Kuumaa kaakaota ja kevään odotusta

Voi miten superkauniita ja lumisia pakkaspäiviä ollaankaan saatu! Ihanaa kun valo oikein tulvii sisälle ikkunoista (joskin tavallaan myös hämmästelen, miten se on edes mahdollista kun ikkunat on niiiin niiiin likaiset!). Otin joulun jälkeen verhot alas, kun toinen koirista sai vissiin kinkun rippeistä ripulin...no ehkä jätän yksityiskohdat kertomatta... mutta pointti oli, että tulipa valoisaa kun ei ole verhoja taas ikkunoissa!

Sain myös samalla verhodilemman aikaiseksi, kun en oikein tiedä millaiset verhot nyt haluaisin. En ainakaan mitään mitä kaapista löytyy, mutta myöskään nettikauppojen selailu ei ole saanut ostokipinää aikaiseksi. Ehkä meille vaan ei enää tule verhoja :D  

Jotenkin tässä kovimmilla talvipakkasilla lumitöiden ohessa kuitenkin jo odottaa kevättä. Päivä on selvästi pidentynyt eikä heti kolmen jälkeen iltapäivällä tarvitse laittaa valoja päälle. Ensimmäiset tulppaanit ja kevään väriset neilikat on jo ostettu ja nyt odotan taas että kauppoihin ilmestyy hedelmäpuiden oksia ja kaikenlaisia siemenpusseja. Niitä on ihana hipeltää ja miettiä mitä tänä kesänä istuttaa niin kotipihaan kuin mökillekin!

 Mutta ensin pitää kai vielä yrittää nauttia näistä pakkasista, takkatulesta ja kuumasta kaakaosta. Villasukista ja topparukkasista.

 

Lapset ja koirat ainakin ottavat nämä lumiset päivät ilolla vastaan! Niin ihania punaposkisia piiperöitä tuolta pihalta aina ilmestyy milloin luistinten ja milloin pulkan kanssa. Itse tietysti iloitsen siitä, ettei vaatteissa ja koirien tassuissa tule kuraa sisälle, kotipihakin näyttää lumisena niin puhtaalta ja kauniilta.

 

 Ja hei, linnut on alkaneet laulamaan! Olen useampana päivänä nyt kuullut laulua ja sirputusta lähipuista! Kyllä kevättalvi on ihana!

Hyvää viikonloppua kaikille ja kiitos edelliseen postaukseen sadelleista sympatioista! Ootte ihan parhaita!

Hermoriekaleita keräilemässä

Täällä tapahtui heti uuden vuoden alettua, eli aika tarkalleen viikko sitten, tämän äidin hermoromahdus. 

Olin itse lähes koko lasten joululoman ajan töissä, minulla oli vain kolme vapaapäivää jouluna kun koko muu perhe vietti joululomaa. Siis sanan varsinaisessa merkityksessä lomaa. Kun sitten perhe oli palannut arkeen; kouluun ja työhön, vietin itse vapaapäivää siivoillen keskikerrosta viikonlopun jäljiltä kuntoon. Löysin kuistilta mm. kolmen viikon takaiset kinkkurasvaiset astiat... Kolmen pyykkikoneellisen, tiskikoneellisen ja imurin pölysäiliön tyhjentämisen jälkeen erehdyin viemään vinttiin jo aikaisemmin pakkaamani joulukoristeet. Virhe!

 

Olin siis vieraillut yläkerrassa, lasten valtakunnassa, viimeeksi ennen joululomia ja silloin siivonnut ja vaihtanut lakanoita siellä. Yläkerta on ollut aika kaaoksessa muutenkin, kun siellä on sivuvintin remontti käynnissä, mutta se mikä näky minua odotti oli jotain aivan järkyttävää! Löysin ainakin 5 paria sukkia, kylpypyyhkeen, huppareita, yöpukuja ja muita erinäisiä vaatekappaleita ripoteltuina lattioille. Saldona oli myös yksi tyhjäksi nuoltu piparipurkki ja muovipussillinen roskia. Sänkyjen alla ja seinien vierustoilla kiersi ranteenpaksuiset villakoiravanat ja porin matin ympäristö oli polttopuuroskien ja tuhkan peitossa. Tyypit oli todellakin viettäneet lomaa! Harmi, etten hoksannut ottaa kuvia silloin. Olisin voinut tehdä sellaisen ENNEN ja JÄLKEEN -äidinraivon postauksen!

Voi kyllä minä niin mieleni pahoitin. Pienen avautumisen ja raivon vallassa vietetyn parituntisen päätteeksi saatoin alentua uhkailemaan perhettä kasvispihveillä ja yläkerran valtaustoimilla.

 

Mutta tiedättekö mitä? Kävin äsken taas yläkerrassa ja siellä oli edelleen siistiä. Lattioilla ei lojunut  mitään tavaraa, vaatteita eikä roskia. Eli kevyt raivaus (vein puolet lasten tavaroista vinttiin!), uhkailu ja yhden illan kotiaresti taisi ainakin hetkellisesti toimia. 

Lohduttakaa minua ja kertokaa, että teilläkin käy välillä näin? Pms -peikko täällä marttyyrina raivoaa ja uhkaa karkottaa perheen pihalla tönöttävään asuntovaunuun asumaan...

 

 Tänään katsoin Netflixistä jakson Marie Kondoa ja taas tuli ihan hinku alkaa tyhjentämään kaappeja ja heittämään tavaraa pois (lähinnä kaikkien muiden eikä suinkaan omiani). Tosin luulin, että KonMarituksessa on tarkoitus päästä vielä pelkistetympään ja suorastaan askeettiseen lopputulokseen ja yllätyin kun jaksossa olevan perheen taloon jäi niin paljon vielä omaan silmään ylimääräisiä kalusteita ja esineitä. 

Tosin siinä missä Marie Kondo opettaa luopumaan esineistä ilon kautta, on minulla taipumusta survoa tavaroita jätesäkkeihin vähemmän iloisella mielellä :D Seuraavaksi lähtee kolmatta päivää puuhellalla nakottanut kahvipannu, jonne kahvinpurut on todennäköisesti palaneet jo kiinni...

Joku hotelliviikonloppu voisi tehdä hyvää tähän saumaan? 

Lupausten pitämistä

Tammikuu on luvattu "paranna tapasi" -kuukausi. Tammikuussa tehdään uudenvuodenlupauksia, pidetään tipattomia, osallistutaan vegaanihaasteeseen ja tehdään ryhtiliike. 

 

Olisin voinut luvata paljonkin. Esimerkiksi pitää somehiljaisuutta, olla enemmän läsnä. Lenkkeillä ja ulkoilla enemmän. Vähentää lihansyöntiä ja opetella kokkaamaan uusia ruokia. Opetella uusia taitoja ja ylittää itseni jossakin asiassa. Aloittaa uusi harrastus tai osallistua työväenopiston kurssille.

Mitä minä sitten lupasin? En tavallaan mitään, mutta päätin osallistua kyykkyhaasteeseen. Ihan vaan ilon ja hauskuuden vuoksi. Ja tiedättekö mikä on ollut ihaninta näiden muutaman haastepäivän aikana? Se, että lapset ja puoliso lähtivät haasteeseen mukaan. Haasteesta tulikin minun yksinpuurtamisen sijaan koko perheen haaste. 

 

Kyykkyhaasteessa siis kyykätään päivittäin, joko kaikki kyykyt kerralla tai ripoteltuina pitkin päivää. Enimmäisenä päivänä kyykkyjä tehtiin 50, seuraavana 55 ja kuukauden viimeisenä päivänä kyykkyjä tehdään 250! Itse olen tehnyt kyykyt parissa osassa, tänään on haasteen yhdeksäs päivä ja kyykkyjä tehtiin 100. Vaikka kyykkyjen määrä kasvaa niin kyykkääminen on nyt jo helpottunut eikä jalat ole ensimmäisten päivien jälkeen enää tuntuneet puupökkelöiltä.

 En odota haasteelta mitään "tuloksia", muuta kuin hyvää mieltä ja hauskaa pientä kilpailua perheenjäsenten kesken siitä kuka on ensimmäisenä tehnyt koko päivän kyykyt. Lapset ovat muutaman kerran unohtaneet haasteen ja illalla sitten muistaneet sen ja tehneet koko päivän kyykyt yhtämittaa. Tai pahimmillaan kyykkäys on muistunut mieleen vasta seuraavana päivänä, jolloin on ollut tehtävänä edellispäivän kyykkyjen lisäksi myös saman päivän kyykyt. Mutta sitkeästi lapset pysyvät mukana ja meillä oli jo puhe helmikuun haasteesta, joka voisi olla joko lankutushaaste tai vatsalihashaaste!

Teittekö te mitään uudenvuodenlupauksia tai otitteko haasteita tammikuulle? 

ps. meillä tosiaan kukkii yhä joulutähti ja toinen joulukuusistakin on vielä paikoillaan. Raaskisikohan siitä luopua viikonloppuna...