RemonttiRiuska

Eläminen remontin keskellä tekee välillä tiukkaa. Jatkuvaa pölyä ja tavaroiden siirtelyä paikasta toiseen. Kokoajan on olo, että pitäis tehdä toi ja pitäis tää ja tuokin vielä. Ja siinä samalla täytyy kuitenkin ylläpitää normaalia lapsiperhearkea. Hallittua kaaosta ja sietokyvyn nostatusta. Sitä tämä remontti on.

Ihanaa kuitenkin nähdä ne edistymiset, pienet harppaukset kohti kaunista ja viihtyisää kotia. Pikkuhiljaa alkaa haihtua se mummolan haju ja kellastuneet seinäpinnat saavat uutta raikkautta pintaan.

Niin, ja onhan tässä huvittaviakin puolia.

 Kuten se, ettei meillä ole vielä täysikokoista jääkaappia, vaan sellainen pieni ja matala, joten Suuttuja käy itsenäisesti hakemassa aina ohimennen pari lihapullaa kouraansa. Self service.

Tv-tason virkaa toimittaa putkiradio ja pari vanhaa kaiutinta. 

Naulakoksi voi kutsua kahta seinään porattua ruuvia.

Valkoista maalia löytyy kyllä seinistä, mutta myös äitihenkilön hiukset ovat saaneet uuden raidoituksen, samoin kynsinauhat, varpaat ja vaatteet. 

Kuljemme samoissa vaatteissa viikosta toiseen, koska meillä ei ole vielä vaatekaappeja. Liikumme kyllä puhtaissa vaatteissa, kiitos avuliaan anopin, mutta uusien vaateparien valitseminen Ikean kasseista pimeästä vinttikomerosta ei juuri nyt ole se juttu. Minulla ei ole hajuakaan missä lempihuivini ja kaikki sukkani sijaitsevat.