Tonttuhommia (skippaa, jos joulutöhinä on sinulle vielä kaukaista)

Meillä on tehty viikon verran kiihkeästi kirjettä joulupukille. Kaikki vähänkin mainosta muistuttavat lehtiset on selattu hiirenkorville ja vähintään kymmenen kirjettä on lentänyt roskiin, sitä mukaa kun mieli uusien lehtien ilmestyttyä muuttuu.

Suuttuja on helpompi, kun siltä kysyy, mitä se toivoo joulupukilta, alhaa tuttu mantra. -Tuoko joulupukki minulle lahjaksi autoja; poliisiauton, auton, keltaisen auton, koulubussin, kilpa-auton, auton...

Listat on olleet kiinnitettyinä lastenhuoneen seinälle jo tovin. Ehkä se tonttu joku yö sen käy nappaamassa ja toimittaa joulupukille?

Nämä viime vuonna ompelemani JOULUSUKATKIN on kaivettu nyt esiin. Vielä niistä ei löydy mitään, mutta ensi viikolla ne tontut varmasti jo kurkkii, ja silloin, jos on ollut oikein kauniisti koko päivän, voi tonttu tuoda yöllä yllätyksen sukkaan.

Minä olen ommellut tämmöisiä pieniä käytännöllisiä juttuja, mitä voi paketteihin sujautella. Ja jos vaikka yrittäisi muistaa ekaluokkalaisen opettajaa pienellä joululahjalla?

Mietin jo viime vuonna, että haluaisin opetella tekemään himmelin. Olen nähnyt tosi hienoja mehupilleistä tehtyjä versioita. Ne varmaan kestävätkin paremmin kuin olkiset perinteiset ja plussaa on tietenkin se, että niitä saa erivärisinä! (kertokaa jos näette jossain myytävän kirkkaita tai valkoisia mehupillejä!)

Kaivoin kaikki joulu-cd:t esiin ja ollaan pari päivää niitä kuunneltu. Miten kauniita joululaulut onkaan! Lempparilevyni on Vesa-Matti Loirin; Sydämeeni joulun teen ja Maailman kauneimmat Joululaulut kokoelma, jolla esiintyy mm. Mikko Kuustonen, Irina, Jari Sillanpää jaVeeti Kallio.
Pitänee virittää jouluradiokin taajuuksille kohtapian! Jee!
Ja enkelikellot pitää etsiä kellarin kätköistä.
Ja joulukukat, kunpa jostain löytyisi viikonloppuna hyasinttejä!
Ja...
Ja...
Ja...

Jalat hyytelönä

Palasin Tallinnasta la-su välisenä yönä, väsyneenä, mutta onnellisena. Ehdottomasti onnellisena.

Aamulla lähtiessäni hyppäsin kotoa parikymmentäsenttiseen lumihankeen ja Tallinnaan oli luvattu kyseiseksi päiväksi pikkupakkasta ja lumisadetta. Laitoin siis pehmeät ja lämpimät Uggit jalkaan, todetakseni jo Helsingin päässä satamassa, että se oli virhe. 

Tallinnan loskaisessa suursuunnistuksessa, kartta kädessä ja sukka märkänä löysimme kuitenkin päämääräämme helposti. Melkoisia onnenhetkiä koin, kun astuin sisään Karnaluksiin. Mopo pysyi tiukasti hallinnassa ja vältyin liiemmiltä heräteostoksilta. Kassallakin vain nauratti, kun pääsin niin halvalla puodista ulos ison muovikassillisen kanssa. 

Tässä vähän kuvia "saaliistani" 

Sanottakoon, että vaatimattomalla ostoslistallani oli vain saumurin lankoja, neuloja ja neljätoista valkoista nappia. En vaan voinut kävellä noiden pompulanauhojen ja pitsien ohi. Enkä voinut ottaa niitä vain pientä pätkää, ei ei, piti heti ottaa viisi metriä! Ehkä kaikista ilahtunein kuitenkin olin tuosta tummanharmaasta fleecestä, se oli valmis metrin pätkä (150cm leveää) ja hintaa vain 4,45€! Tästä tulee jotain kaunista minulle ja pipon vuoria lapsille!

Kuvasta puuttuu kolme kerää valkoista mohair -lankaa, jotka jätin heti bussilla matkakaverilleni, joka on lupautunut taas neulomaan minulle ihanuuksia. (edelleen olen suunnattoman iloinen taitavasta ystävästäni <3)

Nyt minulla on jo uusi ostoslista odottamassa seuraavaa reissua! Ei kaikkea kivaa kerralla, vaan harkiten ja vähitellen olen ajatellut lisätä ompelutarvikkeiden määrää lipastossani. 

Karnaluksin kulmalla oli todella siisti ja hyvä amerikkalais-tyylinen bbq-ravintola, jossa oli isot ja mehevät annokset. Hampurilaisen välissä ollut hampurilaispihvi oli valehtelematta 3cm paksu ja todella herkullinen. Tarjoilija oli ripeä, suositteli annoksia ja kaikki halutut muutoksetkin onnistuivat hienosti. 

Napa täynnä suunnistimme Karnaluks -kasseinemme keskustan halki Vanhaan kaupunkiin Jolleri -lankapuotiin ja tehtiin samalla kierros Vanhan kaupungin kujilla ja joulutorilla. Siellä oli valtava kuusi, jossa riippui pienen ihmisen kokoisia joulukoristeita, esiintymislavalla soi musiikki, myyntikojuissa myytiin täyttä tohinaa käsitöitä ja glögejä. Kunnon markkinahumu siis!

Jalat katki ja läkähdyksissämme päädyimme iki-ihanaan suklaakahvilaan, joka sijaitsi hauskasti piilossa erään talon sisäpihalla. Pierre Chocolaterie oli suloinen, kuin ranskalainen mummola. Hieman hämyinen olohuone, jossa oli nojatuoleja ja irtotyynyjä takaamassa mukavuuden, lampunvarjostinkin keikkui vähän vinksallaan. Palvelu oli todella ystävällistä ja nuoret tarjoilijamiehet valkoisissa kauluspaidoissaan ja ruseteissaan olivat kerrassaan hurmaavia. Tässä pienessä kahvilassa olisi voinut istua tovin jos toisenkin.

Ostinpa itselleni joululahjankin tällä reissulla! Virukeskuksesta löytyi nimittäin aivan ihana olkalaukku. Se huuteli minua kaupan ulkopuolelle, käytävälle saakka. Kerran jo kävelin liikkeen ohi, mutta paluumatkalla oli pakko käydä se lähempää tutkimassa. Siinä se ostopäätös sitten syntyikin, heh.

Lapsille löytyi tällaiset "vieteriukot". Eli hurjasti joraavat joulupukki ja lumiukko, jotka voidaan kiinnittää toisiinsa käsistä, jolloin ne tanssii yhteistanssia! Niin hauskat! (näiden tanssista löytyy video instagramissa, minut löytää sieltä nimimerkillä palanutta)

Tax-freen anteja unohtamatta, palasin kasseineni ja pusseineni kotiin. 

Huippureissu, huippulöydöt ja huippuväsymys! Keväällä uudestaan!

Piparijuustokakku

Tämä on ihan mahtava jouluinen kakku jälkkäripöytään. Ehkä maailman helpoin valmistaa ja onnistumisprosentti jopa surkealle kodinhengettärelle on korkea!

Piparkakku-juustokakku ilman liivatetta

Pohja:

5dl murskattuja piparkakkuja (voit käyttää myös kaupasta löytyviä gluteenittomia piparkakkuja!)

0,5dl sulatettua voita

4rkl hienoa sokeria

Täyte:

800g (Philadelphia) maustamatonta tuorejuustoa

4 kananmunaa

1,5dl hienoa sokeria

1rkl vaniljasokeria

: Murusta piparit pieniksi. Itse käytän tähän hommaan muovikulhoa ja puista perunanuijaa. Lisää sekaan sulatettu voi ja sokeri. Sekoita tasaiseksi ja painele leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille. Paista pohjaa 180-asteessa 10 minuuttia. Sekoita sillä välin täyte.

Laita isoon kulhoon tuorejuusto, sokeri ja vaniljasokeri ja sekoita hyvin. Lisää kananmunat yksitellen ja sekoita taas. Kaada seos piparipohjan päälle ja paista uunin keskitasolla 180-asteessa noin 40 minuuttia. Kakku on valmis kun pinnassa on aavistus väriä ja täyte on hyytynyt. (Ts. kun hytkytät vuokaa, niin täyte ei tutise juurikaan.)

Anna jäähtyä ja laita jääkaappiin tunniksi-pariksi, tai mieluummin yön yli. Kun otat kakun tarjolle ja irroitat sen vuoasta, voit koristella sen vielä ennen pöytään nostamista. Itse laitoin pinnalle pähkinöitä ja suklaarakeita. 

 

Maistuu niin kuuman kahvin kuin höyryävän glöginkin kanssa! Kokeilkaa, ja kertokaa mitä tykkäsitte!

Pikkupoika!

Harvoin enää tulee hypetettyä mitään (ostettua) lastenvaatetta, mutta nyt täytyy tehdä poikkeus.

Iskin silmäni fb-kirppiksen huutokauppapäivänä tähän virkattuun hupulliseen villatakkiin. Pakko se oli saada, suolaisesta hinnasta huolimatta. Suuttujalla oli vauvana vastaavanlainen tummanruskea ja se oli todella mieluinen ja lämmin, joten sieluni silmin näin meidän pikkupojan juuri tässä villatakissa. 

Meiltä löytyi tämän kaveriksi kolme täydellisesti mätsäävää hattua! Metsolan farkkulakki on värinsä puolesta ihan huippu pari tälle tummansiniselle nutulle <3 Lisäksi kaapista löytyi ohuesti topattu Eemeli -lakki ja Metsolan sininen joustispipo. Kevääksi taas voisin ommella valkoisen trikoopipon!

Tämä Pikku Prinssi -kassi on ollut Suuttujan lemppari jo ainakin vuoden. Siinä se kuskaa mukanaan junia tai pikkuautoja kaikille kauppareissuille, automatkoille ja kotonakin yläkerrasta alakertaan ja kellariin asti. Kätevää.

 

Tämä on ehkä vähän hassua, mutta minua surettaa jo nyt, että joku päivä tämä takki jää pojalle pieneksi. Pitääkö tässä nyt opetella virkkaamaankin vielä, että saa samanlaisen suuremmassa koossa? 

 

Alakerta

Alakertakin alkaa pikkuhiljaa valmistumaan. Toki tekemistä riittää, mutta aika isoja asioita ollaan saatu jo tehtyä.

Portaikko oli pimeä, yhden onnettoman hehkulampun valaisema. Synkkä, mutta pakollinen jokapäiväinen reitti pesutiloihin.

Seinät olivat ruskeaa "pahvia" ja katto samaa ruskeaa vanerilevyä. Puolipanelit ja kaiteet kellastunutta puuta ja askelmat harmaata betonia. Tosi söpöä. 

Maalia, hyvin paljon maalia, on kulunut. Osa maalista raidoittaa vielä yli viikon jälkeen hiuksiani, iholta se lähti paremmin irti. Uusi isompi valaisin vaihdettiin vanhan tilalle ja portaan yläpäähän vedettiin sähköt ja asennettiin siihen toinen samanlainen iso kirkas valaisin. 

Ala-aula oli samaa kellastuneen panelin ja betonin ränsistynyttä ihanuutta. Hyvinkin retroa ja alkuperäistä.
Seinät ja katto maalattiin panelikattomaalilla ja lattia odottaa vielä laminaattia pintaan. Ala-aulassa asuu myös arkkupakastin, joka odottaa uutta sijoittelua, kunhan saadaan kodinhoitohuone tehtyä.

Sauna ja pesutilat ovat likimain valmiit, pientä pintasilausta vaille enää, joten niistä teen ihan oman postauksen, kun viimeisetkin on tehty ja putsattu ja pukuhuoneesta on viety kodinkoneet omille pakoilleen.

Ala-aulasta vie siis ovi pukuhuone-pesuhuone-sauna -tiloihin, toinen ovi tulevaan kodinhoitohuoneeseen (nykyinen kylmäkellari, ovi sinne näkyy kuvassa alla) ja takkahuoneeseen, joka oli alkujaan kylmä autotalli/varasto.

Ovet jätettiin ainakin toistaiseksi alkuperäisiin väreihin. Joku niissä viehättää, kaikessa rumuudessaan. 

 

(Ja kuten huomaatte, perheemme jänishenkilöt asuvat täällä alhaalla.)

 Eli tästä ovesta on kulku vanhaan autotalliin, nykyiseen takattomaan takkahuoneeseen. Ja kyllä, sinne on joku kaunis päivä tulossa tulisija, nuohooja katsoi hormit meillä käydessään ja antoi takalle asennusluvan.

Täällä oli vanhat lahot pariovet ulos ja todella kylmänkalsankostea ilma. Ja ehkä sata lukkia hiippaili nurkissa. Koko huone oli harmaata, likaista betonia, lattiasta kattoon ja tila oli täysin sähkötön. 

Ulkoseinät eristettiin ja tapetoitiin, huterat pariovet purettiin ja niiden tilalle rakennettiin uutta seinää ja asennettiin lämpöä pitävä ulko-ovi. Matalan huonekorkeuden takia oveakin jouduttiin restauroimaan tilaan sopivaksi, mutta hyvä ja toimiva siitä tuli. Nyt siitä pääsee ulos vilvoittelemaan saunasta, kuinka kivaa!

Lattiaan asennettiin lattialämmitys ja suuret vaaleanharmaat laatat. Katto ja muut seinäpinnat maalattiin turvallisella ja valoa antavalla valkoisella. Lopuksi tilaan vedettiin sähköt, joten nyt siellä voi katsella elokuvia, kuunnella radiota ja ommella. Lattialämmityksen ja eristysten ansiosta lukkijoukko puikki takaisin pihalle, eikä niitä ole sen koommin näkynyt.

Jep, oven ympäriltä puuttuu vielä listat. Ja pari muuta pikkujuttua, mutta kaikki aikanaan.

Täällä on hyvä ja lämmin puuhastella ja tänne ekaluokkalainen tuo aina kaverinsa koulun jälkeen. (Saattaa johtua katosta roikkuvista voimistelurenkaista ja hyllyllisestä lasten dvd-leffoja.)

Täytyi alaskin laittaa vähän joulujuttuja. Nyt puputkaan eivät ole öisin pilkkopimeässä, kun pienet jouluvalot valaisevat häkin yläpuolella. 

Ja tässä vielä toisesta suunnasta yläkertaan vievät portaat.

Rosoinen pinta kuuluu näin vanhaan taloon ja on kaunista katsella. Pieniä yksityiskohtia, jotka kuuluvat tänne.

 

Miten on, kiinnostaisiko teitä nähdä myös muutamia "ennen" kuvia täältä talosta? 

Kangasrakkautta

On tämä Lakujeti -joustofrotee. Olen nyt kaksi kertaa ostanut tätä facebookin kangaskirpputorilta. Se on jämäkkää ja paksua kunnon froteeta, joka ei turhia nukkaa. Ja niin niin herkullista!

 

Siitä ensimmäisestä ostamastani palasta tein tämän pikkupeiton ja t-paitahupparin

 

 

Eilen tein toisesta palasta nämä housut ja kääntöpipon toisen puolen.

Vinoraidat on Metsolasta tilattua joustocollegea. Minusta se sopii täydellisesti lakujen kaveriksi.  Raidat on kyllä aina raikkaita, meni ne suoraan tai vinoon ja olipa ne minkä värisiä tahansa.

Housujen kaava on tuttu Ultimate Casual (104) ja tällä kertaa laitoin lahkeensuihin ja vyötärölle resorien sijaan kuminauhakujat. Paita on jälleen kerran Rascal (104), tästäkin jätin resorit pois ja tein pääntien ja hihansuut samasta jc:sta. Simppeli on toinen nimeni.

Lakki on jostain parin vuoden takaisesta Ottobresta, en ole kirjoittanut kaavan nimeä papereihin enkä itse omista ko. lehteä. Muistan vain, että lehdessä tämä oli tehty neuleesta ja siihen kuului myös tupsu. Itse en laittanut tupsua, koska halusin tämän käyttöön käännettävänä versiona. Kokona tässä on 52, leikattuna ilman saumanvaroja. Suuttuja on aika pienellä kuupalla varustettu kolmevee.

Arvatkaas mitä olen tänään puuhastellut? Olen tulostanut kartan. Jaaaaaaa...mihin se kartta vie? No Karnaluksille tietenkin! Lisäksi olen huolella laatinut ostoslistan pienellä heräteostos -varalla. Lauantaina siis suuntaankin päiväretkelle Tallinnaan ja siellä sijaitsevaan ompelutukkuliikkeeseen. Eikä siinä vielä kaikki! Minä lähden reissuun ilman kaupoissa tuskailevaa isähenkilöä ja keskittymistä häiritseviä lapsia! Jiiihuuuuuu!
 

Tule joulu kultainen

Tai mieluummin hopeinen. Jos saa toivoa.
Ne perinteiset jouluvärit, punainen ja kulta, ei oikein iske. Mieluummin harmaa, hopea ja valkoinen, kiitos.

Pikkuhiljaa se joulu vaan hiippailee nurkkiin. 

Ensin tuli kynttilä, sitten toinen ja pikkuhiljaa ne vaan lisääntyivät täällä kotona! Viimeinen niitti tuli eilen, kun Ikeasta tarttui mukaan pieni, ihan oikea kuusipuu ja sinkitty ruukku sille. 

Tuli heti aika joulu. Varsinkin, kun annoin lasten kaivaa kellarista osan joulukoristeista ja ripustaa ne kuusen oksille. 

Nostin tuon kynttiläkruunun kuistilta keittiöön. Tässä tilassa on valoa ihan riittävästi ilman kattovalaisintakin. Harvemmin sitä tulee mentyä kylmälle kuistille kynttilöitä ihailemaan, joten keittiössä se pääsee useammin käyttöön ja ihailun kohteeksi. Jotenkin se sopii aika kivasti tuon puusohvan yläpuolelle, vai mitä sanotte?

 

Ensimmäiset piparit ja glögitkin maisteltiin jo sunnuntaina! 

Joko teille on kotiutunut jouluisia juttuja?

Eka kerta

Muttei vika. Tein ensimmäistä kertaa isähenkilölle paidan. Ilman kaavoja, vanhan t-paidan pohjalta ja vitsi se olikin hankalampaa kuin etukäteen ajattelin. Ei niitä trikoisen t-paidan kappaleita tahtonut saada niin tasaisesti leikattua, että niistä olisi saanut suorat kaavat. Vähän vastusti siis.

Suuttuja valitsi kankaaksi tämän musta-valkoisen Metsolan polkupyörän ja sitä oli sen verran kapea pala, ettei se ihan riittänyt toiseen hihaan. Piti vähän soveltaa. 

Ja vaikka yritin laittaa väljyysvaroihin vähän extraa joustocollegen takia, niin silti siitä tuli aika slimmi. Miehellä onkin leveämpi rinta kuin luulin, hih. Mutta kerrankin paita on riittävän mittainen pitkäselkäiselle miehelle!

 

Eilen illalla isähenkilö kysyi, mitä toivoisin joululahjaksi. Vastaus oli helppo. JOKATYYPIN KAAVAKIRJAN! Siinä on miestenkin kaavoja ja kaipaamani aikuisten raglanhihaisten kaavat! 

On minulla toki muitakin lahjatoiveita, pitkä lista kerrassaan, mutta tämä kirja tulisi kyllä tarpeeseen. 

VKP

Eli viimeinen käyttöpäivä. 

Löysin vanhentuneita elintarvikkeita ompeluhuoneen laatikosta. Ja täytyyhän ne käyttää, äitikin jo opetti, ettei ruokaa saa haaskata. 

Joten. Pistettiin tytön kanssa pystyyn hernepussitehdas. 

Tyttö valitsi kankaat ja leikkasikin yhden. Minä surautin saumurilla saumat yhteen ja tyttö käänsi kääntöaukon kautta pussit oikein päin. Täyttäminen oli kuviteltua vaikeampaa...ei menneet herneet trattin läpi ja sormistakin ne sinkoilivat pitkin lattioita. Taiteilin paperista tötterön ja sen avulla vihdoin saatiin pusseihin täytettä. 

Viime kerralla kun tein hernepusseja, nukkuivat lapset seuraavan yönkin pussit kainalossa. Tarinaa niistä löytyy TÄÄLTÄ

.

Näistä kirsikoistakin jäi tilkut hernepusseihin, saa pikkutyttö vielä pienet terveiset mekkokankaistaan leikkeihinsä.

 

Miten te ompelijaystäväni hyödynnätte tilkut?