Rautaisessa kunnossa?

Syksyn tullen ihmiset alkavat harrastamaan, yksi jos toinenkin pakenee pimeyttä kuntosalille nostamaan rautaa. Minä sen sijaan haen virkeyttä ja vahvistusta purkista. 

Tämä on pitkä tarina, mutta kerron sen teille silti, sillä toivon, että teiltä voi tulla hyviä vinkkejä ongelmaani.

*

*

*

Neljä vuotta takaperin olin 2- ja 6- vuotiaiden pienten lasten äiti. Imetys oli loppunut jo vuosi takaperin ja olin pienemmän kanssa vielä kotona. Minulle alkoi ilmestyä kummallisia oireita. Hiuksia lähti, väsytti ja päätä särki päivästä toiseen, masensikin ja tunsin oloni aloitekyvyttömäksi. 

Varasin ajan yksityiselle lääkärille, sillä epäilin kilpirauhasen toiminnan vajausta. Lääkäri kuitenkin minut nähtyään passitti allergiatesteihin, joista löytyikin mielenkiintoisia yliherkkyyksiä. Näistä mainittakoon nyt tässä yhteydessä heinät ja viljat. Karsin hiljalleen ruokavaliosta allergiaa aiheuttavia ruoka-aineita pois jolloin osa oireista lähtikin, mutta eivät kaikki. 

Hakeuduin vielä kunnalliseen lääkäriin, jolloin verikokeista löytyi vihdoin syy kurjaan olooni. 

Hemoglobiini oli matala; anemia vaivasi. Vain muutama viikko rautakuurin aloittamisesta oloni oli kuin uudella ihmisellä! Päähän ei koskenut ja väsymys alkoi hellittää. Riemuvoitto, en ollutkaan masentunut tai vakavasti sairas! 

Viime keväänä tutut oireet palasivat ja osasin jo arvata syyn. Verikoe vahvisti tunteen; anemiahan se taas. Söin siis koko kuluneen kesän rautaa tupla-annoksella ja olo lähti taas korjaantumaan, kunnes ennen meidän etelänmatkaa oireet palasivat rajumpina. Sydän muljahtelee rinnassa kurjan tuntuisesti, pää särkee jatkuvasti, väsyttää ja peilistä katsoo vastaan panda mustine silmänympäryksineen. Jalat särkevät iltaisin ja pienikin ponnistus hengästyttää ja saa sydämen tykyttämään hurjasti. Virustaudit kuten flunssa ja huuliherpes iskivät kesän loputtua rajuina päälle.

Uusi aika verikokeisiin ja lääkärin lukema tulos kertoi taas karua tarinaansa. Varastoveri eli ferritiiniarvo on käytännössä nollassa ja hemoglobiini matala. Ei siis ihme, että kroppa oireilee. Vaihdoin rautavalmistetta lääkärin mukaan paremmin imeytyvään versioon ja käyn ensi viikolla kontrollilabroissa. Oireet eivät ole helpottaneet näiden kolmen viikon aikana rautaisesta kuurista huolimatta, joten mielenkiinnolla odotan noiden kokeiden vastauksia. 

 Ihmetyttää miksei koko kesän ajan syöty rautakuuri auttanut ja miksi nyt yhtäkkiä veriarvot heittävät häränpyllyä? Syön suhteellisen monipuolisesti; lihaakin lähes päivittäin, kauraa puuron ja leivän muodossa viikottain, salaatteja ja kasviksiakin ihan hyvin. Purkista napsin lisäksi sinkkiä, sekä d- ja b-vitamiineja. Olen ottanut rautavalmisteet ohjeen mukaisesti tyhjään vatsaan, vältellyt maitotuotteita jne. Kahviakaan en juo, vain mukillisen mustaa teetä kerran päivässä. Hemoglobiini on aina aikaisemmin ollut ennemmin korkea kuin matala, jopa raskausaikana se pysytteli alimmillaan 135 lukemissa ja sektion jälkeen, joka on kuitenkin melko mittava leikkaus, oli jälkitarkastuksessa arvo 160. Terveydenhoitaja ei ollut  tuolloin uskoa silmiään ja mittasi saman lukeman toiseenkin kertaan. 

Joten kysymys kuuluu: mitä minulle on tapahtunut viidessä vuodessa?

Vaikka asiat voisivat olla paljon huonomminkin, niin on silti tylsää olla näin väsynyt ja särkyinen jatkuvasti. 

Onko kenelläkään muulla vastavanlaisia kokemuksia ja kenties jotain vinkkejä millä tästä suosta pääsisi nousemaan? 

 Suloista sunnuntainjatkoa kaikkiin koteihin ja kiitos kun käytte täällä lukemassa ja kommentoimassa, 

olette kultaa!  ❤ Minä lähden iltavuoroon taas paijaamaan mummuja ja pappoja. Kivaa vaihtelua opiskelupäiviin ja arkeen!