Paskinhaaste; helmikuu

Sen suuremmitta puheitta. Suoraan asiaan. Tässä kuussa on otsalohkoon ottanut nämä asiat:

- Päätettiin vihdoin, puolen vuoden tuumimisen jälkeen, aloittaa vessaremontti. Samaan aikaan päätti Suuttuja aloittaa vatsataudin. Tarviiko kertoa, että meidän talossa on vain yksi vessa? Nimim. oksennusta portaikossa.

- Pieni rakas pupu lähti ja jätti meidän sydämiin ison aukon. Tämä oli kyllä tämän kuukauden paskimmista paskin. Kauhea ikävä on pientä loikkijaa <3

- Se tunne, kun viikon takaiselta vatsataudilta välttynyt lapsi tulee yökylästä ja illalla puhelimeen piippaa viesti: -Täällä on oksennustautia, toivottavasti ei ehtinyt tarttua.

- Se, että joudut raivaamaan ja tekemään tunnin töitä, ennenkuin voit aloittaa imuroimisen. "Mä imuroin vaan äkkiä" - tarkoittaakin yhtäkkiä kolmen tunnin siivoussessiota....

- Kun näet mielenkiintoisen ilmotuksen tori.fi -sivustolla eikä myyjä ole laittanut ilmoitukseen yhteystietojaan. Lähetät palvelun kautta viestin ja odotat kytäten sähköpostiasi...kaksi vuorokautta!! 

- Tappelevat kanit. Olis kai se pitänyt arvata, ettei se voi olla niin helppoa, että tuot vaan toiselle kaverin ja kaikki on onnellisia?

- Kun mies ilmoittaa edellisellä viikolla, ettei se aiokaan lomailla meidän kanssa koko talvilomaviikkoa. Ihan pikkunen palkokasvi meni nenään sillä sekunnilla. Se on myös pysynyt siellä nenässä kohta viikon...toivotaan, että se jossain kohtaa lähtee poiskin.

- Mitä hittoa. Miksi ihmeessä Pringles sipseihin on lisätty vehnätärkkelystä?! Eikö niiden pitäisi olla perunaa prkl?!!

- Kun keksit hyvän idean raahata täyteen ladatun ja painavan puukorin varastosta pulkalla etuovelle ja se pulkka kaatuu ensimmäisessä mutkassa. Joku kirosana saattoi päästä siinä keräillessä halkoja hangesta...

Näillä mennään kohti maaliskuun pettymyksiä.  Elämä on laiffii.