Uudet kevyet kevätverhot

Kevätverhot on ripustettu ja mekkokaavat kaivettu esiin! Vielä kun tämä piiiiitkä tammikuu väistyisi ja toisi aurinkoisen ja keväisen helmikuun tullessaan. Tai oikeastaan voidaan minun puolestani hypätä suoraan maaliskuuhun, jolloin ollaan jo lähempänä oikeaa kevättä, mekko- ja mökkikautta. 

Meillä on aina on ollut kevyet ja ilmavat verhot, mutta nämä ovat kyllä ylivoimaisesti keväisimmät koskaan! Tilasin Elloksen alesta ihan summassa halvat ja ohuet laskosverhot ajatellen, että jos ne eivät käy kotiin, niin laitan ne sitten vaikka mökin kuistin ikkunoihin. 

 

Verhot on todella ohutta kangasta, lähes harsomaista ja valo pääsee niiden lävitse. Keveydestään huolimatta ne laskeutuvat kivasti ja antavat kaipaamaani "hälläväliä" -ilmettä! Tiedättekö mitä tarkoitan?

 Minulla on taipumusta viilata kaikki viivoittimella ja kestän huonosti keskeneräisyyttä ja "sinnepäin" tehtyjä juttuja. Vanhassa talossa asuminen on siedättänyt minua tässä asiassa paljon! Keskeneräisyyttä on niin paljon, että harmaantuisin alta aikayksikön jos en katselisi kotia vähän vaaleanpunaisten linssien läpi. 

 

Olen myös pikkuhiljaa alkanut pitämään enemmän ja enemmän vanhoista, rähjäisistä pinnoista, huonekaluista ja esineistä. Olen menossa sisustuksessa ja kodin remontoinnissa kohti rennompaa suuntaa ja kaipaan pöydän pintaan kolhuja ja portaikon seiniin tikkuista raakalautaa. Molemmat olisivat aikaisemmin olleet kammotuksia!

Mutta siinä ovat, sulassa sovussa vinolautainen ja naulanreikäinen pöytä, maalipinnastaan raapiutunut vanha kaappi ja sinnepäin -verhot! Ja minä niin tykkään! 

 

 Nyt kun ajattelee, niin tuntuu hassulta, että vain reilu kolme viikkoa takaperin kannettiin joulukuusi pihalle.

  Voi kyllä mä olen niin etuajassa taas kevättä pitelemässä, mutta minkäs sitä pitenevien päivien tuomalle pirteydelle mahtaa!?

Ilo rennosta aamusta

Ai että. Minä olen yksin kotona. 

 

Saan tehdä omia juttujani (ja huomaattekos, heti olen täällä!) ihan rauhassa. Kukaan ei keskeytä tai vaadi minulta huomiota. Luksusta lapsiperheen arjessa. Koirakin jäi lenkin jälkeen pihalle leikkimään lasten muovisella pulkalla eikä vaadi nyt muuta ohjelmaa.

Istun puusohvalla kahvikuppi ja läppäri nenän edessä ja luen blogeja. 

Pinoan puhtaat astiat koneesta kaappiin. 

Poltan puuhellassa tulia, jotta iltapäivällä kotiin tulijoilla on mukavan lämmin tupa odottamassa. 

Laitan lounaan silloin kun minulla on nälkä ja syön mitä mieleni tekee.

Pakkaan illaksi eväät ja lähden kouluun.
Niin rauhallista. Niin hiljaista. 

 

Löysin facebookista huipun sivun; it´s okay to be an introvert. Nauraa hekottelen sivulle laitetuille mietelauseille ja sarjakuville, koska ne kuvaavat niin loistavasti omaa mielenmaisemaani.
Katsokaa nyt tätäkin! Niin osuva ja niin totta!
Minä todellakin tarvitsen tällaisia yksinolonhetkiä!

 

Löytyykö ruudun takaa muita introverttejä? 

Sisustamisen ystäväkirja -haaste

Nappasin Sadun blogista Talossa no 23 kivan haasteen liittyen sisustamiseen!

Minulle on tärkeää, että koti on sellainen missä viihdyn. Tämä alkoi korostua joskus alle 3-kymppisenä, kun jäin äitiyslomalle ja esikoisen kanssa kotiin. Oli aikaa katsella ympärilleen ja vietinkin tuolloin kotona kolme vuotta hoitovapaalla. Koti myös muuttuu lasten tullessa taloon ja yhäkin niiden kasvaessa. Koti elää jatkuvaa muutosliikettä ja sen ilme muuttuu sen asukkaiden myötä.

Kodissa pitää olla hyvä henki ja sopivasti tilaa olla ja hengittää. Jostain kulmasta pitää löytyä löhöilyyn sopiva paikka, jossa rentoutua. Liian rönsyilevä tai värikäs tai tumma ja tunkkainen sisustus alkaa nopeasti hermostuttamaan. Myös liika tavara alkaa ahdistamaan ja pyrin pitämään tilat selkeinä. Kodin siivous pitää olla vaivatonta, eikä se toimi, jos tavaraa on paljon.

(Tämän postauksen kuvat ovat kaikki vanhoja, bloggerin kätköistä löytyneitä)

1. Mikä tekee kotisi sisustuksesta juuri sinun näköisesi?

Apua! En minä osaa sanoa? Ehkä kalusteiden keveys, runsas valo, ilmavuus ja raikkaus? Ne ovat asioita joita peräänkuulutan ja jonka hengessä pyrin sisustamaan ja nämä toistuvat myös kesämökin sisustuksessa. 


2. Mikä on pisimpään mukanasi kulkenut sisustusesine? Miksi?

Luojan kiitos ne ensimmäiset omaan kotiin hankitut kalusteet ovat jatkaneet matkaansa jo aikaa sitten. Ehkä ymmärrätte mitä tarkoitan? Opiskeluboksi ei ollut viihtyisin mahdollinen sisustuksen suhteen, ehh. Siellä oli lähinnä sieltä täältä edullisesti haalittuja ja sukulaisten nurkista pelastettuja huonekaluja, astioita ja verhoja.

Vanhimpia kotiin ja sisustukseen liittyviä juttuja on varmaankin lapsuudenkodista aikanaan mukaani lähteneet äidin virkkaamat liinat? Sekä pieni käsin maalattu posliininen kahvikuppi, jonka enoni vaimo on maalannut minulle vuonna -84.

Nyttemmin hankituista huonekaluista monikin on sellainen, mistä en voisi kuvitellakaan luopuvani!


3. Haaveilemasi sisustustuote?

Ikirakkauksia on vanhat suuret tuvan kaapit ja puusohvat. Niistä minä en luovu koskaan ja niitä minä aina vaan haluaisin lisää. Nyt haluaisin löytää lapsille uudet sängyt kun kerrossänkyaika alkaa olla ohitse. Vanhat jatkettavat puiset sängyt olisivat ihanat. Tai ehkä ne voisivat olla jopa metalliset, putkirunkoiset sängyt. Nykyään haaveilen vanhoista kalusteista, joissa näkyy elämä. Ikeaa en kotiin kaipaa, vaikka sitäkin meiltä paljon löytyy eikä minulla ole mitään pahaa sanottavaa Ikean tuotteista. Jos muu perhe ei rajoittaisi, niin meillä olisi olohuoneen sohvanakin vanha puusohva! 

Suurimmat sisustukseen liittyvät haaveet olisi saada yläkerran ja sinne vievän portaikon remontti tehtyä ja kodin pintoja hieman muutettua. Sellaista pintasilausta ja viimeistelyä kaipaisi moni nurkka.


4. Rakkain sisustusaarteesi?

Mökin ylisiltä löytynyt vanha puusohva. Se kulkee mukanani varmasti ikuisesti. Aina silloin tällöin ajattelen maalaavani sen, mutta toistaiseksi se on saanut olla sellaisenaan. Siinä on nukkunut molemmat lapset pieninä ja viimeeksi joulun aikaan suunnittelin laittavani sen Suuttujan sängyksi. Pitäisikin taas tarttua ideaan ja miettiä sen raahaamista kellarista yläkertaan!

5. Virhehankinta?

Valkoinen karvalankamatto ei ehkä ollut paras mahdollinen vaihtoehto lemmikkiperheessä, vaikka tykkäisinkin sellaisesta kovasti. Ylipäätään mikään matto ei pysy puhtaana viittä minuuttia pidempään tässä taloudessa, joten tekstiilien ja mattojen helppohoitoisuus on tärkeää.


6. Suosikkiväriparini sisustuksessa?

Keväällä ja kesällä minuun iskee aina valkoinen yhdistettynä hempeisiin pastelliväreihin ja syksyisin taas luonnonvärit, kuten pellava ja harmaa ja edelleenkin yhdistettynä valkoiseen. Valkoinen on hyvä ja raikas pohja, johon on helppo yhdistää muita värejä.

7. Lempipaikkasi kodissasi?

Ruokailutilan puusohva. Siinä tulee kirjoitettua niin kouluhommia kuin päivitettyä blogiakin. Harvoin siinä tarvitsee yksin istua, vaan aina kylkeen kampeaa joku lapsista, useimmiten se karvaisin :P

8. Mistä esineistä tahtoisit päästä eroon/ olisit valmis luopumaan?

Takkahuoneen lipastosta ja kaapista en oikein välitä. Ne voisin helposti hävittää ja vaihtaa kivempiin! :D Olohuoneen vuolukivitakankin vaihtaisin ilomielin pönttöuuniin.


9. Vinkkisi, kuinka uusia sisustusta helposti ja edullisesti?

Maalilla. Seinäpinnan maalaus on sitäpaitsi myös hyvin rentouttavaa puuhaa! Ja toki kaappeja ja puisia kalusteitakin voi maalilla päivittää helposti uudenveroisiksi! Toinen edullinen keino on vaihtaa tekstiilejä. Verhot ja tyynyt antavat ihmeen paljon ilmettä huoneelle ja niitä löytyy myös kirpputoreilta!


10. Jos saisin 1000€ sisustukseen, mitä hankkisit/tekisit?

Laittaisin sen kesähuoneen pintojen uusimiseen. Sisätiloihin kaivattaisiin kipeästi uutta lattiaa ja välikattoa ja ulkopintaan uutta maalia. Terassikin olisi haaveissa.

Teen kuten Satukin ja tarjoan tätä haastetta kaikille blogia pitäville lukijoilleni, 

olisi hauskaa saada lukea teidän vastaukset! 

Aurinkoa lautasella

Tytön päiväkodissa, silloin monta vuotta sitten, tarjottiin lapsille lounaaksi aurinkokeittoa. 

Sitä pitää aina säännöllisin väliajoin tehdä iso kattilallinen. 

En tiedä mitä se alkuperäinen aurinkokeitto oikeasti sisälsi perunan ja porkkanan lisäksi, 

joten olen varioinut siitä meidän suuhun sopivan version. 

Nimi aurinkokeitto kuitenkin jäi. 

 

Tämä on siitä kiva keitto, että se sopii hyvin niin pakkaspäivän keitoksi kuin kesäpäivän keitoksikin! Ja ohjehan on helppo: 

Aurinkokeitto

3 porkkanaa

3 perunaa

pussillinen pakastekukkakaalia

1 sipuli

1 rkl (maidotonta) margariinia tai öljyä

1 kasvisliemikuutio 

suolaa, pippuria, paprikajauhetta

1 tetra ruokakermaa (kaurakerma toimii oikein hyvin!) 

(ja halutessa puoli pakettia koskenlaskijaa pilkottuna)

: Kuori ja pilko sipuli ja kaada kattilan pohjalle. Lisää margariini/öljy ja kuullota sipuleita hetki. Lisää kuoritut sekä pilkotut perunat ja porkkanat ja peitä vedellä (älä laita liikaa vettä!). Kun keitto kiehuu, lisää mausteet, liemikuutio ja kukkakaalit. Keitä kasvikset kypsiksi ja soseuta sauvasekottimella tasaiseksi. Lisää ruokakerma (ja koskenlaskija), sekoita ja anna kiehahtaa. 

Meillä tätä tarjotaan aina raejuuston ja tuoreen leivän kanssa! 

Kokeile ja ylläty!

Täällä vastaillaan parhaillaan pariinkin kivaan haastepostaukseen! Perästä kuuluu!

Mukavaa maanantai -iltaa sinulle! 

Joutilaisuus synnyttää luovuuden

 

Mietin, miksi välillä tuntuu ettei tänne blogiin ole oikein mitään kerrottavaa. 

Tuntuu, että pitäisi olemassaolostaan jotenkin muistuttaa, 

 muttei oikein tiedä miten ja mitä sanoa. 

 Sitten yhtäkkiä tulee vaihe, jolloin tuntuu, 

että olisi ihan kamalasti asiaa ja aiheita, joista kirjoittaa ja kertoa. 

Olen ihmetellyt tuota aaltoliikettä ja tullut siihen tulokseen, 

että joutilaisuus synnyttää luovuuden. 

Arjen kiireessä ei vaan kertakaikkiaan ehdi kuvaamaan, 

ajattelemaan mitään muuta kuin kauppalistaa, tekemättömiä kouluhommia, 

lasten tarpeita, koiran kouluttamista, pyykkivuorta ja vaihtamattomia lakanoita. 

Ei niistä jaksa ottaa kuvia ja kirjoittaa.

 

Nyt kun minulla on ollut muutama päivä "tyhjää" kalenterissa ja pyykkikasa on selätetty 

sekä lankkupöytä valmistunut, on ollut aikaa istua kahvikupin kanssa ja katsella ympärilleen. 

Ostaa kimppu tulppaaneja ja miettiä, miksi olen haikaillut jo pidempään kauniin kukkamaljakon perään, kun minulla on kaapissa useampikin vanha ja kaunis lasitölkki. 

Olen unohtanut ne kaapin perälle. 

 

 Ja kun on aikaa, tulee tehtyä juuri sitä mistä itse pitää. 

Ommeltua, laitettua kotia, selattua sisustuslehtiä ja verkkokauppojen sivuja. 

Ja hei, blogattua!

Aivan kuten lapsista sanotaan, että välillä on hyvä olla "tylsää" ; silloin syntyy ne parhaimmat leikit! Tämä taitaa päteä minuun yhä aikuisenakin. Pitäisi siis varata kalenteriin mahdollisimman paljon ennalta suunnittelemattomia päiviä,

 jolloin luovuus voi päästä valloilleen.

Oletteko te muut blogia pitävät huomanneet samankaltaista aaltoliikettä kirjoittamisessa?

Ja vaikka nyt vuoden ensimmäisinä viikkoina on ihanan paljon arkipäiviä,

 jolloin saa olla kotona tekemässä kouluhommia, niin tiedän, 

että tämä  joutilaisuus kostautuu lukukauden loppua kohti mennessä. 

Silti aion nyt nauttia tästä täysin rinnoin, vailla huolta huomisesta. 

Ne huolet tulevat sitten ajallaan. 

Huoletonta ja rentoa arkea myös teille kaikille sinne ruutujen toiselle puolelle!

 

 

Hei me lähdetään opin tielle!

Tämän tyypin kanssa pitäisi aloittaa huomenna koirakoulu!

 

Se on nyt 10 kuukauden ikäinen ja murkkuikä alkaa painaa hiljalleen päälle. Nyt on siis hyvä aika lähteä saamaan vähän oppia tämän juntturan käsittelyyn. Varsinaisia ongelmia sen käytöksessä ei juuri ole, eli meillä on tarkoitus vaan harjoitella sellaista perustottelevaisuutta ja yleisiä käytöstapoja. Mitään intoa agilityyn tai muihinkaan virallisiin harrastuksiin meillä ei tämän kanssa ole. Se on perheenjäsen, jonka käyttäytymistä ja eleitä olisi arjen sujuvuuden kannalta kuitenkin kiva oppia lukemaan.

Toivotaan, että koirakoulu antaa meille eväitä opettaa koiraa ja koira saa uusia kivoja kavereita ja hyvät perustaidot. Faktahan on se, että koira vie minua pian kuin "märkää rättiä", sillä se on jo liki 50 -kiloinen ja säkäkorkeudeltaan 76 senttinen! Aikamoinen mörkö siis kun sille päälle sattuu. Nyt sitä vie tuolla lenkillä täysin sen nenä!! Selvästi sitä on alkanut kiinnostamaan kaikki hajut ja se painaa menemään ihan karhuna kuono maassa ja kuolavanat suupielissä :D Olisko jollain kylän narttukoiralla juoksut?!

 

 Tulen kertomaan edistymisestä kunhan ollaan saatu koulu hyvin käyntiin! Ajatuksissa on myös jatkopostaus aiheeseen (iso)koiranpentu lapsiperheessä, jossa kerron millainen persoona ja perheenjäsen tästä karvapallerosta on vuoden aikana kehkeytynyt. 

Lankkupöytä

En minä tiedä mistä se ajatus tuli. 

Tehdä isähenkilön kanssa itse pöytä.

Ehkä siitä, että keittiön pöytä alkoi sirosta ulkonäöstään huolimatta tuntua pienessä ruokailutilassa liian suurelta. Silloin pari vuotta sitten ostohetkellä pöytä oli todella hyvä, mutta vanhan puusohvan muutettua meille, siirtyi pöytä monta kymmentä senttiä olohuoneeseen päin tehden kulkuaukosta vähän turhan ahtaan. 

 

Isähenkilön isähenkilö sai jostain 100 vuotta vanhoja paksuja ja klommoisia purettuja lattialankkuja ja niin miehet ryhtyivät tuumasta toimeen ja pöytää toteuttamaan. Minä koetin kertoa millainen pöytä minulla oli toiveissa ja näytin netistä poimittuja kuvia havainnollistamaan etenkin pöydän jalan muotoa. En missään nimessä halunnut neljällä jalalla seisovaa pöytää, vaan pirttihenkisemmän, jossa keskituki on ylhäällä, jolloin koira pääsee halutessaan makaamaan pöydän alle.

 

Kun pöytä alkoi valmistua, ryhdyin minä etsimään sen pintaan sopivaa maalia. 

Maalipinnan tulisi olla kova, pesua ja kulutusta kestävä sekä kiiltävä, mutta samalla riittävän peittävä. Lopulta päädyttiin hyvin edulliseen ja vesiohenteiseen (ei haise!) Ilves kalustemaali V40: een. 

Maali oli paksua ja levittyi puun pintaan hyytelömäisesti, jolloin pensselin vetoja ei jäänyt näkyviin. Se myös kuivui kosketuskuivaksi parissa tunnissa ja oli päällemaalattavissa 12 tunnin kuluttua. Maalaushomma eteni siis mukavalla vauhdilla! 

 

 

Eilen laitettiin sitten vanha pöytä kasaan ja otettiin uusi käyttöön.

Mitoiltaan pöytä on noin 30cm edeltäjäänsä lyhyempi ja vajaan 10cm kapeampi. 

Halusin, että sen alle mahtuu vaivatta kaikki kuusi vanhaa tuoliamme, joten kovin paljon pienempi ei pöytä olisi voinut olla. Näinkin pieni mittojen muutos keventää kuitenkin koko tilan yleisilmettä eikä olohuoneeseen enää tarvitse "puikahtaa" kapeasta seinän ja pöydän väliköstä. 

Vähän jännitin miten meidän nykyaikaiset tuolit sopivat jykevän ja vanhaa henkivän lankkupöydän kanssa, mutta minusta tämä on varsin hauskan näköinen kokonaisuus!

 Maalasin viikonlopun aikana pöydän kahteen kertaan ja pintaan jäi näkymään ihanat vanhat kolhut! 

Pöydän ilme näyttää juuri oikealta, siltä mitä tavoittelinkin! Jykevältä, rouhealta ja vanhalta. 

Yritin kuvata pintaa monesta suunnasta, läheltä ja kaukaa, mutta hyvän kameran ja kirkkaan luonnonvalon puutteessa napatut kuvat eivät anna oikeutta tälle ihanuudelle. 

 

Pitää ajan kanssa katsoa vaatiiko muutama kohta vielä pienen hionnan ja maalipinnan, mutta toistaiseksi tämä on juuri sellainen kuin toivoinkin. 

 

 

Pöydän alapinta pitää vielä hioa ja maalata kertaalleen, sillä se on niin karhea, että siihen jää sukkahousuistaan kiinni! Sikälimikäli kukaan sellaisia tahtoisi käyttää. Siinäpä siis pientä puuhastelua vielä loppuviikoksi. Sitten voikin vaikka vetää sukkikset jalkaan ja tanssia pöydällä! Tämä pöytä kestää kyllä!

 

 

Olen tosi tyytyväinen uuteen pöytään ja mieltä lämmittää,
että se on kierrätetyistä vanhoista lankuista ihan itse tehty <3 Hyvä me! 

Käytännössä tämä pöytä on myös ikuinen, koska se on paksua puuta, 

jolloin sen voi aina hioa ja maalata uudestaan. 

Tämä oli siis myös pitkäikäinen ja järkevä hankinta. Sekin lämmittää mieltä.