Vallan hullaannuin pellavasta tänä syksynä. Miten kaunis ja elävä pinta pellavassa onkaan!
Meillä kun on pitkänpitkä ruokapöytä ja jouluksi se vielä levitetään täyteen yli kolmen metrin mittaansa, niin luonnollisestikaan ei mikään valmis pöytäliina sovi siihen. Ostettiin sitten Ikeasta neljä metriä harmaata paksuhkoa ja melko karkeaa pellavakangasta ja ompelin itse pöytään sopivan liinan. H&M home mallistosta löytyi edulliset valkoiset pellavakaitaliinat vielä siihen päälle.
Juuri sopivan rouhea tyyli mistä tykkään! Pellava kun tahtoo olla rypistyvä ja elävä materiaali, niin se jotenkin sopii tähän täydellisesti. Ja tietysti rakastan ajatusta, että nämä ovat käytännössä ikuiset! Pellava vain paranee ja pehmenee pesuissa ja käytössä. Kestää äidiltä tyttärelle <3
Näihin sovituskuviin en alkanut liinoja silittää, enkä pöytää jatkamaan, mutta kyllä tuosta sai jo sen oikean tunnelman kaivettua. Ettei tule sitten yllätyksenä aattoaamuna.
Toivon, että näistä liinoista tulee yksi pieni jatkumo meidän jouluissamme. Että nämä koristavat meidän joulupöytää vuosikymmeniä ja lapset muistavat vielä aikuisina nämä joululiinat. Muistijälki, sitä sanaa tarkoitan.
Onko teillä jotain esinettä tai asiaa minkä kaivatte joka vuosi esiin? Joku juttu mikä on tärkeä traditio perheellenne?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hurjan kivaa, että kommentoit, kiitos sinulle! :)