lauantai 13. lokakuuta 2018

Kouluhommien pakoilua

Olen kuluneella viikolla kouluhommia pakoillessani saanut ihmeen paljon aikaan. Olen nimittäin järjestellyt ja siivonnut meidän keittiötä. Siis miten nopeasti kaapit räjähtääkin ihan kamalaan kuntoon. Siis tarkoitan tietenkin kaappien sisältöä, en itse kaappeja. Murot ja riisit pitkin laatikoita ja hirveä epäjärjestys!

Keittiön avohyllyt on ehkä huonoin keksintö ikinä. Siis onhan ne kauniita ja käytännöllisiä, kun tavarat ovat esillä, mutta miten se pölyjen pyyhkiminen voikin vastustaa? Tämä alla oleva kattokoulusto on ihan jäätävä pestä. Koska meillä ei ole puulieden päällä huuvaa, ja siinä kuitenkin valmistetaan säännöllisesti ruokaa, on se aika usein rasvapölyn peitossa. Nyt sain vihdoin kesän jälkeen otettua telineen alas ja hinkattua fairyllä putipuhtaaksi. Ihana tunne kun on puhdasta ja siistiä! ❤ 


 


Tämä miehen tekemä kattokoukusto on kyllä ajanut niin asiansa tuossa vanhan puuhellan päällä. Siitä on helppo napata kattila tai kahvipannu ja nostaa liedelle. Liedestä puheen ollen, meidän pitäisi ostaa liesimustaa ja käsitellä sen pinta taas kauniiksi.


 


Siinä keittiötä siivoillessa nostelin kaapeista esille vähän talvisempia juttuja, kynttiläkuppeja ja  pienet paristovalot. Tykkään pitää keittiön työtasot tavarasta vapaina, mutta tämän vanhan lipaston päälle vaihtelen aina käyttöesineitä sen mukaan mitä milloinkin käytetään.
 

 


Nyt nostin sen päälle leikkuulautoja ja kahvikoneen. Leikkuulaudoista kaksi suurinta on muuten nekin miehen tekemiä. Hirmu kätevä tuollainen kirvesmiespuoliso ❤




Kahvikoneen viereen kuuluu tietysti kahvikapselit, teepussit ja pieniä herkkuja. Naulakossa roikkuu käden ulottuvilla pannunaluset ja seinähyllyllä kahvikupit.


 


Pienessä keittiössä on kaikki lähellä. Ja kun tunnustautuu tällaiseksi astiahamsteriksi, niin lisätilaa laseille tarvitaan kaappien ulkopuolelta, vaikka se vaatiikin pölyjen pyyhkimistä. 


 


Tuohon tasolle kyllä kävisi hyvin sellainen edellisessä postauksessa vilahtanut minikuusi ja musta kynttilälyhty eikö vaan? 

Koska viikolla välttelin opinnäytetyökirjoihin tarttumista, sainkin sitten eilen korvamerkitä kirjoja ja istua koneella iltamyöhään. Iltalenkki koirien kanssa teki niin hyvää tuon maratonin jälkeen ja sain mukavan hien pintaan. Yritin hölkätä Kauhun kanssa, mutta siitä ei tullut sitten yhtikäs mitään! Koira kuvitteli ilmeisesti, että ollaan ajojahdissa ja yritämme yhdessätuumin saada jonkun kiinni? Se meni ihan hepuliin ja säntäili villisti haistellen ilmaa! Ihan pöhkö otus, mitä lie ajokoiraa siinä onkaan! Kumu taas on niin raskas ja suuri, etten juoksuta sitä ollenkaan kovalla alustalla, joten se näistä lenkkikavereista. 


Mutta nyt jätän taas tämän koneella istumisen ja lähden viemään poikaa kaverisynttäreille.

Kivaa viikonloppua kaikille!


 



tiistai 9. lokakuuta 2018

Syksyttää


Tarvittiin vain muutama harmaa päivä ja hämärä aamu, kun syksytys iski. Tiedättehän sen pesäntekovietin ja ylettömän tunnelmoinnin. 
Sadepisarat ikkunoissa ja aamuinen kuura nurmikolle tippuneissa lehdissä.


 






Keittiön tuolit saivat päälleen viime vuonna ostetut harmaat tekotaljat ja eilen kaivoin ensimmäiset "tunnelma"valot esille. Tytär pyöritteli hieman silmiään kun ripustelin valojohtoa verhotankoon, mutta en antanut sen latistaa tunnelmaa.





Olen myös innostunut Spotifysta miehen hankittua meille yhteisen Perhe Premiumin ja aloin eilen koostamaan sinne soittolistaa...JOULULAULUILLE! Glögitölkki odottelee kutkuttavasti jääkaapissa ja villasukat on kaivettu kesän jälkeen esille. Näiden lisäksi eksyin Ikean nettisivuille ja voi mitä kaikkea ihanaa sieltä löytyykään tällaiseen syksytykseen kadonneelle! Pehmeitä tyynynpäällisiä, kynttilälyhtyjä ja torkkupeittoja. Voi että!

Tuskailin Instagramin storyssä myös Ikean ihanaa valikoimaa ja sain aika monta viestiä, joissa todettiin sama,  pakkohan sinne on paikanpäälle mennä. 


 


Katsokaa nyt näitä! Tuo minikuusi ja musta kynttilälyhty on ihan must!
 
 


Ja entäs tämä karvainen, taljamainen tyynynpäällinen ja alimman kuvan kynttilät. Kynttilöitä meillä palaa päivittäin lokakuusta helmikuuhun, joten olisi jo kiire saada kynttilävarastoja täydennettyä!

 
 



Onko eilinen kirpsakka pakkasaamu saanut teille samanlaisen syksyfiiliksen ja kynttilöiden hamstrausvietin aikaan? 




 

perjantai 5. lokakuuta 2018

Renewmama!!


Ja Renewkototeko ❤

Tartuin Kototeko -blogin Sannan Renewmama -haasteeseen, jossa lokakuun aikana keskitytään ihan omaan vaatekaappiin. Ideana on että ruuhkavuosissa tarpovat äidit muistaisivat välillä myös itseään. Aika helposti sitä pukeutuu aamuisin aina niihin samoihin (kulahtaneisiin) vaatteisiin ja laittaa hankintalistan etusijalle ne lasten kurarukkaset ja goretexit. Tässä kuussa kuitenkin listan kärkeen nousee tää mama!


  


Olen ommellut tätä samaa kaavaa ja vieläpä samaa kangasta käyttäen aikaisemminkin. Ihan samanlaisen lörppäpaidan, johon niin kovasti tykästyin, että käytin sen puhki. Oikeasti, saumakohdissa oli jo pieniä reikiä! 

Tuon paidan löydät TÄÄLTÄ
(Tuli tuosta vanhasta postauksesta mieleen, että pitäisköhän leikata taas hiukset noin lyhyiksi?) 


 Oli siis jo aikakin hypätä ompelukoneen ääreen ja alkaa häärätä oman vaatekaapin kimpussa!


 


Ja siinä se nyt on. Mun ensimmäinen Renewmama -vaate ja aivan yhtä ihana kuin se edeltäjänsäkin. Tällä kertaa valkoisena, koska Eurokankaasta ei lötynyt enää samaa vaaleanpunaista kuin vajaa 4 vuotta takaperin.  Mutta olen niin onnellinen, että tätä kangasta ylipäätään löytyi vielä! Se on ihan kamalaa leikata ja ommella, mutta niin mukavaa päällä. 
 



Huomatkaa sama  pimeä eteinen ja yhtä huono kamera sekä poseeraus edelleen, näin 3,5 -vuoden jälkeenkin, ehh. 

 
 


 Mutta paidasta tykkään, tykkään tykkään! 
Tähän kun laittaa vielä alle jonkun kivan värisen topin, joka kuultaa paidasta läpi, niin ilme muuttuu heti! 


 


 Tästä se lähtee! Lähtekää tekin mukaan! 
Haasteen säännöt ja tarinan löydätte täältä KOTOTEKO -blogista! 


Kivaa viikonloppua kaikille! Mulla se taitaa vierähtää kässäillen! 


keskiviikko 26. syyskuuta 2018

Viikonloppu yhtä juhlaa


Meillä vietettiin viikonloppuna lasten syntymäpäiväjuhlia. Lauantaina saatiin kylään sukulaiset ja sunnuntaina talo täyttyi pienistä ekaluokkalaisista pojista. 

 
 


Vaikka juhlien järjestämisessä on aina oma vaivansa, niin näin se oli kyllä astetta rennompaa, kun juhlat olivat peräkkäisinä päivinä. Lastenjuhliin ei tarvinnut erikseen siivota ja leipoa, riitti kun nosti edellispäivältä jääneet herkut pöytään ja puhalsi muutaman  ilmapallon. 

 
 


Tänä vuonna leivoin suklaakakun, tuttuun tapaan hieman soveltaen. Tämä oli siis gluteeniton ja maidoton ja väliin sipaisin vähän vadelmahilloa.

Mies on meillä se joka leipoo pullaa. Itse en ole leiponut pullaa kuin kerran elämässäni. Miksi vaivautua, kun toinen tekee ihan parasta tuosta vaan vasemmalla kädellä. 


 


 En panostanut sen ihmeemmin myöskään koristeluun. Tänä vuonna riitti tuoreet kukat maljakoissa ja puhtaanvalkoiset servetit. Joskus juhla syntyy vähän vähemmälläkin.


 


 Sunnuntain lasten kekkereille ostin kaupan valmiita pakastedonitseja ja ne olivatkin ihan hitti! Olisi pitänyt ostaa se kolmaskin paketti, sillä  niin vauhdilla ne tuosta tarjottimelta lähti. Samoin päärynän makuiset pillimehut. Mikä siinä onkin, että lapset eivät juuri arvosta oman pihan omenoista valmistetusta mehusta tai piirakoista tai itse leivotuista kakuista ja paakkelsseista. Ensimmäisenä kauppansa tekee kaupan valmiit "einekset" ja mehut. Tai näin ainakin meillä!



 

Oli kyllä mukavaa saada pitkästä aikaa vieraita! Kyläilyä tulee harrastettua ihan liian vähän nykyään! Mistähän tikusta sitä seuraavaksi keksisi asiaa, jotta voisi taas kutsua porukkaa kylään?


 Mutta nyt on siis juhlat juhlittu ja rääppiäiset pidetty (ts. ollaan tarjottu lapsille kavereineen iltapäivän välipalana loput herkut) ja siirrytty perus hernekeittolinjalle taas. Ei tee yhtään huonoa kaiken herkuttelun jälkeen palata asialinjalle syömisissä. 


 

tiistai 18. syyskuuta 2018

Lomatunnelmista syyssateisiin.

Se on lomanjälkeinen sateinen tiistai-ilta. Arki käynnistyy pikkuhiljaa Wilma -viestien kilistessä sähköpostiin ja uusien opintojaksojen käynnistyessä taas. Eilen pms -palelussa, silmäpusseissa ja tihkusateessa mietin jälleen kerran onko mitään järkeä asua ja elää täällä Suomessa. En päässyt yhtään siihen kuuluisaan hygge- ja syksyttely -tunnelmaan! Tänään olen sentään kaivellut kynttiläkippoja esille ja sytytellyt niitä tunnelmaa tuomaan. Kesähuonettakin siivoilin syksyisempään kuntoon, ravistelin lampaantaljat ja asettelin penkkien päälle ja vein krysanteemin pöydälle. Pitää nappailla sieltä syksykuvia ja yrittää päästä tunnelmaan!

Mutta sitä ennen palataan hetki taaksepäin ja meidän niin ihanaan lomareissuun! Reissu oli alkulähtökohdista huolimatta oikein onnistunut, eikä minun tarvinnut kuin kerran turvautua lääkkeisiin sapen kiukutellessa. Sekin oli luonnollisesti omaa syytä, kun ahneuksissani menin syömään iltasella halloumijuustoa ja päälle vielä jäätelöpuikon. Kaikki kiva kostautuu.


 


Hotellivalinta osui taas kerran ihan nappiin! Meillä oli viihtyisä huone, jossa oli erillinen makuuhuone parivuoteella ja keittonurkkaus/olohuone, joka sohville oli pedattu lapsille lisävuoteet. Tässä on ollut ihan totuttelua, kun kukaan ei tulekaan joka päivä tiskaamaan tiskejä ja petaamaan vuoteita :D

Myös hotellin vesipuisto vastasi matkatoimiston kuvia ja oli oikein ihana! Itsehän en luonnollisesti, arkajalkana, syttynyt noihin vesiliukumäkiin, mutta muuten kyllä lilluin altaissa sormenpäät rusinoina. 

 
 


 


Myös hotellin allasalueet olivat siistit ja viehättävät turkooseine aurinkotuoleineen. 

 
 


Mutta se meri. Voi hyvänen aika miten upea se onkaan! Nähtiin taas kerran niin erilaisia ja upeita rantoja, ettei voi edes käsittää olevansa samalla saarella edelleen! Vesi oli kirkasta ja vedenalainen elämä aukesi ihan siinä snorkkelinlasien alla! 

 
 


Tämä kuva on otettu yhdessä suosikkirannoistani, Stavrosissa.  Aallonmurtajalla erotettu, vuorenrinteen katveessa oleva ranta on aivan ihana. Minä en pidä isoista aalloista ja merivirrat pelottaa, mutta täällä on aina tyyntä ja turvallista uida. 


 


Kävimme ensimmäistä kertaa myös Kournas -järvellä. Oli muuten aika hieno, joskin omituinen järvi. Vuokrattiin polkuvene ja poljettiin menemään ympäri järveä. Nähtiin sukeltavia lintuja, turkoosi sudenkorentoparvi, karppeja ja uiva käärme! Vesi oli kirkasta ja niin lämmintä! Ainoa miinus oli se, että alkuun niin kaunis hiekkapohja muuttui syvemmällä saveksi, joten uiminen ei ollut mitenkään miellyttävää. 

 
 


 


 


 Lapset hyppivät sukeltamaan polkuveneen kyydistä, kunnes tosiaan nähtiin se vedenpinnassa uiva käärme. Uimahalut katosivat kummasti molemmilta, hih. Käärme oli siis rannalla päivystävän heebon mukaan ihan vaaraton ja oltiin onnekkaita kun sellainen nähtiin. 


 


Tämä alla oleva kuva on Gialiskarin pikkukivirannalta, joka on varmasti yksi saaren upeimmista rannoista. Ihan pienten lasten kanssa en sinne menisi, sillä ranta on syvä ja äkkijyrkkä, mutta näiden meidän jo taitavasti uivien lasten kanssa se oli ihan paratiisi! Matka rannalle vie vuoriston yli, mutta on ehdottomasti sen arvoinen.
 

 





Tietenkin kävimme myös lähirannalla, Agia Marinassa, jossa meren pohja oli kalliota ja pehmeää hiekkaa. Toisella kerralla siellä  käydessä tuli yhtäkkiä niin kovat aallot, että rantaan nostettiin punainen lippu uimakiellon merkiksi. Se ei silti estänyt meitä nauttimasta rantaelämästä täysillä, päinvastoin tuli tutkittua rantaa ja luontoa ihan eri tavalla kun veteen ei saanut nilkkoja pidemmälle mennä. 
 





No niin, tuli siis selväksi, että me uitiin lomalla paljon. Järvessä, meressä ja altailla. Jossakin kohtaa Ig -storyyni päivitinkin, että meillä on loman aikana ollut uikkarit ja hiukset enemmän märkinä kuin kuivina! 


No uimisen ja saarellaretkeilyn lisäksi me luonnollisesti ehdittiin myös syömään kahden viikon aikana monissa eri paikoissa. 



 


Minä tykkäsin erityisesti kaikista rantaan sijoitetuista ravintoloista. Paahteisen päivän jälkeen oli ihanaa tuntea merituuli ja kuulla aaltojen pauhu vielä illallisaikaan.



 


Tunnelma näissä Kreetalaisissa ravintoloissa oli miellyttvävän kiireetön, henkilökunta ei kiirehtinyt korjaamaan astioita heti aterian jälkeen ja joka paikassa tarjottiin vieraanvaraisesti jälkiruokaa ja rakia ennen kuin lasku edes tuotiin pöytään. 

 
 


Maisemat siinä ruokaillessa hivelivät sielua. 


 
 


...ja ruoka oli erinomaista!
 


 



 
 


 


 


Pahoittelen tätä valtavaa kuvatulvaa, mutta en vaan voinut jättää näistä mitään pois. Loman buukkaaminen alkusyksyyn jatkaa kyllä ihanasti lyhyttä kesää (no okei, tänä vuonna kesä oli kyllä ihana ja pitkä), joten toivotaan, että ensi vuonnakin pystytään lomailemaan yhdessä vielä tälleen loppukesästä. 

Näihin kuviin on hyvä palata täällä kotona, kun syksy puskee villapaidan sisälle ja ulkoiluun tarvitaan otsalampun valoa. 

Kai se arki ja syksyttely tästä taas lähtee. Pitää keksiä paljon kivoja juttuja syksyiltoihin, jotta tämän pimeän kauden taas jaksaa. 





torstai 30. elokuuta 2018

Matkaan sittenkin!

Instagramissa tarinaa seuranneet tietävätkin jo, että meillä, tai oikeammin minulla on ollut melko mieleenpainuvat viimepäivät.

Olen viettänyt kolme päivää sairaaloissa sappitiehyttukos -epäilyn vuoksi. Maksa-arvot ja bilirubiiniarvot ovat koholla ja viikonloppuisen pahimman kohtauskivun helpotuttua olo lähinnä etova. Jokainen joko itse tapaamani tai tilastani konsultoitu lääkäri on ollut eri mieltä hoitolinjauksesta. Poksin lääkäri oli tietokonekuvauksen jälkeen sitä mieltä, että leikataan koko sappirakko sekä rassataan sappitiehyet. Koksin päivystävä lääkäri taas oli sitä mieltä, että tehdään vain jälkimmäinen operaatio ja jään yöksi osastolle sitä odottamaan. Tänään aamulla osastolla kiertänyt lääkäri taas sanoi, ettei operoida mitään, vaan otetaan magneettikuvat ja leikkausaika tulee postitse kotiin. Kyllästyin olemaan ravinnotta kolme vuorokautta "varmuuden vuoksi", nukkumatta ja jatkuvana neulatyynynä. Kotiutin itseni. Todennäköisesti voisin nyt sappikohtauksen jäljiltä paremmin jos olisin jäänyt kotiin, syönyt ja nukkunut hyvin. Olen käytännössä ollut lauantai -iltapäivästä saakka ravinnotta. Ei ihme, että olo on vähintäänkin veltto ja väsynyt.


Kuuden hengen huoneessa olin varmasti ainoa alle 7-kymppinen ja takuulla tervein kaikista. Ehkä pisin yö koskaan. Voisin kirjoittaa romaanin alkusanoilla " -Eräs loppukesän yö keskussairaalassa". Kertoisin siitä, kuinka kaksi virkeintä rouvaa korjasivat toisen silmälaseja haavateipillä nauraa räkättäen ja tauotta höpöttäen. Tai siitä kuinka aamulla vuoteesta noustessani olin astua lammikkoon, kun vieruskaverin virtsakatetrin keräyspussin suljin oli jäänyt yöhoitajalta vahingossa auki. Lääkepissan haju oli kamala.

Mutta nyt, omalla riskillä luonnollisesti, me lähdetään sittenkin matkaan huomenna! Tämä lomamatka on tosiaan varattu jo talvella, kun koko sappikivistä ei vielä tiedetty, ja lomaa on odotettu pitkään ja hartaasti. Mies ehti jo selvittelemään ottamiamme vakuutuksia matkan perumista ja siirtämistä varten ja hälyttämään niin koirien hoitajat kuin lasten opettajatkin. Onneksi kuitenkin turhaan!

 

 Tänään tämä perhe lentää Kreetan maisemiin pariksi viikoksi! Ig -seuraajat, stay tuned, stooria tulee varmasti juuri niin paljon kuin puhelimeni akku kestää!



lauantai 25. elokuuta 2018

Erilainen venetsialaisviikonloppu


Tänä vuonna rikoimme perinteitä emmekä lähteneet mökille viettämään venetsialaisia. Joka vuosi ollaan sinne aina menty ja lähdetty katsomaan satamassa järjestettävää ilotulitusta sekä juhlittu huvilakauden päättäjäisiä grillaamalla ja saunomalla pitkän kaavan mukaan. Tällä kertaa kuitenkin lomamatkan läheisyys teettää viikonlopulle niin paljon muuta puuhaa, ettei lähdetty enää tiukentamaan aikataulua lähtemällä mökkireissulle.


 


Onneksi ollaan kuitenkin ehditty kesän mittaan mökkeilemään, nauttimaan lämpimistä kesäpäivistä ja pienen hirsitorpan tunnelmasta. Nämä postauksen kuvat ovat kaikki viimeisimmältä mökkireissulta elokuun alusta.

 
 


Lomareissun jälkeen tehdään vielä ainakin yksi reissu mökille ja käydään laittamassa mökkikausi pakettiin ennen talvea. 

 
 


Vaikka mökkeily onkin ihan parasta kesäisin, niin syksyllä siinä on aivan oma ainutlaatuinen tunnelmansa! Ne hämyiset illat ja villasukkiin käärityt varpaat. Kostean maan tuoksu ja taskulampun valo yöllisellä huussireissulla. 

 
 


 Mutta nautitaan nyt vielä näistä lämpimistä ja kesäisistä elokuun viimeisistä päivistä! Tänäänkin on vielä mittari noussut ulkona yli kahdenkymmenen ja aurinko pilkotellut pilvien välistä.


 


Minä pesen ja kuivatan vimmatusti pyykkiä täällä kotona, matkalaukut odottavat jo alakerrassa pakkaajaa ja viimeiset apteekkihankinnat pitää suorittaa huomenna. Ai niin ja viedä meidän ainokainen viherkasvi hoitoon äidilleni! Vielä riittää siis puuhaa ennenkuin Helsinki-Vantaa koittaa. 

 Puuhakasta ja kivaa lauantaita teillekin kaikille!