Sen nimi on Matti. Matti on Porista. (tai ei oikeastaan)
PorinMatti.
Isähenkilö kantoi sen isoisähenkilön kanssa yläkertaan. Matti on aika painava. Hetken pelotti, että se tulee lattian läpi alakertaan.
Ei muuten tule kylmä nukkua. Antaa tulla vaan niitä paukkupakkasia. Matti on ihanan lämmin. Sitten kun on ulkona kylmä ja maa luminen, me kääriydymme peiton sisään
ja annamme Matin lämmittää palelevia varpaitamme. Matti sijaitsee aivan meidän sängyn päädyssä, selkä piippua vasten.
Mattia kelpaa myös katsella. Onhan se kaunis! Se on päässyt "miehen ikään" ja siinä on pieniä kauneusvirheitä. Sitä asiaankuuluvaa ajan patinaa.
Sellainen on tämä uusi ystävämme Matti.
Ja loppuun tämä aivan asiaankuulumaton kommentti.
Joulu. Joko sitä saa alkaa tohottaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hurjan kivaa, että kommentoit, kiitos sinulle! :)