tiistai 31. tammikuuta 2017

Miten tammikuun haaste meni?

Täällä olisi nyt se vuoden mittaisen haasteen ihkaensimmäinen postaus! 

Haasteeksi asetin itselleni, että vähintään kerran kuukaudessa ompelen jotakin. 
Ihan mitä vaan, mutta jotakin, sillä se on minulle rakas harrastus, jolle ei vaan meinaa löytyä arjesta aikaa. Eli tavallaan haastoin itseni ottamaan ainakin kerran kuukaudessa omaa aikaa! Ei huono haaste mielestäni! 

Tässä teille kuvapläjäys tammikuun aikana ompelemistani jutuista!


Kaikista ompelemistani vaatteista on tyttö pitänyt eniten kaulustunikoita. Edellisten käydessä pieniksi päätin kokeilla vieläkö kaulukset on pop ja toivottuja. Ja kyllä, kyllä ne on! Tämä tunika on ollut tytön päällä monta kertaa kuukauden aikana. 


 

Pohjana vanha tuttu raglanhihaisen paidan kaava Rascal. 
 
 




 


Samaan syssyyn käytin kauan hilloamani Viljamin puodin trikoon lyhythihaiseen peplumiin. Tämäkin on käynyt päällä toistamiseen, luonnollisesti neuletakin alla näin tammikuussa.  


 

 
 


Nämä värit on niin herkulliset ja keväiset! 
Ja kuten tiedätte minä pidän valkopohjaisista kuoseista aivan erityisesti, 
joten tämäkin on yksi ihanimmista ikinä.

 




 Seuraavaksi ompelin lapsille "tiimi-paidat" keväisesti lyhythihaisia nämäkin. Alitajuisesti vissiin pelkään, etten ehdi ompelemaan kesäisiä vaatteita enää loppukeväällä, kun työharjoittelua pukkaa ja kaikki alkuvuodesta alkaneet kurssit pitää saada päätökseen?


 


 Lapset saivat itse valita resorien värit ja minusta valinnat menivät tosi nappiin! 



 


Tytön paidan kaava on uusimmasta lasten Ottobrestä. Helppo ja tosi kiva kaava muuten! Tällä teen varmasti kesäksi lisääkin toppeja!
 


 

 Suuttuja sai lisäksi toisenkin samalla kaavalla tehdyn t-paidan. Tilasin kankaan Noshilta ja sävyn nimi on sitruuna! Ihanan raikas ja iloinen...kunnes ommellessani tajusin sen muistuttavan erehdyttävästi isähenkilön huomioväristä raksapaitaa. Auts. Nyt tuo mielikuva ei poistu päästäni! Onneksi poika kuitenkin tykkää paidastaan. 


 


 


Edelleen hehkutan tuota laskettua hihaa ja sen pukevuutta hoikalla lapsella! Toimii! 

 
 


Tykkään, että tämä oli oikein hyvä aloitus vuodelle ja tästä on hyvä jatkaa helmikuussa mm. keväisempien pipojen merkeissä! Pitäisikin tulostaa Noshin lippapiposta uusi suurempi kaava! 

Mutta nyt, aurinkoista tammikuun viimeistä päivää kaikille! 
Minä lähden sopimaan kevään työharjoittelun aloitus ajankohdasta ja tutustumaan ohjaajaani! Jännää!






sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Sunnuntaitreffit

Meillä oli tänään blogitreffit ihanan tunnelmallisesti sisustetussa kodissa ❤
Arjen helmiä -blogin Krisse kutsui meidät koolle sunnuntain iltapäiväkahvien merkeissä. 


 


Krissen perheen tilava rintamamiestalo on ihanan lämminhenkinen ja sieltä täältä löytyy kivoja yksityiskohtia ja sommitelmia!

 
 


Krissellä on taito yhdistellä sisustuksessa uutta ja vanhaa niin, 
että kokonaisuus pysyy tasapainoisena ja viihtyisänä.

 
 


Minä aina rakastun näihin vanhoihin puisiin sivustavedettäviin ja pitsiin. 
Yhdistelmä on lyömätön! 


 


Somaa katseltavaa on paljon, muttei liikaa ja myös Krissen puolison kädenjälki näkyy tässä kodissa kauniisti. Täällä vieraillessa tuntuu, että kaikella on paikkansa ja lopputulos on hurmaava!




Me ollaan useimmiten laitettu blogitreffien yhteinen herkkupöytä notkumaan nyyttäriperiaatteella ja niin tälläkin kertaa. Joku tuo suolaista, toinen makeaa ja aina poistutaan vatsat täysinäisinä kotiin!

 
 


Tänään pöydässä oli nachoja, kasviksia, dippejä, kasvispiirakkaa, 
porkkanakakkua, suklaata ja karkkia.




Minä toin lisäksi tällaista helpposti valmistettavaa mustikkapiirakkaa. 
Ohje on löydetty viime kesänä kaverin vinkistä kotikokki -sivustolta ja aavistuksen muokattuna olen tätä tehnyt jo varmaankin kolme kertaa! Aina se onnistuu ja aina se on ollut hyvää, joten jaan ohjeen teillekin. Tämä ohje on siitä kiva, että se sopii myös vegaaneille, kananmunalle ja maidolle allergisille sekä luontaisesti gluteenitonta ruokavaliota noudattaville! 

 
 


Pohja: 
100g sinistä Keijua
1dl sokeria
1 pieni purkki piltti omenasosetta 
3dl Semper fin mix -jauhoja
1tl leivinjauhetta

Täyte: 
4 dl (pakaste) mustikkaa
1 rkl perunajauhoja
2rkl sokeria


: Vatkaa pehmeä margariini ja sokeri tehosekoittimella tasaiseksi. Lisää purkillinen omena -pilttiä (olen tehnyt myös jollain muulla hedelmäsoseella ja ihan yhtä hyvää on tullut) ja jauhot + leivinjauhe. Sekoita edelleen tehosekoittimella. Ota pieni osa taikinaa sivuun jos haluat piirakan päälle "murusta". 

Voitele piirakkavuoka (minä käytin halkaisijaltaan 30cm vuokaa) ja painele vedellä kostutetuin käsin taikina vuoan pohjalle ja reunoille. Sekoita mustikoihin sokeri ja perunajauho ja kaada piirakkapohjan päälle. Lisää päälle sivuun ottamasi osa taikinaa ja murustele se mustikoiden pinnalle. 

Paista uunin keskitasolla 200 asteessa noin 30 minuuttia.
 Tarjoile vaniljakastikkeen tai jäätelön kanssa!

*
*
*

Kiitos kivoista treffeistä Krisse 
ja
sekä 

 Oli kivaa nähdä teitä pitkästä aikaa! 


lauantai 28. tammikuuta 2017

Viimeksi


Nappasin tällaisen kivan haasteen Nannin Suortuva -blogista! 
Haastan teidät blogia pitävät kanssakulkijani mukaan vastailemaan kysymyksiin! 




Viimeksi minä...

Ilahduin:
Löytäessäni kauniin pienen kukkakimpun kaupasta. Sain heti käyttöön eilen alennusmyynnistä ostamani vaasit ja ne on niin kauniit!

Nauroin: 
Taisin nauraa äsken miehelle, joka valitti meidän kylmää taloa ja haaveili uudesta talosta keskuslämmityksellä!




Itkin: 
Minulla kihoaa kyyneleet silmiin ihan kaikesta. Minä itken ilosta, surusta ja harmituksesta. Oikein vuolaita kyyneliä vuodatin viimeksi viime viikonloppuna, kun purskahin nauruun tytön hassulle jutulle. Minulla oli kulahtaneet harmaat verkkarihousut jalassa, merkiltään Röhnisch sports. Tyttö luki housun lahkeesta tuota tuotemerkkiä... -äiti sun housuissa lukee röhnis. ... Putosin ihan totaalisesti! 

Kiukusta kihosi kyyneleet silmiin torstaina, kun jouduin perumaan odotetun menoni. Olin siinä kohtaa ollut vatsatautisen lapsen kanssa neljä vuorokautta neljän seinän sisällä ja joutunut sumplimaan kaikki koulutuntini ja menoni koko alkuviikon ajalta. Tuntui kohtuuttomalta jäädä vielä yhdeksi päiväksi kotiin yksin hoitamaan lasta. Elämä tuntui hetken todella epäreilulta.

Eilen illalla katsottiin isähenkilön kanssa elokuva Pearl Harbour ja se oli kyllä tehty hienosti ja isolla rahalla. Ihan ei nyyhkäystä päässyt, mutta saattoi joku roska mennä silmään, kun Josh Hartnettin esittämä Danny kuoli pelastettuaan ensin parhaan ystävänsä.

Suutuin:
No tuolloin torstaina miehelle, kun kuulin joutuvani perumaan oman menoni hänen menojensa tieltä. Aika harvoin kuitenkaan suutun oikein kunnolla, eikä meillä juurikaan riidellä. Mitä nyt lapset torailevat keskenään ja niiden toimintaan saa puuttua aika ajoin.

Harmistuin:
No ehkä siitä, ettei meidän kylän ainoa pizzeria tarjoa gluteenitonta pizzaa. Harvoin tekee mieli pizzerian pizzaa, koska itsetehty on niin paljon parempaa, mutta joskus olisi kiva käydä perheen kanssa ulkona pizzalla.

Häkellyin: 
Kun kuulin luokkakaverini kirjastokortin vanhentuneen. En tiennyt sen voivan vanhentua!!

Kokeilin jotain uutta: 
Hei, minä en KOSKAAN kokeile mitään uutta. Seuraava kysymys.

Urheilin: Lasketaanko koiran kanssa kävellen tehty lenkki urheiluksi? Lasketaan tietty. Juu eilen kävin lenkillä!! :D Lisäksi meillä on tapana perheen kanssa viikonloppuisin ennen saunaa ottaa pieniä leikkimielisiä (uskoo ken tahtoo...aika usein joku meistä murjottaa saunan lauteilla.) kilpailuja. Suosituin on lankkuskaba, jonka minä viimeksi voitin, jeij! Sen lisäksi meillä on ollut yhdellä jalalla tasapainottelua, vatsalihasliikkeitä, kyykkyjä...

Luin: Äsken luin blogeja, eilen sisustuslehteä...kirjaa...hmmm....en edes muista. Varmaan viime kesänä mökillä luin viimeeksi jotain viihdyttävää kirjaa. Koulukirjoja en laske tähän sarjaan mukaan.

Söin: 
Karkkia. Hyvästi sokeriton tammikuu. Mietin miksi edes yritin, kun tammikuu on muutenkin yleensä ihan kamala ja pitkä ja kurja. Kokeillaan kesällä uudestaan. JOS sattuu tuntumaan siltä, että olisi hyvä taas viheltää peli poikki.

Herkuttelin:
Kahvilla ja karkilla. Tarkemmin sanottuna irtokarkilla. Viimeiseksi livahti suuhun kova salmiakkikarkki, jonka sisällä oli salmiakkijauhoa. Ne on parhaita!


Ostin: 
Instagram -seuraajat tietävätkin jo eilisestä ostosreissustani! Ostin alennusmyynnistä pari kukkavaasia, pari naulakkoa, kahvimukeja ja kevääksi t-paidan ja takin itselleni. Lisäksi mukaan lähti nilkkasukkia, kalaöljykapseleita, puuteri ja hiuslakkapullo. Ja huomisen blogitapaamisen emännälle pieni muistaminen.

Tapasin: 
Miehen siskon. Hän laitteli aamulla viestiä olisinko kiinnostunut isoista, heille ylimääräisistä, istumatyynyistä ja äsken kävin nappaamassa ne auton kyytiin! Ne on ihanat! Ja valkoiset!

Päätin:
Mä oon kauheen huono päättämään mitään. Ennemminkin jahkailen ja tuskailen kuin päätän mitään.
Suunnittelin kuitenkin, että tulevana keväänä ostan ja istutan paljon kukkasipuleita. Viime vuonna jäi istuttamatta ja sitten loppukesästä harmitti tyhjät kolot kukkapenkeissä. Suunnittelin myös lähteväni keväällä lapsimessuille Helsinkiin. Eli suunnitelmissa piisaa, päätöksissä vähemmän.

Inspiroiduin:
Inspiroidun usein lukiessani blogeja! Äsken luin jännän sokerittoman kakkureseptin ohjeen ja ajattelin ottaa sen talteen. Tuon kakun makeus tulee taateleista ja banaanista!


 

Tuo ylläoleva oli niin minua kuvastava, että oli pakko laittaa se tänne! 
Harrastamista se on bloggaaminen, ompelu ja koiran kanssa lenkkeilykin, vai mitä?!  


Nyt minä menen maalaushommiin! Sain nimittäin aamulla päähäni yhden pienen projektin, 
jonka toteuttamista ajattelin huomenna ehdotella miehelle! 
Näkemisiin ystävät ja ihanaa viikonvaihdetta kaikille! 





maanantai 23. tammikuuta 2017

Uudet kevyet kevätverhot

Kevätverhot on ripustettu ja mekkokaavat kaivettu esiin! Vielä kun tämä piiiiitkä tammikuu väistyisi ja toisi aurinkoisen ja keväisen helmikuun tullessaan. Tai oikeastaan voidaan minun puolestani hypätä suoraan maaliskuuhun, jolloin ollaan jo lähempänä oikeaa kevättä, mekko- ja mökkikautta. 

Meillä on aina on ollut kevyet ja ilmavat verhot, mutta nämä ovat kyllä ylivoimaisesti keväisimmät koskaan! Tilasin Elloksen alesta ihan summassa halvat ja ohuet laskosverhot ajatellen, että jos ne eivät käy kotiin, niin laitan ne sitten vaikka mökin kuistin ikkunoihin. 


 


Verhot on todella ohutta kangasta, lähes harsomaista ja valo pääsee niiden lävitse. Keveydestään huolimatta ne laskeutuvat kivasti ja antavat kaipaamaani "hälläväliä" -ilmettä! Tiedättekö mitä tarkoitan?

 Minulla on taipumusta viilata kaikki viivoittimella ja kestän huonosti keskeneräisyyttä ja "sinnepäin" tehtyjä juttuja. Vanhassa talossa asuminen on siedättänyt minua tässä asiassa paljon! Keskeneräisyyttä on niin paljon, että harmaantuisin alta aikayksikön jos en katselisi kotia vähän vaaleanpunaisten linssien läpi. 


 


Olen myös pikkuhiljaa alkanut pitämään enemmän ja enemmän vanhoista, rähjäisistä pinnoista, huonekaluista ja esineistä. Olen menossa sisustuksessa ja kodin remontoinnissa kohti rennompaa suuntaa ja kaipaan pöydän pintaan kolhuja ja portaikon seiniin tikkuista raakalautaa. Molemmat olisivat aikaisemmin olleet kammotuksia!

Mutta siinä ovat, sulassa sovussa vinolautainen ja naulanreikäinen pöytä, maalipinnastaan raapiutunut vanha kaappi ja sinnepäin -verhot! Ja minä niin tykkään! 


 


 Nyt kun ajattelee, niin tuntuu hassulta, että vain reilu kolme viikkoa takaperin kannettiin joulukuusi pihalle.
  Voi kyllä mä olen niin etuajassa taas kevättä pitelemässä, mutta minkäs sitä pitenevien päivien tuomalle pirteydelle mahtaa!?



torstai 19. tammikuuta 2017

Ilo rennosta aamusta

Ai että. Minä olen yksin kotona. 

 


Saan tehdä omia juttujani (ja huomaattekos, heti olen täällä!) ihan rauhassa. Kukaan ei keskeytä tai vaadi minulta huomiota. Luksusta lapsiperheen arjessa. Koirakin jäi lenkin jälkeen pihalle leikkimään lasten muovisella pulkalla eikä vaadi nyt muuta ohjelmaa.

Istun puusohvalla kahvikuppi ja läppäri nenän edessä ja luen blogeja. 
Pinoan puhtaat astiat koneesta kaappiin. 
Poltan puuhellassa tulia, jotta iltapäivällä kotiin tulijoilla on mukavan lämmin tupa odottamassa. 
Laitan lounaan silloin kun minulla on nälkä ja syön mitä mieleni tekee.
Pakkaan illaksi eväät ja lähden kouluun.
Niin rauhallista. Niin hiljaista. 



 


Löysin facebookista huipun sivun; it´s okay to be an introvert. Nauraa hekottelen sivulle laitetuille mietelauseille ja sarjakuville, koska ne kuvaavat niin loistavasti omaa mielenmaisemaani.
Katsokaa nyt tätäkin! Niin osuva ja niin totta!
Minä todellakin tarvitsen tällaisia yksinolonhetkiä!


 


Löytyykö ruudun takaa muita introverttejä? 



tiistai 17. tammikuuta 2017

Sisustamisen ystäväkirja -haaste

Nappasin Sadun blogista Talossa no 23 kivan haasteen liittyen sisustamiseen!

Minulle on tärkeää, että koti on sellainen missä viihdyn. Tämä alkoi korostua joskus alle 3-kymppisenä, kun jäin äitiyslomalle ja esikoisen kanssa kotiin. Oli aikaa katsella ympärilleen ja vietinkin tuolloin kotona kolme vuotta hoitovapaalla. Koti myös muuttuu lasten tullessa taloon ja yhäkin niiden kasvaessa. Koti elää jatkuvaa muutosliikettä ja sen ilme muuttuu sen asukkaiden myötä.

Kodissa pitää olla hyvä henki ja sopivasti tilaa olla ja hengittää. Jostain kulmasta pitää löytyä löhöilyyn sopiva paikka, jossa rentoutua. Liian rönsyilevä tai värikäs tai tumma ja tunkkainen sisustus alkaa nopeasti hermostuttamaan. Myös liika tavara alkaa ahdistamaan ja pyrin pitämään tilat selkeinä. Kodin siivous pitää olla vaivatonta, eikä se toimi, jos tavaraa on paljon.

(Tämän postauksen kuvat ovat kaikki vanhoja, bloggerin kätköistä löytyneitä)



1. Mikä tekee kotisi sisustuksesta juuri sinun näköisesi?

Apua! En minä osaa sanoa? Ehkä kalusteiden keveys, runsas valo, ilmavuus ja raikkaus? Ne ovat asioita joita peräänkuulutan ja jonka hengessä pyrin sisustamaan ja nämä toistuvat myös kesämökin sisustuksessa. 


2. Mikä on pisimpään mukanasi kulkenut sisustusesine? Miksi?

Luojan kiitos ne ensimmäiset omaan kotiin hankitut kalusteet ovat jatkaneet matkaansa jo aikaa sitten. Ehkä ymmärrätte mitä tarkoitan? Opiskeluboksi ei ollut viihtyisin mahdollinen sisustuksen suhteen, ehh. Siellä oli lähinnä sieltä täältä edullisesti haalittuja ja sukulaisten nurkista pelastettuja huonekaluja, astioita ja verhoja.

Vanhimpia kotiin ja sisustukseen liittyviä juttuja on varmaankin lapsuudenkodista aikanaan mukaani lähteneet äidin virkkaamat liinat? Sekä pieni käsin maalattu posliininen kahvikuppi, jonka enoni vaimo on maalannut minulle vuonna -84.

Nyttemmin hankituista huonekaluista monikin on sellainen, mistä en voisi kuvitellakaan luopuvani!


3. Haaveilemasi sisustustuote?

Ikirakkauksia on vanhat suuret tuvan kaapit ja puusohvat. Niistä minä en luovu koskaan ja niitä minä aina vaan haluaisin lisää. Nyt haluaisin löytää lapsille uudet sängyt kun kerrossänkyaika alkaa olla ohitse. Vanhat jatkettavat puiset sängyt olisivat ihanat. Tai ehkä ne voisivat olla jopa metalliset, putkirunkoiset sängyt. Nykyään haaveilen vanhoista kalusteista, joissa näkyy elämä. Ikeaa en kotiin kaipaa, vaikka sitäkin meiltä paljon löytyy eikä minulla ole mitään pahaa sanottavaa Ikean tuotteista. Jos muu perhe ei rajoittaisi, niin meillä olisi olohuoneen sohvanakin vanha puusohva! 

Suurimmat sisustukseen liittyvät haaveet olisi saada yläkerran ja sinne vievän portaikon remontti tehtyä ja kodin pintoja hieman muutettua. Sellaista pintasilausta ja viimeistelyä kaipaisi moni nurkka.


4. Rakkain sisustusaarteesi?

Mökin ylisiltä löytynyt vanha puusohva. Se kulkee mukanani varmasti ikuisesti. Aina silloin tällöin ajattelen maalaavani sen, mutta toistaiseksi se on saanut olla sellaisenaan. Siinä on nukkunut molemmat lapset pieninä ja viimeeksi joulun aikaan suunnittelin laittavani sen Suuttujan sängyksi. Pitäisikin taas tarttua ideaan ja miettiä sen raahaamista kellarista yläkertaan!



5. Virhehankinta?

Valkoinen karvalankamatto ei ehkä ollut paras mahdollinen vaihtoehto lemmikkiperheessä, vaikka tykkäisinkin sellaisesta kovasti. Ylipäätään mikään matto ei pysy puhtaana viittä minuuttia pidempään tässä taloudessa, joten tekstiilien ja mattojen helppohoitoisuus on tärkeää.


6. Suosikkiväriparini sisustuksessa?

Keväällä ja kesällä minuun iskee aina valkoinen yhdistettynä hempeisiin pastelliväreihin ja syksyisin taas luonnonvärit, kuten pellava ja harmaa ja edelleenkin yhdistettynä valkoiseen. Valkoinen on hyvä ja raikas pohja, johon on helppo yhdistää muita värejä.




7. Lempipaikkasi kodissasi?

Ruokailutilan puusohva. Siinä tulee kirjoitettua niin kouluhommia kuin päivitettyä blogiakin. Harvoin siinä tarvitsee yksin istua, vaan aina kylkeen kampeaa joku lapsista, useimmiten se karvaisin :P




8. Mistä esineistä tahtoisit päästä eroon/ olisit valmis luopumaan?

Takkahuoneen lipastosta ja kaapista en oikein välitä. Ne voisin helposti hävittää ja vaihtaa kivempiin! :D Olohuoneen vuolukivitakankin vaihtaisin ilomielin pönttöuuniin.


9. Vinkkisi, kuinka uusia sisustusta helposti ja edullisesti?

Maalilla. Seinäpinnan maalaus on sitäpaitsi myös hyvin rentouttavaa puuhaa! Ja toki kaappeja ja puisia kalusteitakin voi maalilla päivittää helposti uudenveroisiksi! Toinen edullinen keino on vaihtaa tekstiilejä. Verhot ja tyynyt antavat ihmeen paljon ilmettä huoneelle ja niitä löytyy myös kirpputoreilta!


10. Jos saisin 1000€ sisustukseen, mitä hankkisit/tekisit?

Laittaisin sen kesähuoneen pintojen uusimiseen. Sisätiloihin kaivattaisiin kipeästi uutta lattiaa ja välikattoa ja ulkopintaan uutta maalia. Terassikin olisi haaveissa.




Teen kuten Satukin ja tarjoan tätä haastetta kaikille blogia pitäville lukijoilleni, 
olisi hauskaa saada lukea teidän vastaukset! 



maanantai 16. tammikuuta 2017

Aurinkoa lautasella

Tytön päiväkodissa, silloin monta vuotta sitten, tarjottiin lapsille lounaaksi aurinkokeittoa. 
Sitä pitää aina säännöllisin väliajoin tehdä iso kattilallinen. 
En tiedä mitä se alkuperäinen aurinkokeitto oikeasti sisälsi perunan ja porkkanan lisäksi, 
joten olen varioinut siitä meidän suuhun sopivan version. 
Nimi aurinkokeitto kuitenkin jäi. 


 

Tämä on siitä kiva keitto, että se sopii hyvin niin pakkaspäivän keitoksi kuin kesäpäivän keitoksikin! Ja ohjehan on helppo: 

Aurinkokeitto

3 porkkanaa
3 perunaa
pussillinen pakastekukkakaalia
1 sipuli
1 rkl (maidotonta) margariinia tai öljyä
1 kasvisliemikuutio 
suolaa, pippuria, paprikajauhetta
1 tetra ruokakermaa (kaurakerma toimii oikein hyvin!) 
(ja halutessa puoli pakettia koskenlaskijaa pilkottuna)

: Kuori ja pilko sipuli ja kaada kattilan pohjalle. Lisää margariini/öljy ja kuullota sipuleita hetki. Lisää kuoritut sekä pilkotut perunat ja porkkanat ja peitä vedellä (älä laita liikaa vettä!). Kun keitto kiehuu, lisää mausteet, liemikuutio ja kukkakaalit. Keitä kasvikset kypsiksi ja soseuta sauvasekottimella tasaiseksi. Lisää ruokakerma (ja koskenlaskija), sekoita ja anna kiehahtaa. 

Meillä tätä tarjotaan aina raejuuston ja tuoreen leivän kanssa! 
Kokeile ja ylläty!



Täällä vastaillaan parhaillaan pariinkin kivaan haastepostaukseen! Perästä kuuluu!
Mukavaa maanantai -iltaa sinulle! 




sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Joutilaisuus synnyttää luovuuden


 


Mietin, miksi välillä tuntuu ettei tänne blogiin ole oikein mitään kerrottavaa. 
Tuntuu, että pitäisi olemassaolostaan jotenkin muistuttaa, 
 muttei oikein tiedä miten ja mitä sanoa. 
 Sitten yhtäkkiä tulee vaihe, jolloin tuntuu, 
että olisi ihan kamalasti asiaa ja aiheita, joista kirjoittaa ja kertoa. 

Olen ihmetellyt tuota aaltoliikettä ja tullut siihen tulokseen, 
että joutilaisuus synnyttää luovuuden. 
Arjen kiireessä ei vaan kertakaikkiaan ehdi kuvaamaan, 
ajattelemaan mitään muuta kuin kauppalistaa, tekemättömiä kouluhommia, 
lasten tarpeita, koiran kouluttamista, pyykkivuorta ja vaihtamattomia lakanoita. 
Ei niistä jaksa ottaa kuvia ja kirjoittaa.


 


Nyt kun minulla on ollut muutama päivä "tyhjää" kalenterissa ja pyykkikasa on selätetty 
sekä lankkupöytä valmistunut, on ollut aikaa istua kahvikupin kanssa ja katsella ympärilleen. 
Ostaa kimppu tulppaaneja ja miettiä, miksi olen haikaillut jo pidempään kauniin kukkamaljakon perään, kun minulla on kaapissa useampikin vanha ja kaunis lasitölkki. 
Olen unohtanut ne kaapin perälle. 


 


 Ja kun on aikaa, tulee tehtyä juuri sitä mistä itse pitää. 
Ommeltua, laitettua kotia, selattua sisustuslehtiä ja verkkokauppojen sivuja. 
Ja hei, blogattua!

Aivan kuten lapsista sanotaan, että välillä on hyvä olla "tylsää" ; silloin syntyy ne parhaimmat leikit! Tämä taitaa päteä minuun yhä aikuisenakin. Pitäisi siis varata kalenteriin mahdollisimman paljon ennalta suunnittelemattomia päiviä,
 jolloin luovuus voi päästä valloilleen.


Oletteko te muut blogia pitävät huomanneet samankaltaista aaltoliikettä kirjoittamisessa?


Ja vaikka nyt vuoden ensimmäisinä viikkoina on ihanan paljon arkipäiviä,
 jolloin saa olla kotona tekemässä kouluhommia, niin tiedän, 
että tämä  joutilaisuus kostautuu lukukauden loppua kohti mennessä. 
Silti aion nyt nauttia tästä täysin rinnoin, vailla huolta huomisesta. 
Ne huolet tulevat sitten ajallaan. 


Huoletonta ja rentoa arkea myös teille kaikille sinne ruutujen toiselle puolelle!

 
 

torstai 12. tammikuuta 2017

Hei me lähdetään opin tielle!


Tämän tyypin kanssa pitäisi aloittaa huomenna koirakoulu!


 


Se on nyt 10 kuukauden ikäinen ja murkkuikä alkaa painaa hiljalleen päälle. Nyt on siis hyvä aika lähteä saamaan vähän oppia tämän juntturan käsittelyyn. Varsinaisia ongelmia sen käytöksessä ei juuri ole, eli meillä on tarkoitus vaan harjoitella sellaista perustottelevaisuutta ja yleisiä käytöstapoja. Mitään intoa agilityyn tai muihinkaan virallisiin harrastuksiin meillä ei tämän kanssa ole. Se on perheenjäsen, jonka käyttäytymistä ja eleitä olisi arjen sujuvuuden kannalta kuitenkin kiva oppia lukemaan.

Toivotaan, että koirakoulu antaa meille eväitä opettaa koiraa ja koira saa uusia kivoja kavereita ja hyvät perustaidot. Faktahan on se, että koira vie minua pian kuin "märkää rättiä", sillä se on jo liki 50 -kiloinen ja säkäkorkeudeltaan 76 senttinen! Aikamoinen mörkö siis kun sille päälle sattuu. Nyt sitä vie tuolla lenkillä täysin sen nenä!! Selvästi sitä on alkanut kiinnostamaan kaikki hajut ja se painaa menemään ihan karhuna kuono maassa ja kuolavanat suupielissä :D Olisko jollain kylän narttukoiralla juoksut?!


 


 Tulen kertomaan edistymisestä kunhan ollaan saatu koulu hyvin käyntiin! Ajatuksissa on myös jatkopostaus aiheeseen (iso)koiranpentu lapsiperheessä, jossa kerron millainen persoona ja perheenjäsen tästä karvapallerosta on vuoden aikana kehkeytynyt. 


tiistai 10. tammikuuta 2017

Lankkupöytä

En minä tiedä mistä se ajatus tuli. 
Tehdä isähenkilön kanssa itse pöytä.

Ehkä siitä, että keittiön pöytä alkoi sirosta ulkonäöstään huolimatta tuntua pienessä ruokailutilassa liian suurelta. Silloin pari vuotta sitten ostohetkellä pöytä oli todella hyvä, mutta vanhan puusohvan muutettua meille, siirtyi pöytä monta kymmentä senttiä olohuoneeseen päin tehden kulkuaukosta vähän turhan ahtaan. 


 


Isähenkilön isähenkilö sai jostain 100 vuotta vanhoja paksuja ja klommoisia purettuja lattialankkuja ja niin miehet ryhtyivät tuumasta toimeen ja pöytää toteuttamaan. Minä koetin kertoa millainen pöytä minulla oli toiveissa ja näytin netistä poimittuja kuvia havainnollistamaan etenkin pöydän jalan muotoa. En missään nimessä halunnut neljällä jalalla seisovaa pöytää, vaan pirttihenkisemmän, jossa keskituki on ylhäällä, jolloin koira pääsee halutessaan makaamaan pöydän alle.

 


Kun pöytä alkoi valmistua, ryhdyin minä etsimään sen pintaan sopivaa maalia. 
Maalipinnan tulisi olla kova, pesua ja kulutusta kestävä sekä kiiltävä, mutta samalla riittävän peittävä. Lopulta päädyttiin hyvin edulliseen ja vesiohenteiseen (ei haise!) Ilves kalustemaali V40: een. 
Maali oli paksua ja levittyi puun pintaan hyytelömäisesti, jolloin pensselin vetoja ei jäänyt näkyviin. Se myös kuivui kosketuskuivaksi parissa tunnissa ja oli päällemaalattavissa 12 tunnin kuluttua. Maalaushomma eteni siis mukavalla vauhdilla! 


 

 
Eilen laitettiin sitten vanha pöytä kasaan ja otettiin uusi käyttöön.

Mitoiltaan pöytä on noin 30cm edeltäjäänsä lyhyempi ja vajaan 10cm kapeampi. 
Halusin, että sen alle mahtuu vaivatta kaikki kuusi vanhaa tuoliamme, joten kovin paljon pienempi ei pöytä olisi voinut olla. Näinkin pieni mittojen muutos keventää kuitenkin koko tilan yleisilmettä eikä olohuoneeseen enää tarvitse "puikahtaa" kapeasta seinän ja pöydän väliköstä. 

Vähän jännitin miten meidän nykyaikaiset tuolit sopivat jykevän ja vanhaa henkivän lankkupöydän kanssa, mutta minusta tämä on varsin hauskan näköinen kokonaisuus!




 Maalasin viikonlopun aikana pöydän kahteen kertaan ja pintaan jäi näkymään ihanat vanhat kolhut! 
Pöydän ilme näyttää juuri oikealta, siltä mitä tavoittelinkin! Jykevältä, rouhealta ja vanhalta. 
Yritin kuvata pintaa monesta suunnasta, läheltä ja kaukaa, mutta hyvän kameran ja kirkkaan luonnonvalon puutteessa napatut kuvat eivät anna oikeutta tälle ihanuudelle. 


 


Pitää ajan kanssa katsoa vaatiiko muutama kohta vielä pienen hionnan ja maalipinnan, mutta toistaiseksi tämä on juuri sellainen kuin toivoinkin. 

 
 


Pöydän alapinta pitää vielä hioa ja maalata kertaalleen, sillä se on niin karhea, että siihen jää sukkahousuistaan kiinni! Sikälimikäli kukaan sellaisia tahtoisi käyttää. Siinäpä siis pientä puuhastelua vielä loppuviikoksi. Sitten voikin vaikka vetää sukkikset jalkaan ja tanssia pöydällä! Tämä pöytä kestää kyllä!

 
 


Olen tosi tyytyväinen uuteen pöytään ja mieltä lämmittää,
että se on kierrätetyistä vanhoista lankuista ihan itse tehty <3 Hyvä me! 

Käytännössä tämä pöytä on myös ikuinen, koska se on paksua puuta, 
jolloin sen voi aina hioa ja maalata uudestaan. 
Tämä oli siis myös pitkäikäinen ja järkevä hankinta. Sekin lämmittää mieltä.