Voi olla Hönes ihmeissään. Tulokas on nimittäin poika. (jonka kastroimme heti kun se tulee sukukypsäksi) Hyvinkin isoksi kasvava poika. Jättirotuinen poika.
Hönes on aika luottavainen; se saattaa maata kyljellään heräämättä, vaikka olen metrin päässä puuhastelemassa. Se ei yleensä lähde karkuun vaikka pienimies suuttuja saapuu lähistölle ja saattaa jopa yrittää kopeloida sitä. Se tulee myös keskellä päivää tutkimaan paikkoja ja joskus kun ovi on ollut kiinni, se saattaa alkaa raapimaan sitä -olen tulossa!
Hönes on kiltti ja suloinen tyttö, sen lempiherkkua on porkkana ja omena. Siemensekoituksista se ei välitä, se syö vain niitä kuivia Genesis-papanoita ja joskus saattaa nakertaa siementankoa. Mutta suolakiveä se rakastaa! Se nuolee sitä niin, ettei siitä ole pian jäljellä mitään. Kai se on hyvää sitten?
Kovasti toivomme, että Hönes ottaa uuden kaverin kauniisti vastaan ja että niistä tulee sydänystävät, tai vähintäänkin oppivat toisiaan sietämään ilman suurempia selkkauksia.
 |
| SE on rusina...ei papana. Hönes on siisti tyttö, se papanoi vain pissalaatikkoonsa. |
Tulette kuulemaan, miten vauva ja Hönes tapaavat ja miten niiden yhteiselämä alkaa sujumaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hurjan kivaa, että kommentoit, kiitos sinulle! :)