keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Aamulla varhain

Kun puolitoistavuotias on ilmeisesti valoisempien kevät aamujen vuoksi alkanut heräämään ennen seitsemää. Se seisoo klo 6.40 kaikkia unilelujaan käsissään tiukasti puristaen pinnasangyssä ja heräät siihen kiinteään tuijotukseen ja pieneen tuhinaan mitä se tuttinsa takaa päästää. Rullaverhon välistä pilkistää valo. Esikoinen vielä nukkuu ja isähenkilö on jo lähtenyt töihin. Ollaan kaksin. Siihen se käpertyy, äidin retropeiton alle, ihan iholle kiinni ja hymyilee onnellisena. Pienillä sormilla se näpertää unilelujaan, kaikkia kolmea kirahvia. Sitten se laittaa sen kaikista vanhimman ja rakkaimman (ja haisevaksi imeskellyn) unilelunsa hellästi asetellen äidin poskea vasten ja käpertyy vielä tiukemmin kainaloon. Voi rakkautta mitä pieni ihminen jakaa pelkästään olemassa olollaan.
Jos se pääsisi niin se puskisi äidin ihon alle. Aivan kuin se ei riittäisi, että pääsee poskellaan ja naamallaan makaamaan äidin kasvojen päälle. Siinä se lämmittelee, kiehnää ja kerää rakkautta ja hellyyttä puoli tuntia.

Sitten on jo nälkä ja jano ja se käy itsee laittamassa telkkarista lastenohjelmat, tanssii niiden tunnusmusiikkien tahdissa ja on täynnä iloa ja vauhtia. Isosiskon sylissä, ankkakeinussa, vatsa puuroa täynnä, on hyvä katsoa lempparia, Late Lammasta. Sitten kohta jo puetaan ja lähdetään ulos.

Näin meillä alkaa melkein jokainen arki aamu. Yhtäkään en vaihtaisi pois.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hurjan kivaa, että kommentoit, kiitos sinulle! :)