Sisustushaaveita ja uutta pintaa

Nyt on kuulkaas maailmankirjat sekaisin. Uuden sohvan innoittamana tartuin nimittäin maalitelaan. Ei siinä ole sinällään mitään uutta, mutta arvaatteko millä värillä maalasin olohuoneen seinän? 

...mustalla!

Kuten edellisen postauksen lopussa kerroin, on minulla käynnissä romanttisuuden rajaaminen. Älkää käsittäkö väärin, kyllä minä edelleen tykkään romanttisesta sisustuksesta, vanhoista kalusteista ja kuluneista pinnoista! Minusta vaan tuntuu, että sitä kaikkea ostamaani ja vuosien varrella hamstraamaani romanttisuutta alkoi olla vähän liikaa yhteen pieneen taloon. Tarkoituksena onkin vähän selkiyttää ja modernisoida sisustusta. Mutta siis vain vähän! Edelleen rakastan vaaleanpunaista, hopeaa ja blingiä eli romanttisuus ei tule varmasti koskaan katoamaan täysin.

Aloitin tämän postauksen tekemisen jo helmikuussa, ajatuksena koota sisustushaaveita kollaaseiksi. Osa haaveista on nyt huhtikuuhun mennessä jo toteutunut, osan alkuperäisistä kuvista poistin ja muutaman uuden haaveen lisäsin listaan.

 

 

Kuten huomaatte, kynttilöitä ja kattausastioita ei vaan voi koskaan olla liikaa, hih. Eikä myöskään kiiltävää alumiinista ja hopeista pintaa. Tekstiileistä en edelleenkään edes haaveile näiden karvalasten kanssa. Kauhu on kyllä lopettanut sisälle pissailun, mutta Kumun karvanlähtö on jotain aivan kamalaa edelleen! Lisäksi nyt pihan alettua sulamaan, on kuraa ja hiekkaa taas ympäri taloa. 

No mutta siirrytäänpä taas haaveista takaisin todellisuuteen ja maan kamaralle. Tässä siis olohuoneemme nykyisellään, uuden sohvan ja uuden seinän siivittämänä! 

 

Taisin hieman järkyttää tätä rakasta perhettäni tuolla värivalinnalla. Tytär ei oikein vieläkään voi  uskoa, että maalasin seinän mustaksi ja totesi vain, että -Et sä äiti tuu totakaan kestämään, kohta se on taas valkoinen. Rakas lapseni siis viittaa tuolla lauseellaan siihen, etten kestänyt ruokailutilan värikästä ja kukikasta tapettiseinää vuottakaan... Mutta tämähän on täysin eri asia!!

 

 

Tuo on aina ollut sellainen hämyisä ja pimeä nurkka. Nyt se on sitten ihan kunnolla "pimeä". Yllättävää kyllä, tuo seinä ei hyökkää tuolta silmille tai tee tilasta yhtään valottomampaa. 

Pohjalla on Tikkurilan Tunto Hieno -seinäpinnoite ja päällä Tikkurilan Black

-seinämaali. Pinta on elävä ja heijastelee valoa noista röpöläisistä kohdistaan.  

 Seuraavaksi taidan suunnata (sisustus)katseeni mökin ja kesähuoneen suuntaan! Melkein pelottaa itseäkin, mitä seuraavaksi keksin, hehhee.