Pellava

Uusi materiaalirakkaus on syntynyt!

Vallan hullaannuin pellavasta tänä syksynä. Miten kaunis ja elävä pinta pellavassa onkaan!

Meillä kun on pitkänpitkä ruokapöytä ja jouluksi se vielä levitetään täyteen yli kolmen metrin mittaansa, niin luonnollisestikaan ei mikään valmis pöytäliina sovi siihen. Ostettiin sitten Ikeasta neljä metriä harmaata paksuhkoa ja melko karkeaa pellavakangasta ja ompelin itse pöytään sopivan liinan. H&M home mallistosta löytyi edulliset valkoiset pellavakaitaliinat vielä siihen päälle.

Juuri sopivan rouhea tyyli mistä tykkään! Pellava kun tahtoo olla rypistyvä ja elävä materiaali, niin se jotenkin sopii tähän täydellisesti. Ja tietysti rakastan ajatusta, että nämä ovat käytännössä ikuiset! Pellava vain paranee ja pehmenee pesuissa ja käytössä. Kestää äidiltä tyttärelle <3

Näihin sovituskuviin en alkanut liinoja silittää, enkä pöytää jatkamaan, mutta kyllä tuosta sai jo sen oikean tunnelman kaivettua. Ettei tule sitten yllätyksenä aattoaamuna.

 

Toivon, että näistä liinoista tulee yksi pieni jatkumo meidän jouluissamme. Että nämä koristavat meidän joulupöytää vuosikymmeniä ja lapset muistavat vielä aikuisina nämä joululiinat. Muistijälki, sitä sanaa tarkoitan. 

Onko teillä jotain esinettä tai asiaa minkä kaivatte joka vuosi esiin? Joku juttu mikä on tärkeä traditio perheellenne?

Ihana ihana valkoisuus

Olipa mahtavaa herätä aamulla ja kurkata pihalle! Sankka lumisade kaunisti pihaa ja lunta oli tullut paljon! Kyllä tätä on odotettu, eikä vähiten lapset.

Kyllä se lumi vaan tekee kaiken kauniiksi. Pihakoivukin sai valkoisen hunnun ylleen.

Lähdettiin siis koko perhe pihalle ihmettelemään tätä valkeutta.

Asettelin männyn oksia ja havuja talon portaille. Eikös ennenvanhaan näin ollut tapana, laittaa havuja oven eteen, johon voi pyyhkiä lumiset kengät? Ja kyllähän nuo voittavat rumat ja huonot kynnysmatot milloin vaan! Superkauniit ja hyväntuoksuisetkin <3

Suuttuja söi lunta, isähenkilö teki lumitöitä ja me tytöt tuunattiin Valto. Tyttö nimesi sen ihan itse. Ja kyllähän se Valtolta kovasti näyttää, vai mitä? Valtosta tuli melko suuri, minua isompi heppu, ja sen ilme tehtiin talon sokkelin vierestä löytyneillä pikkukivillä.

Myös lumienkeliperhe liihotteli meidän pihan hankeen.

 

Voi kunpa tämä lumi nyt pysyisi edes muutaman päivän meidän ilona!

Operaatio talvi!

Kun ei täällä blogissa voi hehkuttaa joululahja shoppailuja, niin pitääpä hehkuttaa itselle osteltuja juttuja sitten.

Täydellisen talvitakin metsästys -projekti sai eilen päätöksen! Vihdoin!

Minun on vaikeaa ostaa takkia nettikaupoista, koska olen niin lyhyt, ettei useimmatkaan takit näytä päälläni hyvältä. Ja nettikauppojen selaaminen on turhaa varsinkin kun etsinnän kohteena on nimenomaan pitkähkö, pyllyn peittävä takki. Ne normaalimitoituksella olevat ovat helposti minulle pohjepituisia. Eikä se postitus-palautusrumba vaan ole my cup of tea.

Kriteeritkin olivat rankat. Ei ole helppoa löytää takkia, joka on:
a) lämmin
b) puoleen reiteen, maks polveen saakka pitkä
c) sen mallinen, ettei paksuhko vyötärönseutu korostu ts. michelin look.
d) jonkun muun värinen kuin musta
e) alle 200 euroa
f) naisellinen ja sopiva arkeen sekä juhlaan. (ts. pulkkamäkeen ja ostoskeskukseen.)
g) pinnaltaan liukas, eli sellainen mikä ei ime jokaista kaulahuivista irronnutta karvaa ja lankaa
h) joku juju on aina plussaa! Eli vyö, leikkaus, huppu tms. kiva yksityiskohta



Ja hei, nyt se löytyi! Uskokaa tai älkää, kriteerit täyttävä takki oikeasti on olemassa.

Tätä väriä on vähän hankala kuvailla. Se ei ole ruskea, eikä beige, eikä harmaa. Olisikohan oikea sävy nutria tai myyrä? En halunnut mustaa, koska melkein kaikki takkini on olleet mustia, ja musta väri vie talvikalpeasta naamasta loputkin värit.

Pituus on minulle juuri passeli ja malli vieläkin parempi kuin uskalsin toivoa! Jujuna on sivusuunnassa kulkeva vetoketju ja piilotaskut. Tykkään!

Mitäs sanotte? Joko teiltä löytyy The Talvitakki eteisen kaapista? 

Kuin tilauksesta saapui samana päivänä nämä Ellokselta tilaamani mustat nahkasaappaat. Näissä on pohkeenpuolella stretch-kangasta, joten nämä istuu monenkokoiseen pohkeeseen, siksi uskalsinkin nämä tilata. Ja tietysti siksi, koska sain näistä tilaajaetuna -40% hinnasta pois. Itse lesti on melko kapea ja toivon näiden venyvän käytössä vähän sopivammiksi. Ainakin usein nahkaiset kengät asettuvat ajan kanssa jalkaan kunnolla.

 

Nyt alkaa olla talvikamppeet reilassa. 

Silppua kuoressa

Mikä siinä on, että joka joulu pitää ne kortit askarrella, vaikka joka vuosi se jää viimetippaan ja lähinnä ärsyttää? Sitäpaitsi se on kallista.

No se tytär. Se saa äidin aina ryhtymään tähän. Kun se alkaa askarrella ruutupaperista koulukavereille ja opelle(!) joulukortteja marraskuun puolivälissä. Pakkohan sitä on ostaa kunnollisia korttipohjia, ja lumiukkotarroja ja etsiä ne ihmisten osoitteet taas kerran käsiinsä. Ei ruutupaperi-tuherruksia vaan voi antaa eteenpäin.

Tyttö keksi hienoja talvisia iskulauseita joihinkin. Kuten; 

-Tontut öisin liikkuu. 

-Jee on talvi taas.

-On raikas talvisää

-Lunta sattaa ja hanki hohtaa.

Ja ehkä paras näistä; 

-Tontut kurkii ja minä olen kilti.

 

 Täältä ne siis taas tulee. Kiitos Itella, kun toimitat jälleen silppua kuoressa ystävillemme ja sukulaisillemme.

Pehmeät paketit

Blogissa on hiljaista, koska joululahja-ompeluksia vaan ei voi tähän aikaan vuodesta esitellä. Liikaa uteliaita silmäpareja, tiedättehän. 

Tässä kuitenkin yksi puolisalaa ompastu ja kuvattu juttu.

Tänä jouluna suosin pehmeitä paketteja.

Tässä eräs ilta kävin kurkkaamassa nukkuvia lapsia. Tai niinhän minä teen joka ilta. Mutta sinä eräänä iltana ne nukkuivat molemmat tonttulakit päässään. Siitä syntyikin idea. Tänään siis ompelin molemmille yöppärit ja niihin sopivat unimyssyt joulupakettiin. 

Suuttuja sai pitkähihaisen ja -lahkeisen pyjaman pesukarhutrikoosta. Paitaan käytin Ottobren 6/13 Mr. Bear -kaavaa koossa 104. Housujen pohjalla Ultimate Casual 98.

Voin jo kuvitella pikkuihmiset jouluaattona illalla yöpuvuissaan ja hiippamyssyt päässään. Minusta ajatus unimyssystä on vain jotenkin söpö. Silleen vanhanaikaisen söpö.

Myssyn kaava on sama kuin edellisen postauksen tonttulakeissa, ilman kulkusta tietenkin. 

Tytölle tein Rascal -raglanpuseron kaavalla piiiitkän yömekon koossa 128. Olen huomannut sen pitävän eniten sitä yhtä ainoaa pitkähelmaista yöppäriään. Nyt se saakin toisen, jossa on vieläkin pidempi helma! Toivottavasti tästä tulee mieluinen.

 

Jokos teillä muilla kyhätään salaa joulupaketteja? Entä onko pehmeät paketit ihan nou nou? 

 

Tou-tou-touhutaan

Näin-me-tonttuillaan!
(Jouluaskarteluja, -ompeluita ja -ostoksia)


Eilen sain taas jouluinspiksen! Puoli päivää meni taloa lämmittäessä, mutta sen toisen puolen sain käytettyä tehokkaasti puuhastellen.

Lasten kanssa ostettiin tuollaisia paperimassapalleroisia ja hopeanvärisiä piippurasseja. Niistä tehtiin taas näitä sympaattisia lumiukkoja. Ne edelliset ukkelit löytyvät TÄÄLTÄ.
Laitoin hammastikun noiden pallojen väliin ja vähän liimaa niin ne pysyy paikoillaan. Tussilla silmät ja suu ja piippurassi kaulaliinaksi. Porkkananenänä toimii hyvin oranssi hamahelmi. Tavallinen ompeluneula menee kevyesti tuosta päälaesta läpi ja sillä saa pujotettua langan ripustusnaruksi.

Viime vuonna nämä laitettiin roikkumaan keittiön pöydän päälle lamppuun, mutta nykyiseen valaisimeen ei enää saa mitään ripustettua, joten lumiukot pääsevät kuusen oksille ihasteltaviksi. 

Illalla ompelin lapsille viimevuotisten (KLIK) punaisten -joustofroteisten tonttulakkien kaveriksi ohuemmat harmaat tähtitrikoiset lakit. Näihin en laittanut resoria ollenkaan, vaan jätin reunan rullaantumaan. Eipähän purista ja ahdista.

Summassa leikkelin taitteelta tämän malliset tällä kertaa. Yllättävän hyvin istuu lasten päähän tämä malli. Trikoo on materiaalina tosi ihana, parempi näin sisäkäytössä kuin joustofrotee. Näissä ei tule pikkutontuille hiki.

Minulle tuli jo marraskuun alussa visio, että haluan jouluksi kaksi valkoista paperitähteä. Toisen ruokailutilan ja toisen olohuoneen ikkunaan. En meinannut löytää mistään edullisia ja kivoja ja nettikaupoissakin tulee tylsät postikulut aina päälle.
Nämä tarttuivatkin yllättäen Prismasta kärryyn ja maksoivat alle 5 euroa kappaleelta! Tietenkään näihin ei kuulu valaisinosat, jotka pitää siis ostaa erikseen jos sellaiset haluaa, mutta minä en halunnut. Meillä on joulu/tunnelmavaloja jo niin paljon, ettei ole tarvetta valaista näitä tähtiä enää niiden lisäksi.

Tässä näkyy syy, miksi halusin niitä kaksi. Minusta näyttäisi hassulta, jos toisesta ikkunasta puuttuisi tuo tähti. Näin parina ne tuovat yhtenäisyyttä olohuoneen ja ruokailutilan välille.

Oravatyynyt on viime viikonlopun löytö Ikeasta. Näissä on sellainen pehmeä samettinen pinta. Sopii hyvin talvikodin sisustukseen, eikö vaan?

Ja vihdoinkin löytyi hyasintteja! Näitä etsin Ikeassa, kun nettisivujen mukaan niitä piti sieltä löytyä, mutta turhaan etsin. Ei löytynyt myöstään Citymarketista, mutta nyt niitä oli tullut Prismaan <3 Ne saivat mökiltä kotiintuodut lyhdyt ruukuikseen. Aika kivalta näyttää vai mitä?

 

Ostin tänään taas yhden uuden joululehden. Olen korvamerkinnyt aika monesta lehdestä jo jouluisia ruoka- ja leivontareseptejä, joita voisin tulevana viikonloppuna kokeilla. Löytyisihän netistäkin vaikka ja mitä, mutta noista lehdistä saa kivoja ideoita ja niitä voi plärätä tässä sohvalla mennen-tullen ja joka välissä. 

 

Tytär jauhopeukalo

Tyttö tahtoi leipoa meille tähtitorttuja päivälliselle jälkiruuaksi. (tosiasiassa niitä ei syö kuin hän ja isähenkilö) Ihan alkutekijöistä ei lähdetty liikkeelle vaan oikaistiin pakastetaikinalla. Niin se vaan mallin mukaan taitteli sakaroita ja väkersi hillosilmiä. Hienoja ja hyviä niistä tuli.

Ylpeyttä puhkuen se kertoi kotiin saapuvalle isähenkilölle leiponeensa torttuja ihan itse.

Tosi kätevä muuten tuo Ikean leivonta-alusta. Ei mene pöydänpinnat pilalle ja siitä löytyy muuntotaulukko (kg, cup, pound...) ja lisäksi sen voi pestä tiskikoneessa.

En muista kerroinko teille syksyllä siitä, kuinka tein hilloa omien puiden luumuista? Anoppi siis poisti tuoreista luumuista kivet ja kiehautti luumut soseeksi, minä keittelin soseesta dansukkerin ohjeella luumu-ananashilloa. TÄÄLTÄ löytyy resepti, jos joku haluaa kokeilla!

Tuota hilloa on syöty niin lettujen, kuin parta-äijä (Turkkilaisen) jugurtinkin kanssa ja nyt tehtiin osa tähtitortuista tällä hillolla ja toinen satsi sillä perinteisellä kaupan luumumarmeladilla. 

 

Joko te olette korkanneet torttukauden?