Vuolukivitakan maalaus

Heippa pitkästä aikaa! 

Täällä kyllä tapahtuu, vaikka en ole viime viikkoina ehtinyt päivittämään blogia. 

Tiedättekö sen tunteen, kun on niin paljon kerrottavaa, ettei enää tiedä mistä aloittaa? Aloitan nyt kuitenkin kertomalla reilun viikon takaisesta takanpäivitys -projektista!

En tiedä olenko joskus täällä maininnut, etten oikein välitä vuolukivitakoista? Luulen sen johtuvan siitä, että se oli liian hitti silloin aikanaan? No, jokatapauksessa meiltä löytyy yksi pieni sellainen olohuoneen nurkasta. Se on tavallaan koruttomuudessaan kaunis, pelkistetty ja ihan kivan värinen. Lämpöä se antaa ihanan nopeasti ja lämpenee pesällisellä puita. Ihan huippu siis! ...mutta silti se on häirinnyt minua muuttopäivästä asti. 

Oli yllättävän vaikeaa löytää kuvaa tuosta takasta! Olen selvästi vuosia vältellyt sen kuvaamista ja kohdistanut kameran linssin olohuoneen muihin, enemmän omaa silmää miellyttäviin kohtiin. Tämäkin kuva on niinkin läheltä kuin kahden vuoden takaa...

 

Aloitin pinnan työstämisen hiontapaperilla. Kevyesti käsin hioin takan pinnan ja saumat karheiksi. Pyyhin pölyn pois kostealla rievulla ja annoin hetken kuivahtaa ennen maalaamista.

Söpösti meiltä edelleen puuttuu listat tuosta kulmasta ja laminaatti kupruilee, mutta niitä ei kuulemma kannata laittaa kuntoon ennenkuin kuin koiranpentu oppii sisäsiistiksi... (tähän sellainen silmiä pyörittelevä emoji..)

 

 

Prismasta löytyi juuri sopiva maalitölkki tähän tarkoitukseen; kuumuutta kestävä, hyvin peittävä takka- ja palomuurimaali. Hintaa maalitörpöllä oli muutama kymppi ja se riitti hyvin kahteen maalikerroseen.  

Täältä löytyy lisää tietoa tuosta maalista: Muuri

 

Maalasin ensimmäisen kerroksen illalla, annoin kuivua yön yli ja maalasin toiseen kertaan seuraavana aamupäivänä, heti kun oli riittävästi luonnonvaloa työskennellä. Ohjeessakin kuivumisväliksi suositeltiin 12 tuntia. Maali levittyi helposti leveällä pensselillä ja ensimmäiseen kerrokseen pensselistä jääneet raidat jäivät hyvin peittoon toisen kerroksen alle. Maali ei haissut lainkaan ja pinnasta tuli ihanan mattamainen.

 

 

Vähän meillä oli koleaa sisällä, kun takkaa ei lämmitetty kahteen vuorokauteen. Voisin suositella kyseisen toiminnan ajoittamista lämpimämpään vuodenaikaan mikäli koti lämpenee pelkästään puulla, heh. Onneksi puuhella ja ilmalämpöpumppu pelastivat meidät tässä kohtaa, kun rouva sai päähänsä alkaa remontoimaan pakkasilla...

 

 

Täytyy todeta, että olen tyytyväinen lopputulokseen! Takka on niin siron ja nätin näköinen nyt, että kamerakin hakeutuu siihen kuin itsestään. Joten jatkossa näette enemmän kuvia myös olohuoneen tästä nurkasta. 

Jännästi koko huoneen tunnelma muuttui takan värin myötä.

 

 

 Ei se maalilla pönttöuuniksi muuttunut, 

mutta on se mielestäni nyt paljon sopivampi tähän kotiin. 

Olisinpa tarttunut toimeen jo vuosia sitten! 

Ihania lumisia pakkaspäiviä kaikille ja kiitos kun kuljette mukana, 

vaikka postauksien tahti, laatu ja sisältö vaihtelee kuin vuoristoradassa!