Samikset

Olette ehkä huomanneetkin, että hauskuutan itseäni pukemalla lapset samanlaisiin tai samantyylisiin vaatteisiin. Se näyttää mielestäni kivalta. Ei nyt joka hetki, mutta silloin tällöin. Tytön mielestä on mukavaa kun pikkuveljellä on samanlainen paita tai pipo. Se on sillätavalla ylpeästi samis. Vielä. Ehkä sitä kohta alkaa ärsyttää eikä se halua todellakaan kulkea samanlaisissa vaatteissa?

k

Puetteko te muut lapsia koskaan samankuosisiin vaatteisiin? Vai naureskeletteko tällaisille "kaikki lapset koodattuina" tyypeille?  

O niinkuin...

OMENA!! (pervo, ajattelit kuitenkin jotain muuta!)

Käytiin viime viikolla poimimassa varmaan 10 kiloa omenoita. Isähenkilö kiipesi puuhun oksia ravistelemaan ja pinsessa hellin järkyttyneenä puun alla huuteli: -Isii sä oot liian vanha kiipeemään puissa. -Isi eiks sua pelota, tule nyt tosi varovasti alas sieltä! Ja isähenkilö naureskeli partaansa pienen tytön huolta. Vai liian vanha! 

Keittelin heti silloin pari litraa omena-puolukkamehua siitä tuli aika hapanta, en muistanut että puolukka kaipaa extrasokeria ja tein pellillisen omppupiirakkaa. 

Tänään pilkoin ja pussitin loput parvekkeella köllineet yksilöt palasiksi ja pakastimeen. Sieltä on talvella kiva kaivella kotimaisia luomuomenoita ja keitellä mehuksi tai tehdä lapsille vispipuuroa. Vähän kanelia ja sokeria päälle ja namm!

Säilöttekö te muut kesän ja syksyn makuja talven varalle? 

Tossusukat eli tossukat?

Talvi tulee ja töppöset!

Eilen valmistui lapsille joustofroteisista jämätilkuista tällaiset tossut. Kaavaan otin mallia madeforapes -blogin aikuisten tossuista. Muokkailin ja piirtelin, pienensin ja kavensin, eikä ne siltikään vielä ole täysin hyvät. Ehkä nuo lasten jalat on niin pulluraiset vielä. Pitää muokata lisää ja aloittaa sarjatuotanto. Ehkä.

Tällaiset on kyllä pakko saada itsellekin!! Eli kauhea pakko tilata jotain lämpöistä ja kivaa kangasta hetikohta, hehh. 

Pinsessa hellin ottaa nämä kuulemma eskariin mukaan :)

Käytiin Eurokankaassa, mutta mukaan lähti vain resoria muutamissa väreissä ja pari lankarullaa. Ei iskenyt nyt mikään kangas niin kovaa, että olisin ostamaan ryhtynyt.

Ihana A niinkuin arki

Minusta olisi hauska kuulla mistä teidän arki koostuu, mitä rutiineita ja vakkaritouhuja teillä on?

Nyt loman ja hektisen kesän jälkeen on tavallaan ihana palata siihen syysarkeen. Rankkaa, mutta omalla tavallaan mukavaa. Joskus tuntuu, että se tasaisen tappava arki kaikkine rutiineineen on kuin onkin se rentouttavin aika.

Kesä on mennyt mökkeillessä ja lasten kanssa lomaillessa. Kuntosaliltakin otin lomaa ja nyt sinne olisi taas tarkoitus palata sitten kevään reippailun.

Meidän arkipäivät menevät pääsääntöisesti tätä rataa;

Herätys 7-8 välillä, joko kelloon tai lapsiin. Telkkari auki ja lapset kömpivät sohvalle katsomaan kakkosen lastenohjelmia. Laitan aamupalaa ja tarjoilen ne unenpökkyräiselle kansalle suoraan sinne sohvalle. Sinisen valon kajossa lapset syövät eväänsä. (Tämän hetken suosikki on grahampaahtoleipä lauantaimakkaralla) Lasten syödessä valitsen niille päivän asun ja hoputan pukemaan. Suuttuja tosin ei edes yritä pukea itse... Puetaan ulkovaatteet ja kävellään saattelemaan pinsessa hellin eskariin, samalla jäädään suuttujan kanssa pihalle keinumaan ja touhuamaan. Ulkoilu kestää säästä ja äidin ja lapsen jaksamisesta riippuen puolesta tunnista puoleentoista tuntiin. Aika usein aamu-ulkoilu on lyhyempi, koska pihalla ei ole seuraa. Harvoin viitsitään lähteä leikkipuistoon, kun sielläkin on niin sisäänpäinkääntynyt ilmapiiri, eli ei seuraa kuitenkaan.

Joinakin aamupäivinä käydään kylässä tai meille tulee kylään äitejä lapsineen tai lähdetään kirpputorille tai muuten vaan kaupoille. Jos mitään ohjelmaa ei ole suunniteltuna, tullaan kotiin ja suuttuja vaatii Teletappeja tai JummiJammia. Siinä sivussa äiti joko leipoo, kirjoittaa blogia, pyykkää ja siivoaa tai leikkelee kankaita tai kaavoja. Suuttuja leikkii olohuoneessa leluillaan tai osallistuu äidin puuhiin. Lounaaksi syödään edellispäivän jämiä tai jotain nopeasti valmistuvaa kuten pinaattilettuja tai broilerinugetteja. Lounaan jälkeen, noin klo 12-13 välillä (to ja pe haetaan sisko eskarista aikaisin kotiin) suuttuja menee päiväunille ja nukkuu yleensä tunnin. Suuttujan nukkuessa äitihenkilö joko istuu facebookissa, ompelee tai tuijottaa laatuviihdettä televisiosta. Tunti on aika lyhyt aika tehdä mitään järkevää. 

Suuttuja heräilee klo 13-15 välillä ja haluaa istua hetken kainalossa. Jos ei syliä ole tällöin saatavilla alkaa itku ja parku ja raivo. Eli mieluusti annan pienelle tuon kainalohetken...kyllä ne perunat/tiskit/pyykit odottaa. Valmistellaan sitten päivällinen aluilleen; kuoritaan perunat kattilaan tai vuokaan odottelemaan ym. ja lähdetään hakemaan tyttö eskarista (ma-ke). Samalla ulkoillaan taas tunnin verran tai vähän yli.

Isähenkilö tulee töistä kotiin klo 16 ja napsautetaan liesi/hella päälle ja syödään päivällistä.

Iltaisin käydään n. kolmesti viikossa ruokaostoksilla ja puuhaillaan mitä milloinkin. Eilen illalla käytiin poimimassa melkein 10 kiloa omenoita ja tänään mennään kierrätyskeskukseen! Kun saadaan mökkikausi päätökseen lokakuun aikana, niin aloitetaan taas harrastukset; vanhempien kuntosali ja perheen kanssa yhdessä uimahallissa käynnit.

Millaista arkea teillä on? Onko arki sujuvaa vai liian hektistä? Takkuista vai rentouttavaa?

Vuohi

Kyllähän se on ollut tiedossa että vuohet kiipeilevät jyrkkiäkin rinteitä ja korkeasaaren lumivuohetkin kökkivät usein siellä yläilmoissa kallioilla.

MUTTA.

Me nähtiin jotain todella extremeä Kreetalla.

Ajeltiin siinä vuorilla ja yhtäkkiä edellä ajanut auto jarruttaa ja pysähtyy. Ajotiellä on lauma vuohia. Siinä ne kulkivat, kellot kaulassa kilisten. Niillä ei ollut kiire eikä aikomustakaan väistää autoja. Ihmisiä ne sen sijaan väistivät. Edellä ajaneen auton apukuskin paikalta hyppäsi mies kävelemään ja sai vuohet hajaantumaan tien reunoille. Mutta ennen tätä, saimme todistaa aivan todella hassua tapahtumaa!

Yksi vuohista erosi laumasta ja lähti yksinään kipuamaan rinnettä ylös. Se asetti takajalat tarkoin kiven päälle ja alkoi hiljalleen nostaa etujalkojaan kohti taivasta!!! Se kurkotti etujaloillaan itsensä ihan ääriasentoon, vain saadakseen puun oksasta kiinni ja hapuiltua puun vihreitä lehtiä suuhunsa. Todellinen suoritus!
Tiesin, että vuohi osaa kiivetä, mutta että KIIVETÄ!! Oikeasti?!

Kreisivuohi.

Nyt se on jo kaksi

Ei kello, vaan suuttuja.

Äitihenkilön pieni rakas poika, perheen nuorimmainen, kuopus. Ja sillä on uhmaikä. Tai tahtoikä. Mikä vaan, mutta sellainen aika ärsyttävä ikä...vaihe, tai joku. Se suuttuu jos sitä kielletään. Se suuttuu jos lelu menee sohvan alle. Se suuttuu jos sen pitää syödä, kävellä, nukkua tai ihan mitä vaan.

Mutta osaa se rakastaakin ja tulee usein ihan iholle, halimaan ja useimmiten pyydettäessä antaa suukon eli ottaa tutin pois suustaan ja tarjoaa poskeaan suukotettavaksi. Se kaipaa vielä paljon syliä ja paijausta, varsinkin herättyään ja aina leikkien välissä, se tulee hetkeksi tankkaamaan lämpöä ja läheisyyttä siihen kainaloon.

Sen lempihahmoja on Teletapit, Muumit, Kaapo, Pipsapossu ja Puuhapete. Myös Late Lammas, Unelmatarha ja Risto Räppääjä kelpaavat. Se osaa valita itse neljästä dvd:stä mieluisimman, joka laitetaan päälle silloin kun äiti kirjoittaa blogia tai laittaa lounasta.

Se kyselee kokoajan jotakin. Ja yleensä vastaa kysymykseensä ihan itse. -Missä traktori on? -Tuolla se on, lattialla se on! -Missä esko (sisko) on? -Esko on pihalla, esko tulee! -Missä ruoka on? -Missä isi on? -Miksi isi töissä? -Isi autossa?
Yleisimmät lauseet ovat nyt: -En haluu, tai -Ei kiitos, en halua (mehua, autoa, pukea, syödä, kävellä...) Tai -MUN!! -MUN! (auto, traktori, kynä...)

Se laulaa myös. Mutta se ei laula ihhahhaata tai ukkonooaa, se laulaa -Huuda huuda ilosta, huuda huuda, huuda huuda. Sy-sy-sy-sy (sydämestä puuttuu palanen...) Se laulaa Haloo Helsinkiä tai Robinia.

Se puhuu slangia. -Isi, tsiigaa lintu, tsiigaa pupu! Se myös ymmärtää slangia ja osaa laittaa stiflat jalkoihin ja hakea byysat.
Ja se osaa laskea ainakin kahdeksaan. Ja sanoa muutamia kirosanoja. 

Pihalla se kerää kiviä ja joko heittää niitä tai laittaa ne vierimään liukumäkeä alas. Keinussa se huutaa -Auhtia, auhtia, varovasti äiti! Se ei vieläkään kävele tiellä, vaan puskissa ja pientareilla tutkimassa maailmaa. Eikä se kävele pitkiä matkoja vaan vaatii syliin. Ei rattaisiin, vaan syliin.

Se tykkää letuista, spagetista, makkarasta ja mehujätskistä. Ja siitä pienten vauvojen kasvis-kinkku-herkku-piltistä. Ruokapöydässä se nirsoilee ja odottaa palvelua. Jos ei suuttujaa miellytä, se häipyy. Tai ainakin yrittää sitä.

 

Vielä vuosi kotona ja sitten alkaa päiväkoti. Nyt jo surettaa. Lapset kasvavat niin vauhdilla.

Hellou Helsinki!

Täällä me ollaan taas! Torstaina saapui retkikuntamme hetkellisesti kotiin, vain startatakseen perjantaina taas matkaan ja mökille. Mutta nyt, arki alkakoon. Ja olkoon se sujuva. Kiitos.

Tässä pieni matkakertomus kuvineen. Kohteenahan meillä oli Kreikan saari Kreeta ja sen kaupunki Hania. Otettiin erikseen lento ja hotelli (ja säästettiin kiva pieni summa rahaa) ja päätettiin jäädä Hanian keskustaan turisti-rantakohde-hotellin sijaan. Hotelli olikin aivan ihana, pieni ja intiimi ja aivan loistavalla sijainnilla. Hotellia pyörittää perhe, äiti lapsineen, ja palvelu oli aina todella lämmintä ja hyvää ja pakko mainita, että hintaan sisältyvä aamiainen oli herkullinen nutella-munkkeineen, fetapiirakoineen ja tuoreine hedelmineen!

Sää oli koko viikon mitä mahtavin, päivälämpötilat huiskenteli +28-32 asteissa ja yötkin olivat päälle pariakymmentä astetta. Yhtäkään pilvistä päivää ei meidän viikkoon osunut.

Ensimmäisinä lomapäivinä pysyttelimme Haniassa ja sen kauniissa Venetsialaisessa satamassa ja läheisellä Nea Horan rannalla, mutta jo sunnuntaina vuokrasimme läheisestä vuokraamosta auton 50€/päivä ja saimme ajoon hyväkuntoisen Punton, johon saatiin myös asennettuna turvaistuin suuttujalle. Sillä suunnistettiin saaren etelä-lounas -osaan Paleohoraan. Tiet olivat yllättävän hyväkuntoisia (muistoissa vielä Gran Canarian kauheat vuoristotiet...), mutta mutkittelevia ja korkeuserot huimasivat äitihenkilön päätä. Vuorien rinteillä kasvoi kauniita oliivipuu-istutuksia ja sitruspuita ja maisemat olivat muutenkin aivan huikeat; vuoria, turkoosia merta ja pieniä kauniita Kreetalaisia kyliä!
Paleohoraan päästyämme suunnistimme suoraan rannalle. Ja hups, rannalla huomasimme yhden matkaan pakatun kassin unohtuneen...sen, jossa oli meidän vanhempien uima-asut ja lasten hatut. Uitiin sitten uimashortseilla ja alusvaatteilla. Ranta oli Sandy Beach, mutta hiekkaa se ei ollut nähnytkään. Vesi oli mielettömän kirkasta ja virkistävää, mutta ranta äkkiä syvenevä ja pikkukivinen. Aikuisille loistava, mutta pienille lapsille ei.

Tästä jatkoimme länsirannikkoa myötäillen Elafonisin upealle ja todellakin lapsiystävälliselle paratiisirannalle, jossa pystyi kahlaamaan kymmeniä metrejä matalikoille. Aah! Tätä on odotettu! Tältä rannalta ostimme ryöstöhintaan lapsille päähän huivit ja meille aikuisille uudet uikkarit. Ei olisi kehdattu uida täällä enää kalsarisillaan. Täällä oli melko paljon turisteja, jotka kuvasivat toisiaan vedessä ja rannalla. Eipä silti, oli se kuvaamisen arvoinen paikkakin. Mutta huvitti silti, ne eri asennoissa keikistelevät bikini-ihmiset järjestelmäkameroineen.

Matkalla takaisin hotelliin, näimme vuorilla vuohilauman keskellä tietä. Ne eivät olleet halukkaita poistumaan autojen edestä ja edellämme olleesta autosta hyppäsikin pian mies kävelemään vuohien joukkoon, jolloin ne hajaantuivat tien reunoille. Yksi vuohista ansaitsee erityismaininnan ja ihan oman lyhyen postauksen, oli se niin hassu!

Seuraavina päivinä hyppäsimme hotellin läheltä bussiasemalta pitkänmatkan- ja paikallisbusseihin ja kävimme erilaisilla ja ihanilla rannoilla, Agio Apostoli, Stavros ja Almirida. Meillä oli onni olla samaan aikaan saarella, kuin ystäväperheemme ja saimmekin heiltä hyviä vinkkejä ja apua aina halutessamme. Ja tietysti illallis- ja rantaseuraa muutaman kerran. Huippua!

Yhteenvetona; rannat on upeita, elo-syyskuun sää mitä ihanin, ruoka on hyvää ja saari on kaunis!

Kotiin tuli iloinen ja ruskettunut perhe, tuliaisinaan barbie uimapatja, oliivisaippuaa ja keraamisia kynttilälyhtyjä! Pinsessa hellin oppi uimaan selkäuintia ja menemään itse kellunta-asentoon, ihme, ettei sille kasvaneet evät ja räpylät viikossa! Suuttuja totesi paikalliset mehut pahoiksi, ja joi viikon pullovettä. Se lojui ranta-aalloissa kellukkeiden varassa ja näytti nauttivan joka hetkestä. Äitihenkilö sai pisamia ja palanutta nahkaa, ja ehkä pari kiloa turvotusta...on ne suolaiset sipsit ja ranskalaiset perunat vaan niin hyviä rannalla, hehh.

Tässä vielä matkakuvia, olkaatten hyvät :) 

-Saisiko olla kuivattua mustekalaa?

Voisin minäkin asua näin :)

Ranta-tavernat olivat aivan ihania ja ruoka niissä oli oikein hyvää!

Autoretkellä

Turistit ;)

Stavros

Elafonissi