Plan B

Niinhän siinä sitten kävi, ettei me vielä vapuksi päästy mökkeilemään.

Sinne suunnalle luvataan epävakaista ja turhan vilakoita yölämpötiloja.

Kaiken lisäksi Suuttuja sairastui hurjaan vatsatautiin. Pojan vointi romahti parissa tunnissa ja koko kämppä täyttyi ripulipyykillä ja desinfiointiaineella.

En jaksa ajatella niin positiivisesti, että kuvittelisin meidän muiden välttyvän taudilta.

Tämä vaikuttaa vahvasti norolta, jonka tarttuvuus on ihan omaa luokkaansa.

Että sellainen vappu täällä meillä. 

Täällä eletään siis epävakaita aikoja. Kaikki on yhtä ehkää ja jossittelua.

Aion silti ostaa vappukrääsää, leipoa munkkeja ja grillata hyvää ruokaa. 

Jos sää ja ihmisten kunto antaa myöten, olisi kiva myös ottaa pienet petangue- ja tikanheittokilpailut pihalla, laittaa kesähuoneeseen vähän musiikkia soimaan ja kilistää simalla.  

Tämä on jo yltiöpositiivista toiveajattelua, mutta olisipa ihana jos sunnuntaina sää suosisi ja voisi kattaa vappubrunssin pihalle omenapuun alle!

Mutta nyt. Kello on yksi yöllä.

Istun nojatuolissa ja vieressä sohvalla jättisuuren kylpypyyhkeen päällä makaa Suuttuja reporankana.

Sillä ei ole pysynyt mikään sisällä nyt kahteentoista tuntiin ja pojan silmien ympärillä on mustat renkaat, kun ei taudilta pysty raasu nukkumaan ja kuivunutkin tuo varmasti on apteekin nesteytyslääkkeestä huolimatta.

Sovittiin isähenkilön kanssa, että nukutaan vuoroissa niin,

että aina jompi kumpi on pojan vieressä auttamassa ja juottamassa.

Sydäntä särkevää katsoa vierestä kun pienellä rakkaalla on paha olla.

Katsotaan kenelle seuraava arpa napsahtaa.

Pitäkää peukkuja, että tämä menee nopeasti ohi!