maanantai 31. lokakuuta 2016

Parmesaanileipä


Me istuttiin meillä lauantaina alkuiltaa ystäväpariskunnan kanssa. 
Otettiin vähän kuplajuomaa ja iltapalaa ennen paikallisessa esiintyvää Meiju Suvasta. 
Omppujen ja juustojen lisäksi leivoin pitkästä aikaa leipää vanhalla tutulla ohjeella ja suurten kehujen saattelemana laitan ohjeen tännekin, teidän testattavaksi ja itselle muistiin.


 


Tässä on siis ohje maailman parhaimpaan parmesaanileipään:

PARMESAANILEIPÄ
 
3dl vettä (+42)
1pss kuivahiivaa
7dl vehnäjauhoja
1,5dl raastettua parmesaania
1tl suolaa
Öljyä

Lisää lämpimään veteen suola. Sekoita kuivahiiva jauhoihin ja lisää jauhot veden joukkoon vähän kerrallaan niin ettei tule "klimppejä". Lisää tilkka öljyä ja raastettu parmesaani ja sekoita hyvin taikinaan. Kohota lämpimässä paikassa liinan alla n. 50-60 minuuttia. Kaada taikina öljyttyyn leipävuokaan tai laita leivinpaperin päälle pellille. Laita leivän pintaan mitä haluat ja paista uunin keskitasolla 225 -asteessa n. 25 minuuttia.

Pinnalle voit tosiaan laittaa mitä kaapista löytyy, hyvin tähän sopii ainakin valkosipuliöljy, halkaistut kirsikkatomaatit, juustoraaste, rosmariini, sormisuola...ihan mistä itse pidät! 

 

Parasta leipä on tietenkin juuri paistettuna ja lämpimänä!


Ihanaa alkavaa marraskuuta kaikille! 

 

torstai 27. lokakuuta 2016

Tukholma, Junibacken ja Lagerhaus

Meillä täällä kaakossa on tällä viikolla syysloma (joka uhkaavasti lähenee jo loppuaan, jaiks!)
Me lähdettiin sunnuntai -iltana heti syysloman aluksi Tukholman risteilylle. Mietittiin, että milloin viimeksi on tullut pyörittyä Tukholmassa ja tultiin siihen tulokseen, että edellisestä kerrasta on liki viisi (!!!) vuotta aikaa! Eli oli aikakin käydä kurkkaamassa miltä naapurissa näyttää. 

Päätettiin käydä Junibackenissa ja se retki kyllä kannatti, vaikka maissaolon aikataulu tuppaa olemaan melko tiukka. Ei olla koskaan aikaisemmin käyty, vaikka ei matka satamasta sinne ole edes julkisilla kulkien paha. Koko perhe tykkäsi Junibackenista ja minä varsinkin ihastuin satujunaan ja sen viimeiseen satuun Veljeni Leijonamielestä. Se oli lapsuuteni lempikirja, mutta en muistanut sen olevan noin surumielinen ja samaan aikaan toivoa antava. 



Peppi Pitkätossun talo oli hurmaava, samoin kuin Viirun ja Pesosenkin. 
Huvikumpuun mahtui aikuinenkin seikkailemaan ja niin minäkin kipusin lasten perässä Pepin ullakolle ihmettelemään pientä sijaamatonta vuodetta ja kauniita huonekaluja. Siellä oli kaikki niin suloista ja vähän heikun keikun :D 

Koko Junibacken oli ihanasti toteutettu, iloisen värikäs ja tunnelmallinen paikka. 
Ja ne kaikki tutut satuhahmot! 


 


Kun lapset oli väsytetty Junibackenissa, oli äidin vuoro päästä "iloittelemaan" eli ostoksille! Jo ennen reissuun lähtöä tutkailin Tukholman karttaa ja etsin keskustan alueen Lagerhaus -puodit. Sielläkään en ollut aikaisemmin käynyt ja nyt päätin sinne vihdoin askeleeni sovittaa! Ja hei, miten kiva kauppa löytyikään!

Minä kotiutin tällä erää sieltä kauniin käsisaippuapullon, 
jouluisen kalenterikynttilän sekä pari pakettia kullanvärisiä metallisia pillejä.


 


En malta odottaa, että pääsen polttamaan tuota kynttilää, 
piilotin sen nyt vielä hetkeksi tuvan kaappiin odottamaan joulukuun alkua.


 


Pillejä myytiin neljän kappaleen pakkauksissa ja mikä parasta; 
ne kestävät tiskikoneessa pesun! 
Näille tulee siis varmasti käyttöä (ehkä jo tulevana viikonloppuna, jeijjjj!) Yhdet kauniit juomalasit jäi vähän kaivelemaan mieltä, olisin kovasti halunnut ostaa ne, sillä ne olisi olleet täydelliset näiden pillien kanssa. Jätin lasit kuitenkin kauppaan, koska niissä olevien kuvioiden ei luvattu kestävän konepesua. Mua olisi alkanut jossain vaiheessa varmasti tympimään, että lasit roikkuvat tiskipöydällä odottaen pesua...


 


Lapset saivat reissussa tuhlata omia synttärilahja -rahojaan, joten käytiin Br-lelukaupassa ja toki laivan puodit tuli hyödynnettyä. Äidinkin käsilaukku sai vähän täydennystä laivan kosmetiikkatarjonnasta ja tuvan kaappiin tuli ahdettua Toblerone -pötkö jos toinenkin. 

Reissu oli oikein onnistunut ja kiva aloitus syyslomalle. Minua tosin on keinuttanut vielä eilenkin, sillä menomatkalla tuuli kovasti ja laiva keinui jonkin verran. Ja on musta vissiin tullut aika vanhakin, kun mielessä pyöri kaikenmaailman Titanicit ja Estoniat ja mietin pelastusreittejä laivan käytävillä kulkiessani. Plus, että iltaisin väsytti ihan hulluna, koska laivassa nukkuminen on vähän niin sun näin...

*
*
*

Nyt meillä onkin kaikkea muuta mukavaa lomasuunnitelmaa loppuviikolle, 
kirjoittelen niistä vähän myöhemmin lisää!  



keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Syysompeluita

 Kiitos syysloman, on minulla ollut hetki aikaa istahtaa ompelupöydän ääreen. Viikonloppuna sain kipinän tehdä tumppuja ja pipoja ja niitä syntyikin heti kolme settiä! Tytölle ja minulle tein pinkit sydänkuosiset tumput, joissa on valkoinen trikoovuori ja samasta kankaasta tietysti pipotkin. 




  Pitkät resorit pitää tumput hyvin käsissä. 


 


Suuttuja sai jämäpalasta pikkuruiset lapaset ja pipon korvilla. 
Tyttö ihastui noihin korviin niin, että minun täytyy varmaan ommella sille oma korvapipo!




Minun on jo pitkään pitänyt kokeilla Ottobren uutta ja paljon kehuttua mekkokaavaa ja nyt vihdoin sain aikaiseksi sen toteuttaa. Minulla on ollut yli vuoden jo tämä musta-valkoinen neuloskangas laatikossa odottamassa oikeaa hetkeä, ja nyt se hetki koitti - Pehmeä ja lämmin neulos on aivan omiaan syksymekkoon! 


 


Jouduin muokkaamaan kaavaa jonkin verran itselleni sopivaksi. Nostin taskujen kohdan etusaumaa reilun kolme senttiä, kavensin kyljistä ja lyhensin helmaa reilusti. Muokkaus kannatti, sillä mekosta tuli kyllä kiva! Ainoastaan kainalo-hiha -akselilla on omaan makuuni liikaa väljyyttä, joten sitä pitää ehkä vielä hioa seuraaviin mekkoihin, tai sitten piirrän suosiolla kokoa pienemmän kaavan. 


 


Tämä mekko on niin mukava päällä! 
Legginsseihin ja saappaisiin yhdistettynä se on myös oikein kotoapoistumiskelpoinen. 


 


Ompeluhuoneen kangaspino jäi vielä vähän kutkutteleman, 
joten yritän loman aikana ehtiä vielä toisenkin kerran ompeluhommiin.Tytölle voisin ainakin tehdä tuubihuivin ja pari toppia. 

Me tultiin eilen minireissulta, joten uutta postausta pukkaa ihan lähipäivinä! Siihen saakka, näkemiin! 



tiistai 18. lokakuuta 2016

Ei hyvästi, vaan näkemiin

Me vietettiin haikea viikonloppu mökillä. 
Haikea siksi, että se oli tämän vuoden viimeinen mökkiviikonloppu. 




 
Keräsin kaikki mökin tekstiilit kotiin pesuun, vain muutamat täkit ja sisätyynyt jätettiin mökille, mutta nekin pakattiin niin, etteivät "vierailijat" eli hiiret pääse niihin käsiksi.
 
Meillä on siis pyykkikone hurissut joka ilta sunnuntaista saakka, 
tänäänkin olen nostellut kolme koneellista kuivumaan. Melkoinen urakka nyt, mutta kuinka kiva onkaan keväällä taas napata puhtaat verhot, sohvanpäälliset ja petivaatteet mukaan ja suunnata mökille! 




 
Mökki oli alkuun tosi vilpoinen, mutta lämpeni nopeasti sähköpatterien ja takan ansiosta. Lattiat siellä tuppaa olemaan kuitenkin kylmät, vaikka sisäilma olisikin lämmin eli villasukkia tarvittiin. 

Lauantaina illalla virittelin savusauna -reissun jälkeen tupaan vähän tunnelmavaloja. Näitä jostain syystä aina tarttuu kaupoilta matkaan...
Lopulta ne näyttivät niin kivoilta yhdessä, että päätin pakata ne mukaan kotiin. 
Vielä en ole ripustellut niitä mihinkään, mutta pieni ideanpoikanen niiden sijoittelusta kytee jo!


 


Meillä siis hiljennytään pikkuhiljaa talveen ja vietetään viikonloput kotosalla taas puoli vuotta. 
Nyt on taas vähän enemmän aikaa keskittyä kotitönöön ja sen kunnossapitoon, ensi viikolle onkin tiedossa pihahommia ja haravointia.  


 

Näiden kuvien ja tunnelmien myötä toivotamme siis hyvää talvea pienelle torpalle sinne kauas <3 
Olkoon talvi sille suopea. 

Keväällä me taas tullaan!




keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Löytöjä ja fiiliksen nostatusta

Tein eilen pikapyrähdyksen koulun jälkeen kirppiksellä. Ihan vaan ollakseni hetken yksin ja omissa maailmoissani. Ja koska kirppis on kotimatkan varrella. 

Meillä olisi tarve lasten talvivaatteille, mutta en usko mieleisten löytyvän kirppikseltä eikä muita tarpeita ollut, joten kuljeskelin avoimin mielin, vailla tarkoitusta.

Periaatteessa mulla on viimeaikoina ollut ennemminkin sellainen "ähky" olo tavaroiden, vaatteiden ja kaiken suhteen ja tekisi mieli räjäyttää kaapit tyhjiksi ja Konmarittaa oikein kunnolla. Mutta minne ne kaikki ylimääräiset kamppeet laittaisin? En millään ehdi ja jaksa valokuvata jokaista, ladata kuvia koneelle ja kirjoittaa yksityiskohtaisesti kuvauksia...sumplia noutoja ja lähetellä viestejä päivätolkulla. Kirppispöytä on kallis ja se sitoo vähintään viikoksi ja onhan se hinnoittelukin melko iso rupeama (sen kaappien siivouksen päälle) Mutten myöskään haluaisi kantaa ehjiä tavaroita jätelavalle tai lahjoittaa arvokkaita esineitä ihan ilmaiseksikaan.
 
 


Tämän kankaisen sievän nuken kohdalla mietin hetken, 
mutten voinut vastustaa, joten nappasin sen koriin. Ja lyhtyjähän tarvitaan aina. Ja tämän virkatun, painavan pitsipeiton kohdalla olin jo aivan unohtanut konmarit ja kodin täpötäydet kaapit. 

 
 


Syksyn fiilistä nostattamaan purkitin vielä illalla pienen söpön kuusen.  
Vähän jouluista kyllä, mutta johan minä glögistäkin haaveilin, joten... 
 
 


Laitoin sen lyhdyn kanssa hetkeksi lattialle, mutta nostin ne kuitenkin ylös, kun koira kiinnostui työntämään kuononsa molempiin. 


 

Sellaisia alkuviikon tunnelmia täällä. 

Mutta nyt koiran kanssa lenkille, siellä onkin jo aivan pimeää! Ihanaa vetää lenkkarit jalkaan ja lähteä haistelemaan raikasta syysillan ilmaa <3
Flunssakin alkaa olla muisto vain ja olo jo oikein mainio :) 
Reipasta viikonjatkoa teillekin!


 

maanantai 10. lokakuuta 2016

Vanhasta uutta

Täällä pysytellään edelleen luonnonväreissä (ja flunssassa). Törmäsin jokin aika sitten Instagramissa (kiitos Nipalanipanat!) ihanaan kuvaan, jossa näkyi t o d e l l a kaunis ja ajaton sohvapeitto ❤ 

Kävi ilmi, että kuvan tekijä oli itse ommellut peiton pellavaliinasta ja fleecepeitosta. Sillä sekunnilla jo tiesin mitä tulen tekemään! Minullahan on Ikean paksusta harmaasta pellavasta ommeltu pitkä joululiina, joka pääsee kaapista esille kerran vuodessa. Miksi en siis tekisi siitä jokapäiväistä kaunistusta ja pitäisi sitä esillä ja ennenkaikkea käytössä jatkuvasti! 

Tuumasta toimeen ja ostamaan liinalle kaveriksi peittoa. 
Etsin fleecepeittoa, mutta kun vastaan käveli valkoinen superpehmeä karvapeitto, oli valinta selkeä.


 

Mikä sen mukavampaa, 
kuin köllähtää pimeänä syysiltana pellavapeiton alle hörppimään lämmintä teetä. 

Ja tässä kohtaa täytyy myöntää, että jäin kerran jos toisenkin kaupan glögihyllyn eteen seisoskelemaan. Jokohan sitä pian rohkenisi aloittaa kauden?

 


Minä niin rakastan pellavan tuntua ja sen elävää pintaa. 
Tässä peitossa yhdistyy pellavan rosoisuus ja karvapeiton pehmeys. 


 


Tykkään tästä hurjan paljon ja vanha liina sai uuden elämän <3


 


Minulle jäi vielä pätkä pellavaliinaa, joten ajattelin ommella siitä ehkä muutaman sohvatyynyn tai astiapyyheitä!  


Kivaa alkanutta viikkoa kaikille! 
Pysykää lämpiminä ja muistakaa heijastin ulkoillessanne! 


sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Syyskoti

Laitoin kotiin vähän syksyisempää ilmettä tekstiilejä vaihtamalla. 
Mieli tekisi tehdä vähän isompaakin remonttia taas, mutta nyt mennään näillä ihan pienillä kodin ilmeen muutoksilla. 


 

Olen arastellut käyttää ns. lämpimiä värejä sisustuksessa vähän hassustakin syystä. 
Nimittäin siitä, että olen pelännyt niiden olevan epäsopivia kylmien, jo kotoa löytyvien, värien kanssa. Koska meillä on kylmän harmaa vuolukivitakka ja harmaat lattiat, olen pysytellyt "turvallisilla vesillä" ja lisännyt sisustukseen harmaan sävyjä. 

Minulla on kuitenkin jo pidemmän aikaa pyörinyt mielessä pellavaiset, beiget ja ruskeat luonnonsävyt ja päätin kokeilla näin pienimuotoisesti, kuinka ne sopisivat tänne meille. 



Vaihdoin harmaat verhot pehmeänsävyisiin, eläväpintaisiin, 
mutta kuitenkin keveisiin yksivärisiin verhoihin ja asettelin sohvalle tumman beigen päällisen. Ohuiden verhojen ansiosta valo pääsee kulkemaan, eikä ilmeestä tule tunkkainen.



Tykästyin nyt niin paljon näihin sävyihin, että mieleni tekee hankkia luonnonkuituinen matto olohuoneeseen. Minulla ei olekaan koskaan sellaista ollut. Mitenköhän hyvin sellainen pysyy lapsi- ja lemmikkiperheessä siistinä ja onko se helppohoitoinen?


 Syksykotiin kuuluu tietysti myös lisääntyvät kynttilät, takkatuli ja sinne tänne ripotellut tunnelmavalot. 

Jos ei meidän koiranpentu rakastaisi niin kovasti repiä ja raastaa hampaillaan lampaantaljoja, niin asettelisin myös niitä mielelläni näin syksyllä nojatuolien päälle.
 
 
 

Yläkerran sisemmät ikkunat on laitettu taas paikoilleen ja syksyn ensimmäiset tulet poltettu Porin Matissa. Seuraavaksi saakin kaivella villasukkakorit esille ja päivittää tulisijojen viereen isommat polttopuukorit. 


Miten teillä muuttuu koti vuodenaikojen mukaan? 

*
*
*
Suloista, lokakuista sunnuntaita kaikkiin koteihin! 
 

 

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Mummolassa

Käytiin tänään päivälenkin yhteydessä mummolassa päiväkahvilla. 
 Siellä oli niin valoisaa ja kaunista, että piti ottaa muutama kuva kahvittelun lomassa. Pääsette tekin kurkkaamaan mummon tupaan!


Kuten mummolassa kuuluukin, löytyy sohvapöydältä aina kutimet <3 
Tällä kertaa on tulossa villasukkia. 




  Ja niin epäkäytännöllinen kuin valkoinen pöytäliina onkin 
(ainakin meillä lapsiperheessä) niin onhan se vaan kaunis! 
Tämäntyylisen pöytäryhmän haluaisin meidän mökille. 
Olen niin kyllästynyt siihen pyöreään pöytään, joka on vaikea kattaa nätisti. 




Kevyet kalusteet ja vaaleat värit on niin nättejä eivätkä tuki huonetta
 ja jotenkin tykkään tuosta maalatusta tiiliseinästä. 
Puun värisen lattian kanssa se toimii tosi hyvin ja tuo kivaa kontrastia.


 


 Meidän karvalapsi yrittää aina epätoivoisesti tehdä tuttavuutta ja leikkiä, mutta ei oikein saa pieneltä mäykyltä vastakaikua. (huomatkaa sen epäuskoinen ilme). 
Mäykky on kyllä pitkämielinen ja antaa höseltää turhankin kauan ennenkuin ilmoittaa, että nyt riittää. Vanhempana rouvana se on kuitenkin pitänyt pintansa ja näyttänyt tarvittaessa kaapin paikan. 


 


Kotiin lähtiessämme ihastelin vielä pihan ruusupapua, se tekee näin lokakuussa edelleen kukkia <3 
Tämä syksy on kyllä ollut todella kaunis ja lämmin. 

 
 


On niin kiva, että mummola on kävelymatkan päässä ja siellä voi piipahtaa extempore vierailulla!