Uskalsin! Vihdoin!

Nimittäin varata ajan kampaajalle ja jopa mennä kampaamon tuoliin tuona varattuna aikana!

Yhtenä päivänä toissaviikolla hain pojan eskarista ja ajettiin pyörillä kampaamolle varaamaan mulle aikaa. Kun sitten menin sovittuna aikana kampaajalle, oli hämmästys molemminpuolinen. Kampaaja käsitti, että varasin ajan mukanani olleelle pikkupojalle! Vaan tuoliinpa istahdinkin minä!

Ehkä muistatte TÄMÄN postauksen alkukesästä missä valittelin tylsää ja liian pitkään samanlaisena pysytellyttä hiusmalliani? No nyt uskalsin hypätä tuntemattomaan ja lopputulos onkin ihan tosi kiva!

 

 

 

 Pituudesta lähti lopulta reilut kymmenen senttiä kuivia latvoja ja kaksihaaraisia

 ja toisen korvan päältä pikkuisen enemmänkin. 

Tykkään, että sivusiilin voi vetää rokisti esiin, 

mutta sen voi myös piilottaa halutessaan niinkin helposti kuin jakauksen kohtaa siirtämällä. 

Tällä hetkellä pähkäilen vielä tuon värin kanssa. Pitoon vai vaihtoon? 

 

Huvilakauden päättäjäiset ❤

Täällä on valmistauduttu Venetsialaisten -iltaan herkuilla ja raketeilla. Savusauna lämpenee ja lyhtyjä sytytellään pihalle ja sisätiloihin ❤ 

Tunnelma on ihana!

Iloista lauantai -iltaa kaikille teille lukijoille! Nautitaan nyt vielä näistä kauniista syyskesän illoista ja pimenevien iltojen tunnelmista ❤

Voihan pojat!

... ja voihan koirapoika!

Olen herännyt tällä viikolla lähes jokainen aamu siihen, että koira kiertää keskikerroksessa ikkunasta ikkunaan nyyhkyttäen ja ulvoen susi-huutoa. Se ääni on veretseisauttava! Tuon kokoisella koiralla on varmasti suuremmat keuhkot kuin minulla ja kun se availee ääntään on meteli melkoinen.

 

Se pyytää ulos vain päästäkseen kirsu kohti taivasta haukkumaan tuonne tielle päin, jossa kulkee muita koiranulkoiluttajia. (Lue: tyttökoiria) Se on hermostuttavan levoton ja äänekäs! Ja jos sen kanssa lähtee hihnakävelylle, se kyntää kuono maassa ojia kamalat kuolat suupielistä roikkuen eikä kuule tai näe mitään.

Olen varma, että se yrittää jatkuvasti keksiä keinoja päästä jostain ikkunasta ulos ja suunnittelee kosio-matkaa lähitienoolle.

Vielä varmempi olen siitä, että jos ei tämä mene lähiaikoina ohi, niin koirapoika tulee pääsemään kulkusistaan!

Lisäksi olen suunnitellut ostavani sille haukunestopannan...mutta se ei tuo helpotusta tuohon jatkuvaan ravaamiseen ikkunoiden väliä ....mikäli tuo helpotusta ensinkään.

 

Oih ja voih tätä lemmikin omistamisen iloa ja autuutta!

Huomenna me lähdetään viikonlopuksi mökille, eikä siellä pitäisi olla muita koiria ihan lähiseudulla. 

Toivotaan, että reissu pois kotikulmilta ja mökillä olo saa tämän jolpin asettumaan aloilleen ja lopettamaan tuon ulvomisen ja parkumisen. Edes pariksi päiväksi.

Syysgarderobiin?

No niin. Mun oli ihan pakko tehdä toinen syysvaatepostaus, muuten nuo edellisen postauksen kauheudet jäävät pahoittamaan tällaisen herkän ihmisen mieltä. 

Löysin, siis aikuisten oikeesti, myös kivoja vaatteita nettikauppojen tarjonnasta, kun vaan jaksoin hyppiä niiden hirvityksien yli ja selata vähän laajemmalla skaalalla putiikkeja. 

Ja näköjään, kun näin syksyä kohti mennään, on mun vaatekaappiin haluamani värit hyvinkin värittömiä. Harmaata, harmaata, valkoista, mustaa ja harmaata. Noin lähinnä.

Minä myös tykkään tosi paljon hörhelöistä, yksityiskohdista ja erilaisista tekstuureista. 

 Tässä alla olevassa kuvasarjassa onkin just sellasia mua kiinnostavia tekijöitä ja vaatteet näyttää silti mukavilta.

Ekana on Vero Modan harmaa neule sivuhärpättimillä ja huivi hapsuilla. Alla vaaleanpunainen H&M ohut neulepaita ja Vero Modan neuletunika. (Siitä on kuva naisen päällä myös alemmassa kuvasarjassa)

 

Tuollainen Vero Modan harmaa taskullinen mekko olis tosi kiva ihan vaikka sinisten farkkujen kanssa. 

Ja tuon mustan hihahalkio -paidan taidan koittaa metsästää itselleni myös! Se oli muistaakseni Gina Tricotin mallistoa, samoin kuin tuo beige frillapaita. 

 

Tämä musta Silverjunglen tunika näyttäis sellaiselta "turvavaatteelta" joka tuntuu hyvältä ja näyttää kivalta. Etenkin noi taskut ja pussihelma jotenkin viehättää. 

 

 

Saman tyylinen on tämä Noshin taskutunika. Sanon siis -Kyllä, myös raidoille tänä syksynä!

 

 

Tämä Noshin t-paita -tunika näyttää mukavalle ja on just kivan väritön ja kuositon mun makuun ja toimisi varmasti hyvin mun vaatekaapista entuudestaan löytyvien mustien "tekonahka" -leggareiden kanssa?

 

Miltäs nämä ylläolevat teidän silmään näyttää? 

*

*

*

Tähän alle laitan nyt kuvat niistä vaatteista, mitä olen jo ehtinyt ostamaan syysgarderobiini. 

Eli pitkä tummanharmaa Ginan neuletakki taskuilla. Ihanan pehmeä ja edullinen. Tosin mietin materiaalin kestävyyttä käytössä, voi olla että tämä nukkaantuu alle aikayksikön?

 

 

Sama putiikki myi minulle tällaiset rikotut tummat nilkkapituiset farkut. Superjoustavaa matskua eli hyvän tuntuiset päällä. Toimii yläkuvan neuletakin kanssa hyvin yhteen. 

 

 

Lisäksi löysin KappAhlin alerekistä vitosella valkoisen lyhythihaisen pitsipaidan. Minulla on myös tällainen vaaleanpunainen. 

 

 

Cubukselta löytyi puolestaan vaaleat joustofarkut astetta hillitymmällä kulutuksella. Tätä väriä mietin pitkään ja sovitin näitä useamman kerran ennen ostopäätöstä. Tykkäsin kuitenkin näiden joustavuudesta ja siitä, ettei lahkeensuita ole tikattu paksuiksi käänteiksi, eli nämä toimii varmasti kaapista löytyviä farkkuja paremmin syksyllä pitkävartisten saappaiden sisään tungettuina.

 

Tätä Vilan mekkoa sovitin jo kesällä, mutta jäi ostamatta. Se jäi kuitenkin kummittelemaan mielen päälle ja päätin sovittaa sitä nyt uudestaan ja lopullisen ostopäätöksen teki äitini, ostamalla sen minulle etukäteis -synttärilahjaksi. Ihana äiskä <3

Tässä tykkään ihan tosi paljon noiden taskujen tekemästä ilmeestä ja kontrastista. Tämä tulee olemaan mun päällä paljon tänä syksynä!  

 

Näistä alkaa rakentua mun vaatekaapin sisältö. 

Enää tarvitsisi käydä kaappi läpi ja laittaa ne vähälle käytölle jääneet 

ja kaappiin unohduksiin hautautuneet kiertoon. Puuh. 

Joko te olette laittaneet kesävaatteet sivuun ja syksyä tilalle?

 

Mitä tää nyt on?!

Täällä on tosiaan alkanut arki ja vaatekaapissa olisi paikka muutamille kivoille syksyvaatteille. Harjoitteluun tarvitsee joustavat ja mukavat vaatteet, jotka kestää jatkuvaa pesua, mutta ihan pieruverkkareissa ei ilkäisi kulkea. Kouluun taas tarvitsisi jotain astetta siistimpää, mutta yhtälailla mukavaa ja lämmintä syksyn viileisiin iltaluentoihin. 

Siispä aloin selaamaan nettikauppojen syksyn tarjontaa. Klikkasin monissa kaupoissa kohtaa UUTUUDET tai TULOSSA PIAN ja voi hyvänen aika millaista tarjontaa sieltä löytyi! 

Mä olen aivan poissa tolaltani kun mietin miltä minä näyttäisin esimerkiksi näissä farkuissa!

Jos ne näyttää mallin mitoissa olevalla noin hirveiltä, niin miltä ne näyttäisi tällaisella lyhytkinttuisella koossa 42?

 

No selasimpa lisää tätä farkkuosastoa, enkä suotta. 

Siis mitä minä näen?! 

Pullukkamahaisena just ja just ymmärrän korkean vyötärön pointin, 

mutta noi lahkeet. 

Oikeesti?

Jo pelkästään näiden väri aiheuttaa kutinaa. 

 

 

No mutta mites astetta siistimpi toimisto (kassiAlma) -look? 

Löysä printti t-paita nololla tekstillä, vielä löysempi viuhahtaja -takki 

ja housut, joiden lahkeeseen mahtuu viisi reittä. 

Kiva. 

En tilannut. 

Kuljen mieluummin niissä vanhoissa pieruverkkareissa.

 

 

Tän kohdalla en enää tiennyt pitäiskö itkeä vai nauraa. 

 -Hei isoisoisä, saanko lainata sun tupakkitakkia? Kuinka kiva olis lisätä tämä tuohon ylläolevaan kokonaisuuteen.

 

Ja takaisin 70-luvulle? Mun verkkokalvot sulaa.

Kivat syksyiset värit tässä neuleessa, kuten ylläolevassa takissakin. 

Sopii niin nätisti yhteen nämä kaksi ylä-osaa. 

 

 

 

Ja kun olet pukenut ensimmäisen kuvan farkut, 

ylläolevan neuleen ja isoisoisän pompan, 

niin kruunaa toki kokonaisuus tällä veikeällä lätsällä. 

Ei hiusongelmia hei!

 

 

Yllänäkyvään lippahattuun sopii myös kivasti tämmöinen farkkutakki. Niihin vähän lämpimämpiin syyspäiviin. Tää olis aika hitti myös kakkoskuvan purjelahje-, etuprässi -farkkujen kanssa, eikö?

 

 

Oonko mä ainoa joka saa kylmiä väreitä näistä syysuutuuksista? 

Mä en ottaisi yhtäkään näistä vaatekaappiini edes ilmaiseksi, saati maksaisin näistä. Kuka näitä tilaa? 

Kiitos. Anteeksi ja näkemiin. 

 Lähden pieruverkkareissani iltavuoroon ja aion kulkea niissä kunnes muodin uudet tuulet vaihtuvat takaisin 2000-luvulle.

(Toivottavasti en nyt pahoittanut kenenkään mieltä, joka on juuri hakenut ko. vaatteet postista ja onnellisena niitä sovittelee ja odottaa viileämpiä säitä.)

 

 

S y n t y m ä p ä i v ä t

Meillä asuu yksi kymmenen vuotias. 

Tiedättehän?

Sellainen, joka vielä haluaa kaupasta leluja, mutta lähinnä keräilymielessä. 

Sellainen, jonka mieli tekisi jo kokeilla äidin meikkejä ja ostaa omia. 

Sellainen, joka huokailee ihastuksesta kun näkee vaaleanpunaiseksi värjätyt hiukset ja glitterkorvikset.

 

Sellainen, joka ärsyyntyy suunnattomasti neljä vuotta nuoremman pikkuveljen jutuista, mutta joka saattaa silti illalla kömpiä veljen viereen nukkumaan. 

 

 

Sellainen, itsenäinen, osaava ja reipas lapsi. 

Sellainen, jonka se neljä vuotta nuorempi veli saa pelkäämään suunniltaan illalla korvaan supistuilla kummitustarinoillaan.

 

 

Sellainen, joka etsii sitä omaa juttuaan olla. 

Sellainen, jolla on intoa ja halua kokeilla uusia harrastuksia, 

mutta jonka into laantuu yhtä nopeasti kuin se alkaa. 

 

Sellainen, joka kapinoi sopimuksia vastaan ja kyseenalaistaa kaikki aikaisemmat säännöt, kinuaa aina sen viisi minuuttia lisää aikaa, kun pitäisi tulla kotiin ja kiukkuaa kun lupaa ei heltiä. 

Sellainen, joka kiukun laannuttua käpertyy äidin kainaloon ja kysyy voitaisko huomenna laittaa sen hiukset letille. 

 

Sellainen, jota ujostuttaa olla juhlien keskipisteenä, mutta joka rakastaa olla juhlien keskipisteenä.  

 

Meillä juhlittiin eilen kaverisynttäreitä kesähuoneessa. 

Varsin ihania on nämä kymppiveet <3 

Tiedättehän? Sellaisia, joille kaverit on niin kovin tärkeitä. 

 

Sato talteen

 

Kotimaiset mansikat on nyt varmasti parhaimmillaan ja niin makeita ja suuria että! 

Niitä on syöty jäätelön ja luonnonjugurtin kanssa, pelkiltään ja kiisselinä.

 

 

Loput pussitin sopivan kokoisiksi annospusseiksi pakastimeen. 

Saadaan talvellakin siis mehua ja kiisseliä, vaikka meidän omenapuut eivät tänä vuonna antaneetkaan satoa.

 

 

Seuraavaksi ryhdyn pakastamaan raparperia ja viinimarjoja. 

 Ihanaa kun oma piha tuottaa pakastimeen ja pöytään herkkuja! 

*

*

* 

Joko teillä on aloitettu talven varalle pakastelu?

 

 

Väriähky

Huomasin jännän jutun tässä kun palattiin kesän toiselta parin viikon lomareissulta kotiin. 

Luulisi, että kun on viettänyt juuri pari viikkoa pois kotoa, niin olisi ihana palata kotiin ja koti olis jotenkin oikein kiva ja mukavaa vaihtelua reissaamiseen? Ja kun on viettänyt aikaa pienessä mökissä, ilman suurempia mukavuuksia ja vielä pienemmässä matkailuvaunussa, luulisi, että olis ihanaa palata astetta tilavampaan kotiin ja mukavuuksien ääreen? No ei. Siis toki tykkään hurjasti meidän tiskikoneesta, pyykkikoneesta ja isosta jääkaapista, älkää käsittäkö väärin, mutta koti on jotenkin mun silmissä ihan plääh. Ekana kotiin päästyäni aloin katselemaan mitä kalusteita ryhdyn siirtelemään :D Ja maaliakin tarttis kaupasta hakea. Paljon.

Koti näyttää jotenkin väärältä. Liian värikkäältä. Nyt jo kadun, etten maalannut sitä keinutuolia valkoiseksi vaan vihreäksi ja sohvan tyynytkin näyttää levottomilta. Onkohan se tämä alkava syksy mikä saa mielen muuttumaan vai mikä? Siis jopa harmaa lattia näyttää liian harmaalta ja sekin pitäisi vaihtaa valkoiseksi :D Sama muuten pätee mun vaatekaappiin. Kaikki kuosilliset ja iloisen väriset vaatteet on selvästi jääneet kaapin perukoille ja päälle valikoituu lähinnä mustaa, valkoista, harmaata ja ripaus vaaleanpunaista.

Ei siinä muu auttanut kuin ryhtyä riisumaan kesävärejä pois ja laittaa sitä valkoista tilalle, niin kaappiin kuin kotiinkin. Ihan ensimmäisenä pesin kaikki värikkäät sohvatyynyn päälliset. Sitten päätin vaihtaa verhokapat pitkiin sivuverhoihin ja lopulta huomasin siirtäväni sohvaa ja siivoavani liinavaatekaappia.

 

En tiedä tykkäänkö vai en, mutta ainakin tämä on vaihtelua. 

Siitä ainakin tykkään, että nyt tuon sohvan korkea selkänoja ei ole ikkunaa vasten 

vieden valoa pienestä huoneesta. 

 

 

 

 

Toi lattia on kyllä liian harmaa... haluan valkoisen lautalattian koko taloon ja helppohoitoisia ja kauniita räsymattoja lattioille <3 Tänään hain valkoisen maton tuohon olohuoneen lattialle, mutta se ei nyt ehtinyt näihin kuviin mukaan. Pitää nappailla uudet kuvat joku päivä!

 

Vaihtelu virkistää (ja huonekalujen siirtely kivistää selkää...) 

joten annan näiden olla  nyt hetken ainakin näin. 

Mulla alkoi maanantaina työssäoppimisjakso ja keskiviikkona lapsilla eskari ja koulu eli ruuhkavuodet on loman jälkeen täällä taas ja arki läsähti päin näköä kuin märkä riepu. Ehkä se tästä taas lähtee suttaantumaan, ei passaa lannistua heti ekojen päivien jälkeen! 

Ihanaa loppuviikkoa kaikille!

 

 

Heinäkuun ompelut

Heippa taas pitkästä aikaa! Meillä alkaa loma olemaan lopuillaan ja palattiinkin nyt illansuussa mökki-vaunu-reissuilta kotiin. Minulla on pari postausta ollut täällä luonnoksissa odottelemassa, joten laitanpa tässä heti ensimmäisen tulemaan!

Tuttuun tapaan olen taas kuvannut kuukauden ompelukset yhteen pakettiin. Nyt täytyy myöntää, että olen ommellut muutaman muunkin vaatekappaleen kuin mitä tässä postauksessa tulette näkemään, mutta en ole ehtinyt kuvaamaan niitä vielä, joten ne pääsevät sitten elokuun ompelupostaukseen.


Olen varsin ihastunut tekemään "tiimivaatteita" lapsille ja erilaisia settejä ja niinpä niitä sitten tulee ommeltuakin.

 

Eskarin aloittavalle ompelin Vimman leteistä Noshin ilmaiskaavalla lippapipon koossa L 

ja Ottobren tutulla ja "omimmalla" Rascal -paitakaavalla paidan koossa 128.

 

Näistä tuli niin mun mieleiset! 

Mustavalkoista on kivan helppoa yhdistää muihin väreihin, 

mutta eniten varmaan tykkään näistä tumman sinisen farkun kanssa. 

 

 

 

Tytölle ompelin valtavan rusettipannan. Taisin "pikkuisen" liioitella rusetin koolla ja luulen, ettei tuo panta pääse käyttöön. Täytyy muokata sitä vähän. Samaan syssyyn ompelin lettileggarit vanhojen H&M legginssien pohjalta, nämä on suunnilleen kokoa 140. 

 

Lettisettiin sopii ihanasti tämä Noshin joustocollege -paita. Tämäkin Rascal kaavalla koossa 146. 

 

 

 

 

 

Ja onko ihanampaa kuin käsitöistä innostunut lapsi?! Tämä on sellainen tyttö, joka bongailee kauppareissuilla lankakeriä ja virkattavaa trikookudetta ja huokailee niiden perään.

 

 

 

 

Ja pitihän mun itsellenikin ommella jotain pientä leteistä. Paino sanalla pientä. Eli minishortsit, koti-yöppärishortsit, mitkälieshortsit. 

 

Näiden kaavapohjana on jotkut ikivanhat yöshortsit, jotka leikkelin kappaleiksi.

 

Toimii ihan jees. Vyötärö jäi vähän lörpöksi, joten varmaan pujotan siihen solmimisnauhan tai kuminauhan. Näissä voisi toimia sellainen kiiltäväpintainen leveä satiininauha?

 

 Mikähän tän kaavan nimi oikein olikaan? No Ottobren lasten kaavalehdestä napattu kuitenkin. Helppo ja kiva kaava, jolla olen tehnyt jo useampia toppeja tytölle ja aina ne vaan on yhtä kivoja. 

 

 

 Kuosi on nimeltään Dandelions eli voikukka, kai, kenties? Ihana kuitenkin. Herkkä ja kaunis ja valkopohjainen eli juuri sitä mistä pidän!

 

 Ostin keväällä Jyväskylän kangaskaupasta tällaista itselleni aika käsittämätöntä kuosia. Oli vissiin kesä mielessä tai jotain? No heinäkuun helteitä silmälläpitäen tein siitä hapsutunikan. Sellaiseen kuosi toimii oikein hyvin ja värikin korostaa kivasti rusketusta. 

 

 

 Tää on kyllä ihana päällä, mutta helma on niin lyhyt 

ettei tätä voi tosiaan pitää kuin rannalla tai leggareiden kanssa. 

 

Paristi se ehti loman aikana päällekin, vaikkei niitä helteitä koskaan tullutkaan. 

Rannalla ollaan oltu kuitenkin ahkerasti.

 

 

Kivan paljon ehdin istumaan saumurin äärellä heinäkuussa. Pahoin pelkään, että elokuu tekee siihen muutoksen, kun arki taas alkaa.  Ja itseasiassa mun kangaslipasto alkaa näyttämään pohjiaan eli melkein kaikki kankaat on nyt ommeltu...

Sellaisia ompeluksia tällä kertaa. Vähän syksykin jo mielessä pitkien hihojen ja lahkeiden kanssa. Kohta saa taas ommella pipoja ja lapasia. Jaiks. 

Ihanaa alkanutta viikonloppua ja rentoa perjantai -iltaa teille! Meillä on vielä melkoinen pyykkirumba selätettävänä vielä ennen arjen alkua. Reissupyykit tuolla odottelee pesuun pääsyä.