Kuumaa kaakaota ja kevään odotusta

Voi miten superkauniita ja lumisia pakkaspäiviä ollaankaan saatu! Ihanaa kun valo oikein tulvii sisälle ikkunoista (joskin tavallaan myös hämmästelen, miten se on edes mahdollista kun ikkunat on niiiin niiiin likaiset!). Otin joulun jälkeen verhot alas, kun toinen koirista sai vissiin kinkun rippeistä ripulin...no ehkä jätän yksityiskohdat kertomatta... mutta pointti oli, että tulipa valoisaa kun ei ole verhoja taas ikkunoissa!

Sain myös samalla verhodilemman aikaiseksi, kun en oikein tiedä millaiset verhot nyt haluaisin. En ainakaan mitään mitä kaapista löytyy, mutta myöskään nettikauppojen selailu ei ole saanut ostokipinää aikaiseksi. Ehkä meille vaan ei enää tule verhoja :D  

Jotenkin tässä kovimmilla talvipakkasilla lumitöiden ohessa kuitenkin jo odottaa kevättä. Päivä on selvästi pidentynyt eikä heti kolmen jälkeen iltapäivällä tarvitse laittaa valoja päälle. Ensimmäiset tulppaanit ja kevään väriset neilikat on jo ostettu ja nyt odotan taas että kauppoihin ilmestyy hedelmäpuiden oksia ja kaikenlaisia siemenpusseja. Niitä on ihana hipeltää ja miettiä mitä tänä kesänä istuttaa niin kotipihaan kuin mökillekin!

 Mutta ensin pitää kai vielä yrittää nauttia näistä pakkasista, takkatulesta ja kuumasta kaakaosta. Villasukista ja topparukkasista.

 

Lapset ja koirat ainakin ottavat nämä lumiset päivät ilolla vastaan! Niin ihania punaposkisia piiperöitä tuolta pihalta aina ilmestyy milloin luistinten ja milloin pulkan kanssa. Itse tietysti iloitsen siitä, ettei vaatteissa ja koirien tassuissa tule kuraa sisälle, kotipihakin näyttää lumisena niin puhtaalta ja kauniilta.

 

 Ja hei, linnut on alkaneet laulamaan! Olen useampana päivänä nyt kuullut laulua ja sirputusta lähipuista! Kyllä kevättalvi on ihana!

Hyvää viikonloppua kaikille ja kiitos edelliseen postaukseen sadelleista sympatioista! Ootte ihan parhaita!

Hermoriekaleita keräilemässä

Täällä tapahtui heti uuden vuoden alettua, eli aika tarkalleen viikko sitten, tämän äidin hermoromahdus. 

Olin itse lähes koko lasten joululoman ajan töissä, minulla oli vain kolme vapaapäivää jouluna kun koko muu perhe vietti joululomaa. Siis sanan varsinaisessa merkityksessä lomaa. Kun sitten perhe oli palannut arkeen; kouluun ja työhön, vietin itse vapaapäivää siivoillen keskikerrosta viikonlopun jäljiltä kuntoon. Löysin kuistilta mm. kolmen viikon takaiset kinkkurasvaiset astiat... Kolmen pyykkikoneellisen, tiskikoneellisen ja imurin pölysäiliön tyhjentämisen jälkeen erehdyin viemään vinttiin jo aikaisemmin pakkaamani joulukoristeet. Virhe!

 

Olin siis vieraillut yläkerrassa, lasten valtakunnassa, viimeeksi ennen joululomia ja silloin siivonnut ja vaihtanut lakanoita siellä. Yläkerta on ollut aika kaaoksessa muutenkin, kun siellä on sivuvintin remontti käynnissä, mutta se mikä näky minua odotti oli jotain aivan järkyttävää! Löysin ainakin 5 paria sukkia, kylpypyyhkeen, huppareita, yöpukuja ja muita erinäisiä vaatekappaleita ripoteltuina lattioille. Saldona oli myös yksi tyhjäksi nuoltu piparipurkki ja muovipussillinen roskia. Sänkyjen alla ja seinien vierustoilla kiersi ranteenpaksuiset villakoiravanat ja porin matin ympäristö oli polttopuuroskien ja tuhkan peitossa. Tyypit oli todellakin viettäneet lomaa! Harmi, etten hoksannut ottaa kuvia silloin. Olisin voinut tehdä sellaisen ENNEN ja JÄLKEEN -äidinraivon postauksen!

Voi kyllä minä niin mieleni pahoitin. Pienen avautumisen ja raivon vallassa vietetyn parituntisen päätteeksi saatoin alentua uhkailemaan perhettä kasvispihveillä ja yläkerran valtaustoimilla.

 

Mutta tiedättekö mitä? Kävin äsken taas yläkerrassa ja siellä oli edelleen siistiä. Lattioilla ei lojunut  mitään tavaraa, vaatteita eikä roskia. Eli kevyt raivaus (vein puolet lasten tavaroista vinttiin!), uhkailu ja yhden illan kotiaresti taisi ainakin hetkellisesti toimia. 

Lohduttakaa minua ja kertokaa, että teilläkin käy välillä näin? Pms -peikko täällä marttyyrina raivoaa ja uhkaa karkottaa perheen pihalla tönöttävään asuntovaunuun asumaan...

 

 Tänään katsoin Netflixistä jakson Marie Kondoa ja taas tuli ihan hinku alkaa tyhjentämään kaappeja ja heittämään tavaraa pois (lähinnä kaikkien muiden eikä suinkaan omiani). Tosin luulin, että KonMarituksessa on tarkoitus päästä vielä pelkistetympään ja suorastaan askeettiseen lopputulokseen ja yllätyin kun jaksossa olevan perheen taloon jäi niin paljon vielä omaan silmään ylimääräisiä kalusteita ja esineitä. 

Tosin siinä missä Marie Kondo opettaa luopumaan esineistä ilon kautta, on minulla taipumusta survoa tavaroita jätesäkkeihin vähemmän iloisella mielellä :D Seuraavaksi lähtee kolmatta päivää puuhellalla nakottanut kahvipannu, jonne kahvinpurut on todennäköisesti palaneet jo kiinni...

Joku hotelliviikonloppu voisi tehdä hyvää tähän saumaan? 

Lupausten pitämistä

Tammikuu on luvattu "paranna tapasi" -kuukausi. Tammikuussa tehdään uudenvuodenlupauksia, pidetään tipattomia, osallistutaan vegaanihaasteeseen ja tehdään ryhtiliike. 

 

Olisin voinut luvata paljonkin. Esimerkiksi pitää somehiljaisuutta, olla enemmän läsnä. Lenkkeillä ja ulkoilla enemmän. Vähentää lihansyöntiä ja opetella kokkaamaan uusia ruokia. Opetella uusia taitoja ja ylittää itseni jossakin asiassa. Aloittaa uusi harrastus tai osallistua työväenopiston kurssille.

Mitä minä sitten lupasin? En tavallaan mitään, mutta päätin osallistua kyykkyhaasteeseen. Ihan vaan ilon ja hauskuuden vuoksi. Ja tiedättekö mikä on ollut ihaninta näiden muutaman haastepäivän aikana? Se, että lapset ja puoliso lähtivät haasteeseen mukaan. Haasteesta tulikin minun yksinpuurtamisen sijaan koko perheen haaste. 

 

Kyykkyhaasteessa siis kyykätään päivittäin, joko kaikki kyykyt kerralla tai ripoteltuina pitkin päivää. Enimmäisenä päivänä kyykkyjä tehtiin 50, seuraavana 55 ja kuukauden viimeisenä päivänä kyykkyjä tehdään 250! Itse olen tehnyt kyykyt parissa osassa, tänään on haasteen yhdeksäs päivä ja kyykkyjä tehtiin 100. Vaikka kyykkyjen määrä kasvaa niin kyykkääminen on nyt jo helpottunut eikä jalat ole ensimmäisten päivien jälkeen enää tuntuneet puupökkelöiltä.

 En odota haasteelta mitään "tuloksia", muuta kuin hyvää mieltä ja hauskaa pientä kilpailua perheenjäsenten kesken siitä kuka on ensimmäisenä tehnyt koko päivän kyykyt. Lapset ovat muutaman kerran unohtaneet haasteen ja illalla sitten muistaneet sen ja tehneet koko päivän kyykyt yhtämittaa. Tai pahimmillaan kyykkäys on muistunut mieleen vasta seuraavana päivänä, jolloin on ollut tehtävänä edellispäivän kyykkyjen lisäksi myös saman päivän kyykyt. Mutta sitkeästi lapset pysyvät mukana ja meillä oli jo puhe helmikuun haasteesta, joka voisi olla joko lankutushaaste tai vatsalihashaaste!

Teittekö te mitään uudenvuodenlupauksia tai otitteko haasteita tammikuulle? 

ps. meillä tosiaan kukkii yhä joulutähti ja toinen joulukuusistakin on vielä paikoillaan. Raaskisikohan siitä luopua viikonloppuna...

5 yötä jouluun!

Tunnelma tiivistyy, ilmassa leijuu jännitys ja talven taika ♥

 

Meidän ekaluokkalainen uskoo vielä joulupukkiin ja neljä vuotta vanhempi isosisko varjelee salaisuutta pikkuveljeltään liikuttavan varmasti. 

 

 

Täällä mietitään siis ääneen onko tontut varmasti toimittaneet tonttupussiin jätetyn toivomuskirjeen joulupukille. Samaan hengenvetoon todetaan, että kirjeestä jäi kyllä puuttumaan vielä yksi juttu, mutta sen voi äiti tai isikin käydä ostamassa ja antaa joululahjaksi. 

Niin hassu tuo lapsen ajatusmaailma, että joulupukki tuo lahjat, mutta niitä tulee myös perheeltä ja sukulaisilta ja mekin ostetaan lahjoja muille. Joulupukkia ei sattuneista syistä tänä vuonna tilattu, koska pari vuotta takaperin lapset menivät pukin tulosta aivan puihin ja tunnelma oli aika...jännä. Eli meillä lahjat ilmestyvät kuusen alle joko edellisyönä tai sitten hautausmaalla käynnin aikana ja se on ollut oikein toimiva systeemi.

 

Joulusiivoukset on nyt kutakuinkin tehty, perus pintojen pyyhintä ja puhtaiden pyyhkeiden vaihto riittää ennen aattoa. Ilmeisesti odotan joulupukkia saapuvaksi tv-kaapista, koska eilen piti sekin pestä pölyistä sisäpintoja myöten, hahha! Mutta luulen, että siivotakin saa vielä, sillä aion huomenna pölläyttää jauhopussit vielä levälleen ja testata taatelikakun reseptiä! Luin, että se paranee vain kun saa levätä pari yötä jääkaapissa ennen tarjoilua! Toinen joulun jälkkäripöydän lemppari on luumurahka. Teen senkin helpoimman kautta, eli tuuttaan samaan kulhoon maitorahkan, vaahdotetun kuohukerman ja purkillisen luumumarmeladia. On todella hyvää, suosittelen!

 

Ensimmäinen joulukuusi tuli meille jo itsenäisyyspäivänä ja se sai heti ylleen valot ja koristeet. Toinen kuusi (kyllä, luit oikein!) haettiin sunnuntaina ja se saa jäädä ilman koristeita ja olla kaunis ja ihana aivan omana itsenään! Voi miten minä rakastankaan noita kuusia ja sitä tuoksua ja tunnelmaa mitä ne tuovat mukanaan!

Mutta nyt nukkumaan, viisi yötä enää! Ihan alkaa äitihenkilöäkin tässä jännittää! 

 

Jouluntuoksuinen Lucian päivä

Hyvää Lucian päivää! ❤

Ette muuten usko miten ihana tuoku meillä tällä hetkellä on!  

Meille tuli tasan viikko sitten joulukuusi ruokailutilan nurkkaan. Tähän hauska välihuomautus, että meillä kuusi on vaihtanut paikkaansa joka vuosi! No tällä kertaa siis ruokailuhuoneessa. Jo kuusi itsessään tuoksuu aivan ihanalle, mutta kun siihen lisätään pari hyasinttia, eukalyptuksen oksia ja itse keitetty glögi niin täytyy sanoa, että meillä tuoksuu JOULU!

Meillä on juotu glögiä jo tähän mennessä varmasti 8 litraa ja silti glögihammasta kolottelee jatkuvasti. Keittelinkin tänään oman pihan omenapuista puristettusta mehusta glögiä. Laitoin mehuun ripauksen fariinisokeria ja paljon mausteita, ihan huumaava tuoksu! Jos et ole koskaan keittänyt itse glögiä, niin suosittelen kokeilemaan. Se on helppoa ja ohjeita löytyy googlaamalla ihan pilvin pimein!

Tämä on nyt kolmas joulukuusi meillä täällä asuessa. Ensimmäisessä kuusessa oli vain valkoisia ja hopeisia koristeita, viime vuonna lisäsin niiden joukkoon punaisia palloja ja tänä vuonna meillä ei ole yhtään valkoista eikä punaista koristetta!

 

Tämän vuoden kuusi on koristeltu hempeillä pastellisävyillä ja ripauksella kultaa.  

 

Löysin sattumalta myös puusohvalle samansävyiset tyynynpäälliset ja täytyy sanoa, että aika puuterississa tunnelmissa vietetään tätä joulua. Enemmän on enemmän. Ehkä kyllästyn tuohon säihkeeseen ja riisun kuusen heti joulupäivänä, mutta siihen saakka se saa loistaa hempeänä tuolla nurkassaan.

 

Nyt iltavuoro kutsuu, mutta eiköhän me lämmitellä iltasella vielä yhdet glögsyt, kun istahdetaan telkun eteen lasten mentyä nukkumaan.

Kyllä joulu on ihmisen parasta aikaa!

Pikkujoulukakku ja uudet lautaset

Heippa taas ja rentoa itsenäisyyspäivän aattoa! Meillä on ollut tänään kakkutehtailut vauhdissa ja koska lopputulos on jotain aika ihanaa niin ajattelin jakaa ohjeen teillekin ❤

Tämä jouluinen juustokakku on suklaisen lisäksi myös piparinen! Se toimii hyvin joulun jälkiruokapöydässä, mutta myös näin perheen kesken pikkujouluillessa. 

 Pohja: 

250g piparkakkuja

50g voita

Täyte: 

2dl kuohukermaa

1dl hienoa sokeria

1tl vaniljasokeria

400g maustamatonta tuorejuustoa

250g rahkaa

6 liivatelehteä

0,5dl hedelmämehua

3 Daim patukkaa, jossa on kussakin kaksi palaa

Koristeluun:

1 Daim patukka

Tummaa suklaata

Piparkakkuja 

2dl kuohukermaa

: Murusta piparkakut kuten haluat (itse aina kaadan piparit muovikulhoon ja murskaan puisella perunanuijalla) ja mikrota voi niin että se on pehmeää, mutta ei täysin sulaa. Lisää voi piparimuruihin ja työstä seosta hieman taikinamaiseksi. Laita irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperia tai foliota ja levitä muruseos tasaisesti sen päälle. 

Laita liivatelehdet kylmään veteen. Vatkaa kuohukerma vaahdoksi ja lisää sokeri sekä vaniljasokeri. Lisää kermavaahtoon tuorejuusto ja maitorahka ja sekoita tasaiseksi. Kiehauta hedelmämehu (omena, mandariini tms. mehu käy hyvin) kattilassa, purista liivatteista vesi ja lisää ne kuuman mehun sekaan. Kaada liivate-mehuseos täytteeseen ja vatkaa hetki (mielellään sähkövatkaimella) ettei liivate jää kökkäreiseksi. Murusta Daim -patukat ja lisää täytteen sekaan. Kaada täyte piparipohjan päälle ja laita jääkaappiin jähmettymään. Itse laitoin foliota kakun päälle ja annoin sen huilata seuraavaan päivään.

Vaahdota kuohukerma ja sulata suklaa mikrossa. Kaada molemmat omiin pursotuspusseihinsa ja koristele kakku haluamallasi tavalla. Murustele lopuksi Daimit kakun päälle ja asettele muutama piparkakun puolikas kermavaahdon sekaan. 

 

Kakun lisäksi tuunasin paketillisen valmispipareita (mulla näissä Semperin gluteenittomat piparit). Sulatin puoli levyllistä tummaa suklaata ja pursottelin pipareiden päälle. Pipareista tuli heti paljon hauskemman näköisiä ja tietysti maukkaampia!

 

 

Kakun täytteestä tuli kivan pehmeää, varsinkin kun kakun antaa hetken levätä juhlapöydässä ennen tarjoilua. Ja vink vink; mautkin voimistuvat kun raaka-aineet eivät ole jääkaappikylmiä! 

 

Ostin näitä ihania Riviera Maisonin Buon Appetito -lautasia Sisustusliike Dreamsista ja täytyy sanoa, että ne antavat kattaukseen ihan oman lisänsä!

Lautaset löytyy täältä klik ja ihan huippua on, että ne kestää normaalia konepesua! Minä käytin tähän kattaukseen kahden kokoisia lautasia; pienempiä kakkulautasina ja suurempia tarjoiluun.

 

 

Mun täytyy kyllä käydä vielä ennen joulua uudelleen Dreamsissa ja hakea joulukattaukseen loputkin lautaset ja jotain ihania jouluisia servettejä ❤

 

 

Meidän perhepikkarit, eli pikkujoulut meni sukkelasti lasten murustellessa pipareita ja nuoleskellessa lautasiaan. Saatiinpa myös mummo yllätettyä kauppareissulta meille pikkujouluilemaan kuuman glögin ääreen. 

 

 

Tätä se tästä lähtien nyt sitten on; pipareita, suklaata, glögiä ja taustalla soivia joululauluja jouluun saakka!

 

 

Tiedä vaikka jotkut hassunhauskat joulupaidat ja poronsarvetkin eksyy päälle vielä tänä vuonna, hih. 

 

 

 Joko teillä on joulun jälkkäripöydän tarjoilut mietittyinä? 

Minulta kysytään usein mikä meidät toi tänne

 

Minulta kysytään usein mikä meidät toi tänne pikkukaupunkiin. Tai oikeammin ison kaupungin pieneen kylään. Se on aivan ymmärrettävää. Kysyjä ehkä odottaa saavansa vastaukseksi, että työ, opiskelu tai sukulaiset. Jos nyt ei mikään näistä niin ehkä rakkaus?

No mitä minä olen vastannut kaikki nämä neljä vuotta? Olisi hauska vastata jotain yllättävää, kuulijan shokeeraavaa, mutta ei. Minä olen vastannut, että hintataso. Tylsää, mutta totta.

Me asuimme aikaisemmin vuokrakolmiossa, 70-luvun alun kerrostalossa, kymmenen kilometrin päässä Helsingin keskustasta. Ilman hissiä, ilman peruskorjauksia...kaksi autopaikkaa ja kerran viikossa saunavuoro. Te ette halua tietää mitä me tuosta kaikesta "luksuksesta" maksoimme kuukausittain. Nyt meillä on pieni talo, omaa pihaa ja asumiskulut vievät alle puolet tuosta aikaisemmasta. 

Seuraavaksi sanon tietenkin myös, että sijainti. Sijainti toi meidät tänne ehkä vielä enemmän kuin hintataso. Olisihan varmasti jossain päin Suomea vielä edullisempaa asua ja elää kuin täällä. Muuttoon vaikutti se, että meiltä ajaa pk-seudulle reilussa tunnissa. Samoin kuin se, että talomme sijaitsee lähellä koulua, kauppaa ja päiväkotia.

Mutta kun olen kysyjille vastannut nyt neljä vuotta, että hintataso ja sijainti toivat meidät tänne, olen huomannut kuulijan kasvoilla lievän pettymyksen. Vastaus on ankea. 

No mikä meidät ihan oikeasti tänne toi? Olisimme voineet asua ahtaasti ja kalliisti Helsingissä, palveluiden vieressä ja pärjänneet ihan hyvin.

Ei ole vain yhtä asiaa, joka meidät tänne toi. Meidät toi  pihalla kauniina seisovat omenapuut. Pieni soma talo täynnä tunnelmaa. Narisevat kapeat portaat. Syreeniaita. Aurinkoinen kesäpäivä ja ennen kaikkea unelma. Unelma onnellisesta kodista, jossa asuu pieni perhe. Sen unelman tavoittelu toi meidät tänne.

Muistan kuin eilisen tuon päivän, jona ensimmäistä kertaa astelin tämän pihan poikki. Oli viikonloppu ja aurinko paistoi. Olimme ostaneet lapsille karkkipussit automatkalle. Minulla oli vaaleanpunainen hame, eikä minua palellut. Se kesä oli lämmin. Ensimmäisenä rakastuin pihaan ja heti perässä tuli pieni mintunvihreä kuisti vanhoinen ikkunoineen ja pitsiverhoineen. Keittiössä oli suloinen pirttipöytä penkkeineen. Vahakangasliina ja vihreä seinäkello. Aika oli pysähtynyt. Niin kellossa kuin talon tunnelmassakin. Kaupoista sovittiin heti. Hetkeäkään en ole katunut. Mitä pidempään olemme tässä asuneet, sitä enemmän olen tähän taloon rakastunut. Tuulessa rämisevään peltikattoon, pihakoivuun ja lautalattiaan.

Oikea tunne on varmasti viha-rakkaus -suhde. Usein manaan liian ahtaita tiloja, kylmää kellarin lattiaa ja remontin määrää. Vielä useammin rakastan niitä. Ihan kuin avioliitto ja se rakas, ärsyttävä puoliso. Mutta silti se osa elämääni, josta en voisi luopua tai lakata rakastamasta.

Ja täällä pikkuisessa talossa me vietetään pian jo viidettä jouluamme, paistetaan pipareita ja fiilistellään omenapuihin satanutta lunta! Aika ihanaa!