolla inspistä tarttua maalisutiin ja vuoden vintissä paikkaansa odottaneet kaverilta ostetut pikkuhyllyt saivat kalkkimaalikerroksen päälleen.
Harvemmin tulee yläkertaa kuvattua, mutta nyt sille tuli hyvä syy, kun kiinnitimme hyllyt meidän sängyn päätyseinälle. Seinä on lyhyt pätkä, sillä sänky sijoittuu osittain ikkunan alle, mutta siihen sopikin tosi näppärästi nämä pienet hyllyt!

 

 

Nyt minä saan tuohon hyllyille iltalukemiset ja puhelimen yön ajaksi. 

 

 

Mikäs siinä köllötellessä, kun ulkona paukkuu pakkanen ja sängyn jalkopäässä olevassa Porinmatissa rätisee tulet. Pitäisi vaan ymmärtää nousta iltaisin aikaisemmin telkkarin äärestä ja lähteä yläkertaan lukemaan.

 

 

 

Mukavia pakkaspäiviä kaikille! 

Minä lähden etsimään kirppiskamaa vintistä ja kysymään kaikelta sälältä tekeekö se minut iloiseksi ja onnelliseksi ;)  Maanantaina alkaa kirppispöytä ja jos tuotto on hyvä niin voisin keksiä hiihtolomaviikolle jotain kivaa puuhaa lasten kanssa! 

Lankkupöytä

En minä tiedä mistä se ajatus tuli. 

Tehdä isähenkilön kanssa itse pöytä.

Ehkä siitä, että keittiön pöytä alkoi sirosta ulkonäöstään huolimatta tuntua pienessä ruokailutilassa liian suurelta. Silloin pari vuotta sitten ostohetkellä pöytä oli todella hyvä, mutta vanhan puusohvan muutettua meille, siirtyi pöytä monta kymmentä senttiä olohuoneeseen päin tehden kulkuaukosta vähän turhan ahtaan. 

 

Isähenkilön isähenkilö sai jostain 100 vuotta vanhoja paksuja ja klommoisia purettuja lattialankkuja ja niin miehet ryhtyivät tuumasta toimeen ja pöytää toteuttamaan. Minä koetin kertoa millainen pöytä minulla oli toiveissa ja näytin netistä poimittuja kuvia havainnollistamaan etenkin pöydän jalan muotoa. En missään nimessä halunnut neljällä jalalla seisovaa pöytää, vaan pirttihenkisemmän, jossa keskituki on ylhäällä, jolloin koira pääsee halutessaan makaamaan pöydän alle.

 

Kun pöytä alkoi valmistua, ryhdyin minä etsimään sen pintaan sopivaa maalia. 

Maalipinnan tulisi olla kova, pesua ja kulutusta kestävä sekä kiiltävä, mutta samalla riittävän peittävä. Lopulta päädyttiin hyvin edulliseen ja vesiohenteiseen (ei haise!) Ilves kalustemaali V40: een. 

Maali oli paksua ja levittyi puun pintaan hyytelömäisesti, jolloin pensselin vetoja ei jäänyt näkyviin. Se myös kuivui kosketuskuivaksi parissa tunnissa ja oli päällemaalattavissa 12 tunnin kuluttua. Maalaushomma eteni siis mukavalla vauhdilla! 

 

 

Eilen laitettiin sitten vanha pöytä kasaan ja otettiin uusi käyttöön.

Mitoiltaan pöytä on noin 30cm edeltäjäänsä lyhyempi ja vajaan 10cm kapeampi. 

Halusin, että sen alle mahtuu vaivatta kaikki kuusi vanhaa tuoliamme, joten kovin paljon pienempi ei pöytä olisi voinut olla. Näinkin pieni mittojen muutos keventää kuitenkin koko tilan yleisilmettä eikä olohuoneeseen enää tarvitse "puikahtaa" kapeasta seinän ja pöydän väliköstä. 

Vähän jännitin miten meidän nykyaikaiset tuolit sopivat jykevän ja vanhaa henkivän lankkupöydän kanssa, mutta minusta tämä on varsin hauskan näköinen kokonaisuus!

 Maalasin viikonlopun aikana pöydän kahteen kertaan ja pintaan jäi näkymään ihanat vanhat kolhut! 

Pöydän ilme näyttää juuri oikealta, siltä mitä tavoittelinkin! Jykevältä, rouhealta ja vanhalta. 

Yritin kuvata pintaa monesta suunnasta, läheltä ja kaukaa, mutta hyvän kameran ja kirkkaan luonnonvalon puutteessa napatut kuvat eivät anna oikeutta tälle ihanuudelle. 

 

Pitää ajan kanssa katsoa vaatiiko muutama kohta vielä pienen hionnan ja maalipinnan, mutta toistaiseksi tämä on juuri sellainen kuin toivoinkin. 

 

 

Pöydän alapinta pitää vielä hioa ja maalata kertaalleen, sillä se on niin karhea, että siihen jää sukkahousuistaan kiinni! Sikälimikäli kukaan sellaisia tahtoisi käyttää. Siinäpä siis pientä puuhastelua vielä loppuviikoksi. Sitten voikin vaikka vetää sukkikset jalkaan ja tanssia pöydällä! Tämä pöytä kestää kyllä!

 

 

Olen tosi tyytyväinen uuteen pöytään ja mieltä lämmittää,
että se on kierrätetyistä vanhoista lankuista ihan itse tehty <3 Hyvä me! 

Käytännössä tämä pöytä on myös ikuinen, koska se on paksua puuta, 

jolloin sen voi aina hioa ja maalata uudestaan. 

Tämä oli siis myös pitkäikäinen ja järkevä hankinta. Sekin lämmittää mieltä. 

Hei taas ystävät!

Täällä on lomailtu blogimaailmasta ihan tosissaan. Pieni tauko teki hyvää ja hetken oli jo sellainen kevyt fiilis, että näinkö tänne palaankaan, mutta enhän minä osaa täältä poiskaan olla :D

Instagramia olen päivittänyt lomallakin ahkerasti, joten sinne vaan seurailemaan jos haluaa pysyä meidän käänteissä mukana jatkossakin!

Mietin tuossa, että koskakohan tämä blogimaailma vaihtuu kokonaan puhelimien appeihin? Vähän pelottava ajatus...mutta totta puhuen puhelimella kuva palvelimeen ja pieni päivitys on niin helppo ja nopea vaihtoehto, etten yhtään ihmettele jos blogeja alkaa tippumaan pois tässä hektisessä maailmassa...

Meidän loma meni mukavasti ja jälleen kerran aivan liian nopeasti. Lähdettiin tosiaan juhannuksen alla mökkeilemään ja oltiin paria päivää vajaat kaksi viikkoa putkeen mökkihöperöinä ihan oman perheen kesken.

Meille sattui tuolle ajalle tosi ihanat säät ja minä maalasinkin monta iltaa mökkiä kaiken maailman telinevirityksillä korkeuksissa kieppuen. Tykkään kyllä lopputuloksesta tosi paljon! Vaikka punamulta on perinteinen ja omalla tavallaan kovin romanttinen, niin omaa silmää se vaan ei miellytä. Onni on keittomaalit, joilla voi maalata punamullan piiloon! Seuraavalle mökkireissulle pitää ostaa mukaan lisää maalia, sillä leikkimökki ja sauna on vielä kirkuvan punaiset.

Yksi sateisempi päiväkin mahtui pariviikkoiseen, jolloin leivottiin tuvassa kaurakeksejä ja valmistettiin raparperikiisseliä. Mökillä leipominen on sellaista jännän äärellä olemista pikkuruisen kaasuhellan kanssa, mutta näin yksinkertaiset leipomukset onnistuvat onneksi hyvin!

Keksejä natustellessa sitten pelattiin lautapelejä, korttia ja koottiin palapelejä. Taustalla Radio Suomi soitti mitä ihmeellisimpiä kappaleita :D Kaksi viikkoa sitä kanavaa riitti oikein hyvin! Mökillä kun ei oikein muut kanavat hyvin kuulu...paitsi ne ruotsinkieliset pohojammaan -kanavat. 

Eikä me pelkästään rehkitty tönön kimpussa tai leivottu vaan tehtiin myös päiväretki Raumalle ja veneretki Ouran karunkauniiseen saaristoon. Tutuksi tulivat myös lähimmät rannat, jonne tehtiin uimaretkiä eväiden kanssa.  

Me siis tehtiin kaikkea sitä mitä lomalla ajateltiinkin! Grillattiin, uitiin, saunottiin, kunnostettiin mökkiä ja vietettiin laatuaikaa perheen kesken.

Minä nautin lomailussa ehkä eniten siitä, ettei ole aikatauluja ja päivärytmikin kääntyi koko perheellä iltapainotteiseksi. Ei ole ihanampaa kuin valoisat kesäyöt!

Tänään tulee kuluneeksi viikko siitä kun palattiin kotiin ja pikkuhiljaa on lomalla kertyneet pyykit saatu selätettyä ja paarmanpuremat paranneltua. Voi siis alkaa taas suunnittelemaan uutta mökkireissua ;)

Pimp my äitienpäivälahja

Sain isähenkilöltä äitienpäivälahjaksi aivan ihanat ja toivotut, vanhat puiset A-tikkaat!

Nämä ovat entiset Kymen tehtaan tikkaat 

ja niiden toiseen kylkeen on kaiverrettu teksti 

KY TALOUS NO:64, 1,4. 

Tikkaat olivat lakattua (lue kellastunutta) puuta, 

pölyiset ja askelmista melkoisen kuluneet. 

Joten mitä tekee äitihenkilö? 

-Ostaa litran kalkkimaalia ja pintavahaa ja ryhtyy toimeen! 

Kannoin tikkaat kesähuoneeseen, 

joka osoittautuikin hyväksi paikaksi maalata. 

Siellä ei tarvinnut pelätä jaloissa pyörivän koiran maalausta, 

oli katto pään päällä ja hyvä tuuletus!

 

Yhden maalikerroksen jälkeen näytti tältä. 

Olisi voinut jättää ne noinkin, mutta halusin astetta siistimmän pinnan 

ja maalasin vielä toisenkin kerroksen. 

Mitäpä sitä ei tekisi välttääkseen tenttiin lukemisen ja koulutehtävien teon? Niinpä.

Yksi kerros lisää maalipintaa ja valkoinen vaha päälle. 

Rätillä kiillotus ja tikkaat sisälle paikoilleen. 

Aika ihanat, vaikka itse sanonkin! 

  Vaikka näiden tuunaamiseen tuhrautui tunti jos toinenkin 

ja sain viettää kaksi iltapäivää kesähuoneessa maalipensselin kanssa, 

on lopputulos kaiken sen vaivan väärti. 

Maali on jälleen kerran Jeanne D´Arc Living Vintage paint ja väriltään Natural white. 

Minä niin tykkään kalkkimaalien himmeästä ja mattaisesta pinnasta. 

Tämä oli ensimmäinen kalkkimaalattu esine, jonka vahasin pinnaltaan kestävämmäksi, 

sillä näitä tikkaita on myös tarkoitus käyttää keittiössä emännänjatkeena!

 

Arvatkaas mitä minä teen huomenna illalla?

.

.

.

-Pakkaan!  

Me lähdetään perjantaiaamuna viimein aloittamaan mökkikausi!

Vähän jännittää miten koiranpentu jaksaa matkustaa pitkän automatkan, 

mutta eiköhän se suju kun pitää juomis- ja jaloittelutaukoja aina välissä. 

Niin jännää ja niin ihanaa, tätä on odotettu!