Rakas, tuunattu lankkupöytä.

Meidän kesähuoneen päätyyn on tänä kesänä rakentunut aika ihana terassi! Nyt kesähuoneesta pääsee pariovien kautta suoraan terassille ja aurinkotuoliin löhöilemään. Uuden terassin myötä iski luonnollisesti myös pulma; mistä kalusteet?

Appivanhemmillani oli viime kesänä pihajuhlat, jonne appiukko rakenteli puisia pöytiä. Pöydät olivat lankkua ja lautaa, tarkoituksella aika rouheita sillä niiden päälle levitettiin pitkät valkoiset liinat, eikä pöydille ollut tarvetta juhlien jälkeen. Appiukolla oli siis tarkoitus ruuvata pöydät kappaleiksi, mutta kun kehuin pöytiä niin sainkin yhden säästettyä palastelulta ja toimitettuna peräkärryllä kotipihaan! 

Kaikki hämmästelivät miksi minä sellaisen pöydän halusin säästää, sehän oli vain tekaistu pikaisesti lisätasoksi. Minä kuitenkin tykkäsin pöydän rouheudesta, vanhoista paksuista pöytätason lankuista ja tikkuisista jaloista. 

 

Niinpä eräs kaunis ja aurinkoinen kesäpäivä otin ja hioin pöydän, maalasin sen valkoisella talomaalilla ja olen lopputulokseen enemmän kuin tyytyväinen. Ja varmaa on, ettei tämä pöytä lähde ensimmäisen tuulenpuuskan matkaan, niin painavaa tavaraa se on!

 

 

Kukaan muu ei nähnyt pöydän potentiaalia ja kauneutta. Minut se kuitenkin teki ikionnelliseksi! 

 

 

Lopulta pöydän pariksi löytyi muutama korituoli ja niin vain meidän uusi terassi sai kalusteet päälleen. 

 

 

 

 Nämä kuvat ovat alkukesältä ja tällä hetkellä villiviini ottaa kovasti terassia haltuun vihreydellään, mutta jollain tapaa se tuo ihan kivaa tunnelmaa. Vielä kun saisin kaikki nokkoset kitkettyä terassin reunoilta pois ja ehkä yhden kaiteen siihen lisää niin ai että tulee kiva! Tuossa olen makoillut pitkin kesää aurinkoa ottaen ja lehtiä lueskellen ja niin ajattelin tehdä huomennakin.

(En ehkä sano tätä ääneen, mutta hiljaa kuiskaten kuitenkin mainitsen, ettei tämä pöytä olisi yhtään hullumpi meidän mökin tuvassakaan. Nimimerkillä; edelleen kyllästynyt siihen pyöreään pöytään.)