Kuusi

Meillä on joka syksy ihan hullu juhlabuumi. 

Tässä postauksessa kyseessä on meidän nuorimmainen, kuopus, eskarilainen. 

Hän täytti viime viikolla kuusi vuotta. 

Sukulaissynttäreitä meillä juhlittiin viikko sitten, hieman etukäteen ja varsinaisena juhlapäivänä sai tämä pieni ihminen itse päättää millä tavoin hän haluaa päiväänsä juhlistaa.

 

Eskarista kotiin saapuvaa odotti keittiön pöydällä herkkuja ja kaksi pientä lahjaa. 

 

 

Illalla hän halusi pitää koko perheen leffaillan kotisohvalla ja syödä mehujätskiä. 

Niinpä me nökötettiin tv:n ääressä katsellen Rangoa, joka olikin muuten aika hauska ja jännittävä elokuva!

 

Ihan uskomatonta miten aika juoksee ja tämäkin poika aloittaa vuoden päästä jo koulutaipaleensa! Viimeinen neuvolareissukin tehtiin viime viikolla ja nyt sekin rupeama on meidän perheen kohdalta ohi. Kuluneen vuoden kasvu ja kehitys on ollut päätähuimaavaa eikä vauhdille näy loppua. Tämä pieni poika oppi lukemaan ja kirjoittamaan 5-vuotiaana aivan itsenäisesti, se osaa laskea ja tekee jopa jakolaskuja päässään! 

Ei ole äitiinsä tullut kyllä tässä asiassa. Nimim. kävin ekaluokalla äidinkielen tukiopetuksessa harjoittelemassa äänteitä enkä vieläkään osaa kertotaulua.

 

 

Tällä on muurahaisia housuissa ja se rakastaa toimintaa. Kunhan sitä on äidin sylin kanssa sopivassa suhteessa. Se kiipeää, hyppii, pelaa jalkapalloa, potkulautailee ja rakastaa pyörällä ajoa. Siinä se on jo aika velmu temppuineen ja vaihdepyörineen se kiitää uskomatonta vauhtia niin halutessaan. Aika usein eskarimatkalla se kiertää pyörällä ylimääräisen lenkin, ihan vain koska se on niin kivaa.

 

Tämä pieni ihminen halusi kerrossängyn ja oman pedin se petasi yläsänkyyn, tietenkin, 

mutta silti sen iltaisin löytää alasängystä siskon kainalosta nukkumasta. 

Isona siitä tulee tubettaja ja se ottaa koiran ja kissan ja asuu äidin kanssa. Vähän hämmästellen se tiedusteli, että mahtaako isähenkilökin silloin asua meidän kanssa. 

Eskarissa on ihan kivaa käydä, mutta mieluummin se jäisi aamulla äidin kanssa kotiin. Eskarissa on kyllä ihan paras kaveri, jonka kanssa on kivaa leikkiä. Se on tosi kiva, vaikka se joskus kiroileekin. Ja siellä on myös tyttö. Sellainen, joka haluaa isona mennä naimisiin juuri meidän pojan kanssa. Se saattaa isoon ääneen kutsua pihalla poikaa nimeltä ja huutaa: -Haliiiiiii! 

 

 Sellainen on meidän pieni, mutta niin iso kuusivuotias. Sellainen liikuttavan rakas ja äärimmäisen omapäinen. Sellainen koko perheen muru murmeli.