Niisk!

Tämä äitihenkilö on niin ylpeä pienistä palleroistaan. Niistä tuli niin tosi suloinen kuva päiväkotikuvauksessa ja molemmat oikein poseerasi kuvaajalle. Oih ja iih.

Kiitos teille kaikille avusta valita kuvausvaatteet, vaikka aika kahtia teidän mielipiteenne menikin, äänet nimittäin menivät lopulta fb-päivityksessäni 8-7!

Päädyimme siis näihin. *rumpujen pärinää*

TATTADAA!

Kaavoina Ob:n rascal ja princess castle pienillä muokkauksilla

Kankaina Aarrekid avaruusmatkaa ja Ek:n mustaa joustocollegea, raidallinen resori tilattu Pehemiältä.

Eilen illalla vielä väkersin tämän rusettipannan ja vuoritetun lippapipon

Hattu ei toki ollut suuttujalla päässä itse kuvauksessa. Mutta tulihan söpö siitäkin!

 

En malta odottaa virallisten kuvien saapumista! Toivottavasti myös tytön eskarin ryhmäkuva on onnistunut. 

Ongelma

Ja siis tosi paha ongelma. Kauhea suorastaan. No ei. Mutta voisitte silti auttaa ja kertoa mielipiteenne tähän pieneen, mitättömään eikä niin maata kaatavaan ongelmaan.

Eli. Torstaina on päiväkodissa valokuvaus, jonne kiikutan eskarin lisäksi myös suuttujan sisaruskuvaan. Viime vuonna puin lapset "samiksiin" eli miikkareiden ruskeavalkoisiin pilviin. Ongelma on; laittaakko tänäkin vuonna lapset samiksiksi eli saman kuosisiin vaatteisiin vai kenties vain samanhenkisiin vaatteisiin? Koska mahdotontahan olisi pukea lapset aivan erilaisiin vaatteisiin, hehheee.

Vuosi sitten otettu sisaruskuva ja pienet palleroiset

Sama kuosi: ompelin Aarrekidin avaruusmatka trikoosta tytölle tunikan ja pojalle paidan ja housut. Ne on tosi söpöt ja jopa eskarilainen tykkäsi tunikastaan ja lupasi sen laittaa kuvaukseen päälleen. Näistä huokuu lapsekkuus ja lapsenmielisyys, mikä on mielestäni kivaa vielä tämän ikäisillä. Lisäksi näistä äitihenkilön ompelemista vaatteista jäisi mukava valokuva muistoksi.

Sama tyyli: löysin tänään Lindexiltä aivan ihanat mustavalkoiset, juhlavammat, rock-henkiset vaatteet. Tytölle hihaton pallomekko ja pojalle t-paita ja liivi. Näitä en ole lapsille edes näyttänyt, mutta tiedän että pinsessa hellin ihastuu mekkoonsa ikihyviksi ja haluaa ehdottomasti tämän päälleen ja mieluiten heti. Ja näille tulee varmasti käyttöä parin viikon päästä juhlissa ja tietysti muulloinkin.

Aarrekid -trikoiset samikset?

 

Vai rock-henkiset Lindexit?

Miten voi olla näin vaikeaa päättää ihan yksinkertaista asiaa? 

 

Korvikkeet käyttöön!

Tein itselleni kaksi paria villasukan korvikkeita. Nämä eivät ole ihan niin lämpimät, mutta eivätpä myöskään kutita nilkkoja. Ihan huiput kotitossukat vetää jalkoihin pimeinä syysiltoina. (Ja nyt kun kelloja siirrettiin, on siis oikeasti todella pimeää jo näin viiden aikoihin iltapäivällä!!)

Molempien tossujen kankaat ovat joustofroteeta jotka olen ostanut naamakirjan Kangashamsterit -ryhmästä.

40

Hei 40 päivää joulukuun alkuun, tai tavallaan 41, mutta kuitenkin. En minä nyt niiiiiiin ajoissa ole, enhän? Kyllä nyt pitää kotiin saada jo vähän tunnelmavaloja. Ja makkariin tuollaista romanttista kynttilänlepatusta.

Vaikka päivällä paistaakin vielä aurinko ja lämpötilat pysyttelee plussan puolella, niin illat on todella pimeitä ja melko kylmiä. Ja pimeitä. Ja siis niinku pimeitä. Ja jos on pimeää, pitää sytyttää valoja, loogista eikö niin? 

 

Onko täällä muita vai olenko ainoa lokakuun puolella valojaan virittelevä?

Lemppari

Pakko oli saada se edellisen postauksen epäonninen jumppis ja epäonnistumisen kokemus pois mielestä.
Naapuritalon äitihenkilön (<3) kannustamana kokeilin taas itselleni uutta kaavaa ja vieläpä uutta materiaalia. Tästä tuli heti ehdottomasti tähänastisista lempparein! Mustaa joustocollegea,(Eurokangas) hyvä kaava ja uusin kokeilu eli iso kaksinkertainen kaulus. Kaikki toimii niin hyvin yhteen ettei ole totta! Näitä tehdään sarjatuotantona nyt, ettäs tiedätte.

Kaavana OB autumn mood, lyhennetyllä helmalla, lisätyllä kauluksella ja resoreilla. 

Salmiakkilakua ja vit- vet- vetoketjuja

Suuttuja sai pehmeän ja pirtsakan jumppiksen neuloksesta. Ensimmäinen ompelemani jumppis ikinä! OB:n (yöpuku?) kaavassa loppuivat koot, joten suurensin sitä summassa ja lisäsin käyttöikää pidentämään lahkeisiin ja hihoihin pätkät keltaista resoria. Ja antaahan ne toki ilmettäkin.

Olen hukannut ompelukoneen vetoketjupaininjalan. Se teki tästä astetta haastavampaa. Ihan kuin ei olisi muutenkin vaikeaa. Ensimmäinen vetskariyritys meni purkuun. Se teki oudon rypyn vetoketjun alareunaan. Tosin se ryppy ja ensimmäinen vetoketju osoittautui näin jälkikäteen katsottuna nätimmäksi, kuin mitä siitä seuraava viritys.

Eli toisella kertaa (noin viikon kuluttua, kun hermot olivat jotenkuten palautuneet) kokeilin uutta lähestymistapaa ja laitoin resoria vetoketjun ympärille ja ompelin kaksoisneulalla. 

Ylälanka katkesi moneen kertaan ja jälki on karmeaa. Uusi langoituskaan ei auttanut.

Neulan vaihto tavalliseen ja uusi yritys. 

Neula katkesi. Tähän pari kirosanaa.

Eri kaavasta napattu huppu ei istunutkaan tähän malliin, siitä tuli lörppä ja liian väljä.

Jotenkin musta tuntuu, että -Sitkeys palkitaan, sanonta, ei koske nyt tätä ompelusta?

Juuri nyt ei hermo kestä purkaa ja aloittaa kolmatta yritystä. Olkoon ruma, pääasia että se toimii. Hmph. 

Lupasin jo itselleni, että ensi kerralla opettelen hupun vuorittamisen. Baby steps. Kyllä mä vielä opin!

Puutarhaa legginsien kaveriksi

Nyt on mökkikausi saatettu päätökseen ja mökki laitettu talviteloille. Eikä hetkeäkään liian myöhään, lupaavat vissiin peräti lumisadetta loppuviikoksi!

Nyt on taas viikonloppuisin aikaa ommella, kuntoilla ja tavata ystäviä! 

Ostin uusimman naisten Ottobren lähinnä siinä olevan kietaisumekon vuoksi, mutta päädyinkin tekemään Friday Evening -kaavalla raglanhihaisen mekon muutamilla muutoksilla. Lisäsin hupun, hihansuihin pitkät resorit ja helmaan resorin. Lisäksi lyhensin helmaa reippaasti, koska olenhan pätkä.

Tämä on astetta arkisempi ja sporttisempi versio alkuperäisestä kaavasta. 

Kankaana on Aarrekidin puutarhassa -niminen trikoo. (Samasta kankaasta tein aikaisemmin nämä lapaset Klik.)

Edelleen hehkutan näitä kankaan suloisua yksityiskohtia!

Minihuppu, kaava piirretty vapaalla kädellä.

Olen todella yllättynyt, että kaava toimi minulla sellaisenaan, ilman kavennuksia tai levennyksiä!

Hän.

Tämä(kin) sänkyvanhus lähti talvea karkuun mökin pihalta terassilta tänne kaupunkiin. Täällä se kaunistaa lasitettua parvekettamme.

Tämän pari eli ulosvedettävä laatikko-osa on teillä tietämättömillä, joten tämä toimii vain kapeana sohvana. Mutta onhan kaunis! Kauniisti tummunut ja koristeltu puu ja tuo yksinkertainen muoto vaan viehättää.

Tätä katsellessa väkisinkin miettii, missä kaikkialla se onkaan ollut ja keitä se on sylissään nukuttanut, onko se ollut aina meidän mökissä, joka on hirsien päällä olleista tiivisteinä käytetyistä lehdistä päätellen rakennettu jo 1890 -luvulla? Jospa siinä on istunut talon isäntä piippuaan poltellen tai se on ollut tuvan nurkassa lapsen petinä? 

Historian havinaa huokuu Hän.

Tämän toveri tuotiin jo viime kesänä tänne meille kotiin ja nyt se toimii pinsessa hellinin sänkynä. Se näkyy tässä postauksessa KLIK