Kuvakirja valokuvista

 Elämä ei mene oikein, jos sitä ei eletä oikein.

Aloitin eilen aamupäivällä Ifolorin valokuvakirjan täyttämisen. Siinä meni TUNTEJA! Miten olinkaan saanut sen käsityksen että siitä vaan niks ja naks ja se on valmis? Mieskin kuittaili että istun vaan koneella... No joo, mutta se oli y-h-t-e-i-s-e-k-s-i hyväksi. Ja joo, istuin edellisillankin koneella naputellen huuto.nettiin pojan pieneksi jääneitä vaatteita. Näihin vaan menee aikaa.

No, niin, asiaan. Ensin piti siis siirtää iPhonesta kuvat tietokoneelle ja viedä ne omaan kansioonsa. Sitten piti (tai oli ainakin suositeltua) ladata Ifolorin joku kuva-ohjelma koneelle. Ja sitten valita minkälaisen kirjan haluaa, ottaako kierrereunuksella, kovilla kansilla jne. Ja se kaikkein vaikein, mitkä kuvat haluaa ja missä järjestyksessä siihen kirjaan. Ja montako sivua kirjaan tulee. Ja tuleeko sivulle yksi, kaksi, kolme vai jopa neljä kuvaa. Ja minkä kokoisia kuvia. Sitten, se kertoo että juuri ne kuvat mitkä ehdottomasti haluat kirjaan, ovat resoluutioltaan liian heikkoja. Hmph.

Eikä siinä tietenkään vielä kaikki. Ehei. Sitten pitää kirjoittaa niitä kuvatekstejä. Tai ei ole pakko, mutta kai siellä saisi jotain välihuomautuksia kuvista olla?
Minäpä keksin olla näppärä! Otin positiivarit.fi sivustolta kivan kuuloisia runoja ja ajatelmia. Eli kopioi, liitä, kopioi, liitä.

Tilasin kolme Deluxe kirjaa, kovilla kansilla ja joihin tulee 36 sivua ja yhteensä 90 kuvaa. Postikuluineen vähän päälle 80€, eli n.26€/kpl + postit taijotainsinnepäin. Siinä on itselle ja isovanhemmille kirjat ja ne toimitetaan vielä ennen joulua. Pysyvä, tai ainakin pitkäikäinen lahja ja muisto ja sen voi antaa lapsille, sitten kun ne ovat aikuisia, onhan kuvissa heidän lapsuutensa. Tässä on minun mielestäni enemmän ideaa kuin niissä valokuva-kalentereissa. Kalenterihan menee vanhaksi ja kuinka tylsää on säilytellä jotain vanhoja kalentereita vuosikausia?

 Elämän tärkeimmät asiat eivät ole tavaroita

Meillä tähän kirjaan kiteytyi pojan vauva-vuosi kuvineen; -kääröstä yksivuotiaaksi, synnytyslaitokselta isän sylistä Thaimaan matkaan 5kk ikäisenä, mökkikesä, leikkipuistossa keinumiset, synttärit, ensilumi... Aika ihana siis! Ja kenties vaivan väärti sitten kuitenkin. Toivotaan että mummot tykkää lahjasta!

Täältä niitä saa http://www.ifolor.fi/

 http://www.ifolor.fi/kuvakirjat?WT.ac=fi_fi_crm_home-banner_image_image_map-1_1314  

jos siis jaksaa ja ehtii ja innostuu värkkäämään.

 Tämä on se hetki,
jonka kestävän mä haluan.
Lapsen kädet pienet,
ympärillä kaulan.
Poski poskea vasten,
tuoksu suloinen.

Ulkovaatepostaus

Ei palella kun varusteet on kunnossa. Lapsilla siis. Äitikin voisi sijoittaa ulkovaatteisiin joulunjälkeisissä alennusmyynneissä? Nimim. lahkeista rispaantuneet (ja vähän kröhm, vyötäröltä kiristävät) 4 vuotta vanhat toppahousut merkkiä Prisma ja parin vuoden takainen toppatakki merkkiä Hobby Hall.

Pojalla on Polarn o. Pyretin musta toppahaalari http://www.polarnopyret.fi/tuote/toppahaalari-86-92-(kerros-3)/60159977/?jsh_id=3oo8qd481eqpue5ar6ndnb5ai7 kaikilla mahdollisilla (ja hankalasti puettavilla) lumilukoilla. Tosi lämmin ja hyvä puku kaikkineen, erityisen tyytyväinen olen heijastimien määrään. Koko ei ole mikään iso tai super reilu, poika oli 1v.neuvolassa 3 kuukautta sitten 79cm ja haalari on kokoa 86.

 Pipona on Metsolan keltainen tupsupipo, aika pirteä! Tytölle ostin samanlaisen, mutta ilman nauhoja ja tietenkin pinkkinä keltaisella tupsulla.

Tytöllä on Molo kids Polaris ja värinä ihanan pirteä Rainbow http://fi.babyshop.com/polaris-rainbow/p/47700 koossa 116.  On tosi sopivan kokoinen 111cm pitkälle 5-vuotiaalle.

Hanskauskollisia meillä ei olla (ts.äiti ei ole) vaan meillä on Tähti Jonathania, Reima teciä, Ice Peakia ja He&M:ää...mitä milloinkin. Molemmilla on kenkinä Crocsin Crocband Gust boot -saappaat. Tytöltä löytyy lisäksi Crocs Powder-saappaat vaaleanpunaisina ja perinteiset mustat Kuomat. Pojalla on noiden Gust Bootien lisäksi siniset huopikkaat, tyyliä retro.


Ja kyllä. Meidän pihan keinut ovat yhä paikoillaan. Viime keväänä saatiin soitella ja rukoilla että josko joku huoltoyhtiöstä vaivautuisi lapsille keinut laittamaan. Nyt kai pitäisi soitella että voisiko ne jo tulla varastoimaan. Sieluni silmin näen pihan lapset roikkumassa kielistään noissa ketjuissa.

Itsenäisyyspäivän piparitalkoot

Lunta satelee hiljalleen, tiskikone hurisee, radio soittaa joulua. Juhlantunnun ja rauhan voi aistia.

Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi. Illalla kansa istuu televisioidensa ääreen, sytyttää kynttilän ja tunnelmoi Linnan juhlia, toiset skoolaa kuohuvalla, toinen nukuttaa pienokaista rinnoillaan, toiset valmistautuvat huomiseen työpäivään.

Meillä leivottiin piparkakkuja aamulla. Koti tuoksuu hyvältä. Lapset nakertavat pipareita pienillä hampaillaan. Tyttö rakastaa koristella niitä. Valkosuklaalla, nomparelleilla, sokeritöhnällä ja vaahtokarkeilla.

 Valkosuklaa-nonparelli enkeli, namm.







Äidille jäi vain muutama piparkakku kun tytär meillä kyläilevän ystävättärensä kanssa hieman maisteli niitä. Yllättäen kaikki vaahtokarkeilla koristellut ehti häipyä ennenkuin ehdin niitä kuvata!

Tässä ohje ihanaan piparitaikinaan:

1dl tummaa siirappia
1dl sokeria
1,5rkl piparkakkumaustetta (Meira)
1rkl tummaa kaakaojauhetta
1tl kanelia
125g voita
1 muna
5dl vehnäjauhoja
1tl soodaa
: siirappi, sokeri ja mausteet kattilaan. Kun seos kiehuu niin lisätään voi paloina joukkoon. Kun voi on sulanut, annetaan massan jäähtyä. Jäähtyneeseen seokseen lisätään kananmuna vispilällä sekoittaen. Ja lopuksi jauho+sooda -seos. Laitetaan jääkaappiin jähmettymään (voi jättää yön yli). Sitten vaan jauhotetulla pöydällä kaulitaan sopivan paksuiseksi ja otetaan piparimuotilla kuvioita. Paistetaan leivinpaperin päällä pellillä, uunin keskitasolla 7-10 minuuttia 200 asteessa. Jäähtyneet piparit voi koristella haluamallaan tavalla.

Paistoimme vaan osan taikinasta aamulla (vähän kiireellä ennenkuin vieraat saapuivat) ja lopun taikinan jätimme kylmään jähmettymään ja se leivotaan vielä myöhemmin illalla.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Lisää kirppislöytöjä

Se on tavallaan paha paha asia, että on vuokrannut kirppispöydän ja siellä pitää käydä viikkailemassa ja siistimässä sitä joka päivä. Miksikö? No tietenkin siksi, että siinä samalla kun kävelet oman pöytäsi luo, joudut kulkemaan monen muun pöydän ohi etkä voi kulkea silmät suljettuina, ehei, vaan haukan katseella syynäät muiden pöytien tarjontaa. Ja kohta toteat ettet saanutkaan kaappeihin lisää tilaa. Koska sitä mukaa kun omiasi menee kaupaksi, ostat lisää uusia ihania juttuja. Kierre on valmis. Tässä eiliset löydöt.

Ihanan pirteä ja uudenveroinen Marimekko paksu markiisikangas kassi 13€. Tämä on varmasti ensi kesän suosikkini! Ja jälleen kerran saa kangaskassi hoitaa hoitolaukun, eväspussin ja käsilaukun virkaa leikkipuisto ym. reissuillamme.

Småfolk ehjä ja tahraton traktori-trikoopaita koossa 86/92 ja huimat 2,20€.

Joulun tunnelmaa

Olen fiilistellyt koko aamupäivän Radio Novan joulunradio -Nettiradiota http://www.radionova.fi/nettiradio/joulunradio/  samalla kun olen hinnoitellut jätesäkillistä leluja kirppikselle (ei kaikkein helpoin homma 1-vuotiaan kanssa voin kertoa). Aaah, nuo joululaulut! Tuli ihan leipomis olo, piparitalkoot olo, joulutorttuja ja glögiä olo. Viime vuonna leivoin tytön kanssa piparit ihan itsetehdystä taikinasta, katsotaan saisinko aikaiseksi puuhata sen myös tänä vuonna. Ei kyllä ehkä pitäisi. Tai siis tietenkin pitäisi, mutta minun ei pitäisi syödä niitä. Joulukonvehdit pitää kyllä itsessään jo huolen minun kertyvistä joulukiloistani.

Joulun tunnelmaa jokavuotisen nettiradion lisäksi tuo jouluvalot ympäri kotia. Ne tosin tuli laitettua jo marraskuun alkupuolella. Olen näihin kovin kovin ihastunut.

Ja yllättäen, kaikki valot sijaitsevat ylhäällä. Joko lipastojen päällä tai ikkunaruuduissa. Tiedätte kyllä miksi. Ehkä ensi vuonna saan lattialle sen himoitsemani ison lyhdyn täynnä jouluvaloja? Tai sitten en. Mutta ehkä joskus kuitenkin. Nyt tunnelmoidaan näillä!

Kirppislöytöjä

Löysin live-kirpulta aika käheet retromalliset leveälahje haalarihousut jäbälle, nämä löytyi pöydästä jossa oli paljon muitakin froteisia itseommeltuja lastenvaatteita. Jonkun kotiompelijan pöytä siis ja kaikki tuotteet uusia. Nämä pulittivat 18€ ja ovat kokoa reilu 92,eli hiukan pitkät lahkeista vielä tuolle pojalle.

Sitten löysin ja huusin tällaiset farkut fb-kirppikseltä. Nämäkin ovat uudet ja käyttämättömät, mutta vanhoista farkuista tehdyt housut. Tykkään niin kovasti näiden taskuista! Näistä maksoin 20€ ja se sisälsi postikulut.

Nämä ei nyt olleet kaikkein halvimmat kirppislöydöt, mutta aika kivat kuitenkin ja koskapa molemmat on uusia niin en pitänyt hintaakaan ihan mahdottomana! Eipähän tule heti kadulla vastaan samanlaisia pöksyjä.


Nyt otin pitkästä aikaa itse loossin kirppikseltä, olen pari iltaa hinnoitellut kamppeita ja tietysti toivon saavani hiukan roposia taskun pohjalle, onhan joulu tulossa ja kuten ehkä muistatte, on tyttären toivomuslista suurehko. Ja tietysti ekologisuuttakin ajatellen olisi kiva jos meidän lasten pienet vaatteet löytäisivät uusia pieniä ja iloisia käyttäjiä.
Jos ei, niin ne matkaavat lahjoituksena Hesyn Kulkukollin kirppikselle ja siten hyvään tarkoitukseen. Kulkukollin kirppiksen tuotto menee mm.kissojen ruokiin ja hoitokuluihin. Sinne muuten otetaan (kirppiskamojen lisäksi) vastaan myös vanhoja peittoja, tyynyjä ja lakanoita kissojen ja muiden eläinten alustoiksi ja makuupaikoiksi *vink vink* Älkää siis heittäkö vanhoja täkkejä ja tyynyjä roskiin, vaikka saisitte uusia joulupukilta, vaan viekää ne Hesyyn lämmittämään pieniä karvakuonoja.

Ihan pikkasen harmittaa

Vaikka talvi on ihana, lumi ja pakkanen on ihanaa, joulu on iiiiiiihana! Ja vitsit miten kivaa on kun nyt on valoisampaa ja kuivempaa kun tuli lunta! Ollaan käyty pihalla pulkkailemassa ja tekemässä lumikakkuja (ei muuten onnistu kauheen hyvin hiekkakakkumuoteilla), mutta. Sitten on se mutta.

Mun ihanat retrot rattaat ei vaan kertakaikkiaan kulje edes ihan pienessä lumessa. Renkaat kerää lumen paakuiksi ja voi sitä menoa *klonk-klonk-klonk*. Pelotti että vanhat kapoisat renkaat tipahtelee yksi kerrallaan meidän matkan varrelle! Piti siis laittaa retrot kellariin ja kaivaa talvirattaat esiin. Näillä talvi-Brioilla kuljettiin myös viime talvi, kun uudemmat Brio Go:t jumitteli pienten kääntyvien eturenkaiden kanssa. Ne Go:t jo myytiin. Älkää kysykö miksi mun piti saada uudet "modernit" rattaat yhteensopivalla hoitolaukulla ja kovalla vaunukopalla... Eh. No, ne on näitä pakko saada  juttuja kun olet raskaana pitkästä aikaa ja susta vaan tuntuu että ne pitää olla ja että ne on varmasti ne parhaat ja kivoimmat. (Nyt voin todeta että hoitolaukun virkaa toimittaa vanha kangaspussukka istuimen alla ja toimii ihan yhtä hyvin kuin ne kalliit monilokeroiset ja hienokuosiset hoitolaukut)

Mutta harmitukseen takaisin. Eli nämä <3 joutuivat kellarin kätköihin.

Ja tilalle tuli tämä, ehheh. Pohjasta risa vauvapulkka.

Ja nämä ikivanhat Brio mitkäliet. Vanhat ja toimivat, muttei makuuni riittävän vanhat kuitenkaan. Näissä on paksut renkaat jotka kulkevat lumen päällä ihmeen hienosti. Se tuli viime talvena jo todettua. Eli ei huonot ollenkaan.
Nämä olivat myös koko kesän mökillä mökkirattaina. Näissä poika veteli päikkäreitä hyttyssuojan alla ja ihmetteli maalaismaisemia kun käveltiin auringonpaisteessa mökin lähellä olevan maatilan ja sonnien ohitse. Eli ei huonot ollenkaan. Vieläkään.

Mutta ymmärtänette silti ehkä harmitukseni?

Tästä syystä odotan kevättä ja lumen sulamista. Mutta ehkä kestän tämän erossaoloajan, nipin napin, ja uskon jälleennäkemisen olevan uudelleen rakastuttava kokemus? Voihan tuon risan pulkan vetäminenkin olla ihan kivaa vaihtelua? Not.