Kiitos kovan tuulen, oli omppupuista tippunut taas kiloittain omenia, joita lähdettiin Suuttujan kanssa aamupäivällä poimimaan.
Tiedättekö, minä rakastan näitä vanhan talon ääniä. Kun tuulee oikein kovaa, niinkuin tänään, alkaa peltikatto humista aivan hurmaavasti, sateella se taas ropisee ja pärisee. Puiset portaat yläkertaan narisee askelien alla kotoisasti. Vanhan talon iloja.
Vaikka kesän perään välillä haikailenkin, on minun myönnettävä syksyn lapsena olevani syksyä rakastavaa ihmistyyppiä. Syksyssä on jotain tosi haikeaa ja samaan aikaan innostavaa, uutta potkua antavaa energiaa. Toisaalta taas tekisi mieli linnoittautua sohvannurkkaan torkkupeiton alle syömään suklaata...vaikka koko talveksi, noin alkuun.
Iltaisin me ollaan polteltu takassa ja puuhellassa tulia, niistä tulee kyllä aika ihana tunnelma ja lämpö. Tällaisista asioista sitä nauttii kerrostaloelämän jälkeen kovasti. Kaivoin villasukat, huivit ja pipotkin jo esiin. Ei niitä ihan vielä tarvita, mutta tuossa ne on odottamassa, valmiustilassa.
Syksyn tulosta intoutuneena olen tilaillut uusia joustocollegeja kangaslipastoon, joista aion ommella itselleni pitkiä huppareita ja legginssejä viileneviin päiviin. Suuttujalle tilasin ihanaa mr. Mustache joustofroteeta, kyllä trikoiden aika alkaa olla ohi tältä vuodelta, niistä voi innostua sitten keväällä uudestaan.
Ihanan lämpimän
heinäkuun jälkeen, on syksyinen elokuu oikein tervetullut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hurjan kivaa, että kommentoit, kiitos sinulle! :)