Pajunkissoja ja aurinkoa

Meillä oli eilen illalla ihan kunnon myrsky! Satuttiin lähtemään koiran kanssa iltalenkille juuri, kun tuuli alkoi yltyä. Tuolla sitten kuljettiin väistellen puista lenteleviä katkenneita oksia! Kotona valot räpsyi ja puoli yötä kuuntelin lähteekö meidän peltikatto ihan todella lentoon vai kuulostiko se vain siltä. 

Aamu alkoi kuitenkin aurinkoisena ja kattokin on vielä paikoillaan, vaikka vieläkin tuulee melko kovaa. Mitään isompia vahinkojakaan ei näkynyt käyneen kun aamulenkillä kylällä kävelin, näin vain muutamia katkenneita oksia ja kaatuneita roska-astioita.

 

Toissailtana lenkkipolun varrelta löytyi isot pajupensaat täynnä pieniä valkoisia pajunkissoja. 

Harmittelin ääneen siinä, ettei tullut saksia tai puukkoa mukaan, sillä olisin halunnut muutaman oksan heti matkaan. Isähenkilö hyppäsi ojan yli puskien luokse sai katkaistua muutaman oksan käsineen ja sain kuin sainkin vaasiin ihanan kimpun oksia! Mun sankari <3

 

Eilen kaivelin vintistä pääsiäiskoristeet esiin ja laitoin pajunoksille roikkumaan muutaman pastellivärisen koristemunan. Tyttö kiljui riemusta koulusta tultuaan ja olisi halunnut ripustella heti kaikki löytämäni koristeet oksille ja ympäri taloa :D Salamana se pyyhälsi muovipussin ja saksien kanssa ulos hakemaan omia oksia ja lopputuloksena meillä on nyt kolme oksakimppua, joissa kaikissa on (mun makuun vähän liikaa) koristeita. 

 

Vintistä löytyi myös avaamaton pussi rairuohon siemeniä, mutta epäilen ettei ne lähde itämään enää oltuaan pakkasessa talven yli. Pitää seuraavalla kauppareissulla ostaa muutama uusi pussi innokkaille kylväjille. 

 

Tämä kevään valo on jotain niin kaunista ja herkkää! 

Sellaista keijupölyä ja ilmassa väreilee samalla lupaus kesästä!

 

Tästä tuli nyt tällainen kevyempi postaus, kun edellinen meni tarkoittamattani matalapaineen puolelle. 

Tarkoitukseni ei ollut saavuttaa näin suurta huomiota niistä parista kohdasta, taikka hakea myötätuntoa. Vain ymmärrystä, ettei kaikki asiat välttämättä ole silmin havaittavissa. Vaikka asiat ovat nyt hyvin, ei tarkoita, että ne olisi aina olleet hyvin tai ihminen olisi saanut syntymälahjanaan auvoisen elämän, syntynyt kultalusikka suussa täydellisine geeneineen. Vaikka aina itse tekisit oikein ja oikeita valintoja, voi silti tapahtua ikäviä seikkoja, jotka johtavat asiasta toiseen ja kolmanteen. Elämä vaan ei ole niin mustavalkoista. Joihinkin asioihin pystyy itse vaikuttamaan, vaan ei kaikkiin. Omilla ponnisteluillaan voi kuitenkin yrittää kääntää sitä kelkkaa, eikä sitä savista polkua ole pakko jäädä polkemaan. Uskon siihen, että kaikella on tarkoitus eikä mikään ole sattumaa tai tapahdu vahingossa. Jokaisella on oma polkunsa tallattavana ja sillä on merkitys. 

Kiitos kaikille edelliseen postaukseen kannustavasti ja rohkaisevasti kommentoineille <3 

Luin ne kaikki hyvin liikuttuneena ja kiitollisena. Te olette kultaa <3