Salmiakkilakua ja vit- vet- vetoketjuja

Suuttuja sai pehmeän ja pirtsakan jumppiksen neuloksesta. Ensimmäinen ompelemani jumppis ikinä! OB:n (yöpuku?) kaavassa loppuivat koot, joten suurensin sitä summassa ja lisäsin käyttöikää pidentämään lahkeisiin ja hihoihin pätkät keltaista resoria. Ja antaahan ne toki ilmettäkin.

Olen hukannut ompelukoneen vetoketjupaininjalan. Se teki tästä astetta haastavampaa. Ihan kuin ei olisi muutenkin vaikeaa. Ensimmäinen vetskariyritys meni purkuun. Se teki oudon rypyn vetoketjun alareunaan. Tosin se ryppy ja ensimmäinen vetoketju osoittautui näin jälkikäteen katsottuna nätimmäksi, kuin mitä siitä seuraava viritys.

Eli toisella kertaa (noin viikon kuluttua, kun hermot olivat jotenkuten palautuneet) kokeilin uutta lähestymistapaa ja laitoin resoria vetoketjun ympärille ja ompelin kaksoisneulalla. 

Ylälanka katkesi moneen kertaan ja jälki on karmeaa. Uusi langoituskaan ei auttanut.

Neulan vaihto tavalliseen ja uusi yritys. 

Neula katkesi. Tähän pari kirosanaa.

Eri kaavasta napattu huppu ei istunutkaan tähän malliin, siitä tuli lörppä ja liian väljä.

Jotenkin musta tuntuu, että -Sitkeys palkitaan, sanonta, ei koske nyt tätä ompelusta?

Juuri nyt ei hermo kestä purkaa ja aloittaa kolmatta yritystä. Olkoon ruma, pääasia että se toimii. Hmph. 

Lupasin jo itselleni, että ensi kerralla opettelen hupun vuorittamisen. Baby steps. Kyllä mä vielä opin!