Sain isähenkilöltä äitienpäivälahjaksi aivan ihanat ja toivotut, vanhat puiset A-tikkaat!
Nämä ovat entiset Kymen tehtaan tikkaat
ja niiden toiseen kylkeen on kaiverrettu teksti
KY TALOUS NO:64, 1,4.
Tikkaat olivat lakattua (lue kellastunutta) puuta,
pölyiset ja askelmista melkoisen kuluneet.
Joten mitä tekee äitihenkilö?
-Ostaa litran kalkkimaalia ja pintavahaa ja ryhtyy toimeen!
Kannoin tikkaat kesähuoneeseen,
joka osoittautuikin hyväksi paikaksi maalata.
Siellä ei tarvinnut pelätä jaloissa pyörivän koiran maalausta,
oli katto pään päällä ja hyvä tuuletus!
Yhden maalikerroksen jälkeen näytti tältä.
Olisi voinut jättää ne noinkin, mutta halusin astetta siistimmän pinnan
ja maalasin vielä toisenkin kerroksen.
Mitäpä sitä ei tekisi välttääkseen tenttiin lukemisen ja koulutehtävien teon? Niinpä.
Yksi kerros lisää maalipintaa ja valkoinen vaha päälle.
Rätillä kiillotus ja tikkaat sisälle paikoilleen.
Aika ihanat, vaikka itse sanonkin!
Vaikka näiden tuunaamiseen tuhrautui tunti jos toinenkin
ja sain viettää kaksi iltapäivää kesähuoneessa maalipensselin kanssa,
on lopputulos kaiken sen vaivan väärti.
Maali on jälleen kerran Jeanne D´Arc Living Vintage paint ja väriltään Natural white.
Minä niin tykkään kalkkimaalien himmeästä ja mattaisesta pinnasta.
Tämä oli ensimmäinen kalkkimaalattu esine, jonka vahasin pinnaltaan kestävämmäksi,
sillä näitä tikkaita on myös tarkoitus käyttää keittiössä emännänjatkeena!
Arvatkaas mitä minä teen huomenna illalla?
.
.
.
-Pakkaan!
Me lähdetään perjantaiaamuna viimein aloittamaan mökkikausi!
Vähän jännittää miten koiranpentu jaksaa matkustaa pitkän automatkan,
mutta eiköhän se suju kun pitää juomis- ja jaloittelutaukoja aina välissä.
Niin jännää ja niin ihanaa, tätä on odotettu!
