torstai 3. marraskuuta 2016

Paskinhaaste: lokakuu

 Päällimmäisinä mieleen tulee lokakuusta väsymys ja kamalat aamut. 
Aamu-unisuus ja pilkkopimeät aamut eivät ole hyvä yhdistelmä. 
Kirkasvalolampulle ja hyvälle silmänympärysvoiteelle olisi käyttöä...aamuisin peilistä katsoo panda.  
Hyvin väsynyt panda.



Syyslomaviikko oli vähän tympeä sään puolesta eikä ylimääräisiä viitsinyt lasten kanssa ulkoilla... ja niistä pakollisista ulkoiluista on merkit yhä näkyvissä olohuoneen sohvassa, nggggh! Koiraa itseään märkyys ei toki haittaa, vaan se tyytyväisenä makaa keskellä kuraista pihaa vahtihommissaan ja kiipeää sitten sohvalle kuivattelemaan itseään.

Loma oli tosi kiva, mutta hitsi, niin lyhyt!
Sunnuntaina loman päätteeksi totesin,
että tarvittaisiin toinen lomaviikko tästä ensimmäisestä toipumiseen, hehhe.

Ylläolevista kaikki kelpaisi just nyt. 


 Kiire ja ajanpuute.
Tai lähinnä se, että tekisi mieli tehdä yhtä jos toista,
mutta aika ja energia riittää juuri ja juuri pakollisiin puuhiin. Eli niihin tylsiin. 

Ja sitten yksi ihan tyhmä juttu. Nimittäin repsahdus.
Mun teki niin kovasti mieli ruislimppua, että vetelin sitä useamman siivun parina päivänä...
 ja nyt tottakai kärsin seuraamuksista ja voin kertoa, että kaduttaa.
Ja tekee ehkä vielä enemmän mieli lisää sitä ihanan makuista leipää! Kiusallista! 



Kaikenkaikkiaan lokakuu oli tosi kiva ja siitä jäi oikein hyvä mieli.

Marraskuustakin on tulossa opiskelujen puitteissa kiireinen,
mutta varmasti aikatauluiltaan selkeämpi kuin lokakuusta.
Pitää koittaa keksiä sinnekin paljon kivoja juttuja vastapainoksi niille ei niin kivoille.


8 kommenttia:

  1. Tuttuja tunteita, mutta kunhan saadaan lunta niin eiköhän mieli kirkastu. Tosin kroppa ei meinaa millään tottua näihin kylmiin päiviin.... Mukavaa marraskuuta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kyllä tuo hentoinen lumipeite jo piristi kummasti! Vai onko se vaan sateisen viikon jälkeen toi kuiva pakkassää kun virkistää, tiedä häntä, mutta ainakin mua alkoi ihan kamalasti jouluttaa :D Kylmä ei niin haittaa, siitä selviää saunalla ja toppahousuilla, mutta toi pimeys on jotenkin niin musertavaa :/ Tai ei olis jos saisi vaan toteuttaa itseään nukkumalla pitkään ja hissuttelemalla kotona villasukissa koko pimeän kauden :P Jokseenkin se vaan tuntuu olevan mahdotonta, plaah ;) :D

      Poista
  2. Nämä on aina pakko lukea, ei vahingonilon takia vaan kirjoitustyylin...osaat kertoa kaiken niin ihanasti <3
    Olenkin miettinyt miten saat pidettyä kämpan puhtaana ja valkoisena? Ja yleensä siksi, koska meillä ei ole nyt mattoja ( kuin hetken) sohva on vuoratu tai myllätty, koska päälliset pesussa ja juuri mopattu valkoinen lattia täyttyy ulkoa saapuasta laumasta...tassun jälkiä kolmea eri kokoa ja parit kumpparin jäljet, kun vain kipaistaan hakemassa jotain ja karvakamujen tassut jää pyyhkimättä.....Silti en luovu valkoisuudesta, karvakamuista enkä edes muksuista...saatika siivoamisesta ;)
    Menevää marraskuuta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehhee, voi Satu sä oot ihana! <3 Itse lähinnä ajattelen, että jospa näistä olisi jollekin lukijalle vertaistukea. Tällainen normi arkea kuvaava postaus silloin tällöin voi olla ihan piristävää vaihtelua blogien kiiltokuvamaiseen maailmaan :)

      Ja hei, en mä saa tätä huushollia pidettyä puhtaana enkä valkoisena :D Kyllä mä oon niin miettiny, että mitä mun päässä on liikkunut kun otettiin musta ISO ja pitkäkarvainen koira, joka kuolaa ihan hulluna!! Eli myös meidän sohvat ja nojatuolit on vuorattu kaikenlaisilla peitoilla ja vilteillä, eteisen pikkumatto on aina kurassa ja näitä kaikkia mä pyöritän pyykissä viikottain. (mä kyllä salaa joskus mietin synkkinä hetkinä, että voisin luopua ihan noista kaikista ja muuttaa yksiöön asumaan. Ihan yksin! Ja vitsi mulla olis puhdasta ja mä saisin nukkua aamulla pitkään ja olis ihan hiljaista ja ja ja.
      Mutta kyllä mä ihan pääsääntöisesti kuitenkin rakastan noita tyyppejä ja tätä mun elämää juuri tällaisenaan <3 )

      Poista
  3. Nuo pimeät ja kuraiset aamut/päivät olivat kyllä ihan hirveitä. Märkkää ja kuraista. Ei kiitos! Itseä rasittaa myös ei niinkään kiire, mutta ajan puute. Millään ei ehdi tekemään kaikkea, mitä haluaisi. Osittain ei jaksa, kun töissä menossa vuoden kiireisin aika, mutta jotenkin vain tuntuu, että aika juoksee eikä ehdi mitään. Illat ja viikonloput ovat vaan niin lyhyitä :( Muksaa marraskuuta Sinulle, Marika ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana Krisse! :) Ja totta, viikoloput on ihan älyttömän lyhyitä (nytkin pitäisi tehdä koulutehtävää perjantai-iltana, huaaaaah!) ja touhun täyteisiä, extrapäiviä viikonloppuihin mulle kiitos :P

      Oikein mukavaa marraskuuta sinulle myös <3

      Poista
  4. Minä tykkään ihan hurjasti ruisleivästä, mutta kuinka ollakaan juuri se ei sovi elimistölleni yhtään. Joskus sitten sorrun ostamaan ruisleipää ja.. niin, voi voi :D

    P.S. UPEA noja tuossa puusohvassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sepä se! Mikä siinä onkin, että juuri se kielletty herkku houkuttelee kaikkein eniten? :D

      Puusohva on ollut meillä useamman vuoden ja vaihtanut väriäkin jo kellastuneesta puusta valkoiseksi. Minä bongasin sen aikoinaan Tori.fi:stä ja ihastuin noihin koristeellisiin leikkauksiin ja kun myyjä vielä tiputti hintaa niin pakkohan se oli hakea pois ;)

      Poista

Hurjan kivaa, että kommentoit, kiitos sinulle! :)