keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Naama näkkärillä

Meikä sävelsi näkkäriohjeen. Siitä tuli aika hassu.

Munaton-maidoton-gluteeniton näkkileipä

2dl maissiryyniä
1/2dl kurpitsansiemeniä
1/2dl seesaminsiemeniä
1/2dl chia-siemeniä
2rkl oliiviöljyä
4,5dl vettä
Sormisuolaa

: Kiehauta vesi kattilassa, lisää maissiryynit ja sekoita kiehuvaa massaa muutama minuutti. Napsauta levy pois päältä ja lisää kaikki siemenet sekä öljy. Sekoita tasaiseksi ja levitä leivinpaperin päälle pellille ohueksi kerrokseksi. Vedä pyöröleikkurilla pohjaan ruudukko ja paista 150 -asteisen (kiertoilmalla jos on) uunin keskitasolla noin tunti. Ripottele pinnalle vähän suolahippuja ja anna jäähtyä.




Tätä on nyt tullut popsittua niin meetvurstilla, juustolla kuin tuorejuustollakin. Hyvin toimii! Mitä pidempään uunissa, sen parempaa. Ainakin omasta mielestäni. Seuraavaan satsiin laitan varmaan vähemmän maissiryyniä ja enemmän siemeniä ja ehkä vähän vähemmän öljyä.


tiistai 4. marraskuuta 2014

Sitä saa...

...mitä ite tekee!

Selailin pari kuukautta aika onnetonta nettikauppojen tarjoamaa valikoimaa. Tarve kattokoukustolle oli suuri, mutta hirvitti laittaa liki satanen yhteen kattilatelineeseen. Varsinkin kun ne oli kaikki rumia. Toisinsanoen liian koristeellisia, koukeroisia tai liian mustia. Osa oli selvästi tarkoitettu mukien roikuttamiseen ja osasta puuttui se oleellinen, eli taso päältä, johon voi pinota kattilat.

Sain puhuttua isähenkilön puolelleni ja tekemään kolmesta paksusta lankusta telineen. Maalasin sen ja ostin kiinnitysketjut ja eilen, huokailemalla pienesti, painostin isähenkilön ylös sohvalta ja poraamaan sen kattoon. 




Sanokaa mitä sanotte, minusta siitä tuli kiva! Ja vihdoin saatiin kattilalaatikkoon tilaa myös uunivuoille.



Nämä ihanat ankkurikoukut lankkujen pohjaan löytyi Clas Ohlsonilta.

 

Yksinkertainen on kaunista. Ja sen tekeminen oli todella helppoa ja nopeaa. 

 

lauantai 1. marraskuuta 2014

Vaihtokauppaa

Onni on ystävät. Onni on taitavat ystävät.

Jostain Pinterestin kuvasta se ajatus lähti. Tai oikeastaan pakonomainen tarve saada pitsisukat. Neulonta- ja virkkaustaidoton minä, tahtoi saada pitkät kuvioneulotut sukat = ongelma. Taitava ystäväni astui tässä kohtaa kuvioon ja suostui toteuttamaan haaveeni. Siispä lykkäsin lankakassin ja kokotoiveen hänelle tässä eräs ilta.

Tällaiset, kuin tässä Novitan sivuilta pöllityssä kuvassa.


Samoihin aikoihin tehtiin samaisen ystävän kanssa kimppatilaus Noshin kangas-alesta. Minulla oli ilo ja kunnia tehdä vastapalvelus ja ommella kaverin tytölle tästä ihanasta kirsikka-jerseystä liivimekko.


Kaava on Suuri Käsityö 8/14 lehdestä, koossa 110. Resorit myös Noshilta.


Trikoota tilattiin kutistumisvaran vuoksi 80cm, ja vaikka se oli vain yhteen suuntaan leikattavissa, jäi sitä juuri sopivat soirot paitaan. Paidan kaavana toimi tuttu ja turvallinen Rascal -raglan koossa 104. Kädenteihin tein pitkät resorit, jotka lisäävät paidan käyttöikää, ainakin toivottavasti. Resoria jäi niin vähän, että olisin joutunut tekemään pääntien useammasta soirosta, joten ensimmäistä kertaa ikinä, kokeilin kantata samalla trikoolla. Ja hei, se onnistui!


Paita käy myös tämän liivimekon alle hienosti! Ei mielestäni ole yhtään yliampuva setti! Värit näyttävät varmasti supersöpöiltä pienen punatukkaisen 3-vuotiaan päällä <3



 


perjantai 31. lokakuuta 2014

H-A-L-L-O-W-E-E-N

Yksi koululainen on kohkannut tästä jo päiviä...

On sarvia, asua, tekohampaita...askarteluja ja aiheeseen liittyviä kirjoja. Illalla taskulamppuhippaa kotipihalla. Niin ja kummitusmusiikkia sekä verho päässä juoksentelua.



Onneksi hauskat lastenmieliset halloween -juhlat voi pistää pystyyn melko pienellä satsauksella.
Valkoisesta paperista askarreltuja kummituksia voi teipata kynttilälyhtyyn ja ikkunoihin, kaupasta haetaan pari pussia aiheeseen liittyviä karkkeja ja pussillinen ilmapalloja. Viime vuotiset sarvet päähän ja koristelemaan mandariineja.






 

Viime vuonna meininki oli TÄMÄ


Mitä te aiotte tehdä vai noteeraatteko ollenkaan koko halloween -hömpötystä? 


keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Voi katsokaa...! (meikämuija tuunaa)

..mitä minä meidän pihalta löysinkään! Siellä villiviinin alla nämä olivat olleet koko kesän piilossa katseilta ja löysin ne nyt, kun villiviini pudotti lehtensä.

Pesusoikot, vadit,  ämpärit vai mitkä lie? Onneksi ne oli edellisen omistajan toimesta nostettu puulaatikon päälle alassuin, joten pohjat olivat ehjät ja ämpärit muutenkin hyvässä kunnossa.


Isähenkilö hioi koneella ruosteet pois sisäpinnoilta ja veti kerroksen spraymaalia päälle. Minä kuurasin juuriharjalla roskat pois, kannoin ylös ja valjastin käyttöön. 

Nämä on niin mahtavat! Isot ja kauniit, ajan kolhimat ja patinoimat, niin mun juttu! 

Toinen, se parivaljakon suurempi osapuoli, löysi jo paikkansa ruokailutilan nurkasta. Laitoin sinne torkkupeitot ja istuintyynyjä. Nyt siitä on kätevä napata pehmeä tyyny pyllyn alle tai lämmittävä viltti paleleville jaloille. 

Toinen on vähän kapeampi ja korkeampi, eikä se ole vielä löytänyt paikalleen vaan hakee inspiraatiota keskellä olohuonetta, heh.
Ensin ajattelin, että siinäpä hyvä lehtikori...mutta se on siihen liian suuri ja siksi epäkäytännöllinen. Sitten ajattelin että laitan sen kuistille tyhjien pullojen koriksi, mutta ääh, sitten se on tahmeana valuneista pulloista ja aika rumakin sellainen pulloja tursuava ämpäri olisi? Yläkertaan se ei mahdu, ennen kuin ollaan tehty remonttia siellä... ehkä vien sen alas takka-ompeluhuoneeseen kangaskoriksi? 

Kyljessä olevat lommot tekee tästä vaan entistä hienomman. Vähän rosoa, ettei tule liian liipatun näköinen sisustus. Niinkuin se ylipäätään olisi edes mahdollista.




Tuonne mahtui kolme torkkupeittoa ja neljä istuintyynyä! Oikea tilaihme siis!



Toinen päivän tuunauskohteeni oli puuhella. Sen levyjen pinta oli värjäytynyt ja aika kärsineen näköinen. Päätin huoltaa sen kuten valurautaisia juttuja ylipäätään; putsaamalla ja öljyämällä.


Vähän meillä tuoksahti rasvankäry, kun lämmitin uunin öljyämisen jälkeen, mutta tulihan siisti! Tai kaikki on tietysti suhteellista, mutta sanotaan, että tulihan siistimpi kuin mitä se oli lähtöjään.

Ulkokuori ja luukut vaatisivat kyllä uuden maalikerroksen pintaansa, mutta tavallaan se on viehättävä tällaisenaankin.

 

Alakerran remontti edistyy pikkuhiljaa, pitääkin napata kuvia teille tänne lähipäivinä. Takka-ompeluhuone on pientä fiksailua (ja tulisijaa) vaille valmis, sama pätee saunaan ja pesuhuoneeseen.  Nyt maalataan ala-aulan seinä- ja kattopaneleita ja seuraavaksi aletaan tekemään vanhasta varastohuoneesta kodinhoitohuonetta. 


tiistai 28. lokakuuta 2014

Minun myslini

Minulla on manteli -ja pähkinäallergia, eli löydän harvoin itselleni suoraan sopivaa mysliä kaupan hyllystä, joten olin enemmän kuin iloinen kun Jemmydares blogiin ilmestyi ohje itsetehtyyn mysliin!

Minulla on paha tapa olla noudattamatta reseptejä ja säveltää omiani kokatessa (eikä vähiten perheen allergioiden takia), niin tälläkin kertaa.

Tässä minun (gluteeniton ja vegaaninen) mysliohje:

3dl isoja kaurahiutaleita (jos et siedä yhtään gluteenia ja haluat pelata varman päälle niin osta gluteenittomia kaurahiutaleita)
1dl tattarihiutaleita
Kourallinen cashew-pähkinöitä (siedän hyvin näitä pähkinöitä allergioista huolimatta)
Kourallinen salaattisiemen sekoitusta (sis.mm. kurpitsansiemeniä, pinjansiemeniä, auringonkukansiemeniä)
0,5dl chia -siemeniä 
0,5dl kookoshiutaleita 
Kourallinen kuivattuja banaanilastuja
0,5dl kookosöljyä
Kanelia

:Pilko cashew -pähkinät ja banaanilastut pienemmiksi. Mittaa kulhoon kaura -ja tattarihiutaleet, kookoshiutaleet, chia -siemenet, salaattisiemenet ja pilkotut cashew -pähkinät. Mausta kanelilla, tämä on makukysymys, kuinka mausteisesta myslistä kukin pitää. Sekoita hyvin ja levitä leivinpaperin päälle pellille. Kuumenna kookosöljy ja tiputtele sitä myslin päälle teelusikallinen kerrallaan, sekoittele ja paista 175 -asteisessa uunissa keskitasolla n.10 minuuttia kerran välillä sekoittaen. Kaada seos sopivaan  astiaan, lisää pienityt banaanilastut, sekoita ja anna jäähtyä. 




 

Ylihyvää muuten, suosittelen!  Tätä laitetaan illalla maustamattoman jugurtin päälle, nams!

(Fiksuna tyttönä sekoittelin sormin mysliä vielä banaanilastujen lisäämisen jälkeen ja nyt sormet tuoksuu niin hyvältä, että tekisi mieli nuoleskella sormenpäitä.)


maanantai 27. lokakuuta 2014

kana-kookoskeitto

Saatiin eilen etukäteen appivanhemmiltani tupaantuliaislahjaksi kymmenen litran jättikattila ja pitihän sitä heti testata! Meillä ei olekaan koskaan ollut näin suurta kattilaa, eikä uudella liedellä niin suurta levyä kuin kattilan pohja vaatisi. Joten...heittelin puuhellaan puita ja tein keitoksen siinä.


 
Tällaisen tuulisen ja kylmänkolean päivän maittava keitto syntyy kasviksista, broilerista ja purkillisesta kookoskermaa.

3 suurta perunaa
puolikas bataatti
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
2 isoa tai 3 pientä porkkanaa
pieni pussi pakaste maissia
4 isoa broilerin rintafilettä tai valmiiksi suikaloituja fileesuikaleita
2dl kookoskermaa
2tl öljyä

1 kasvisliemikuutio
1 tl curryä
1 tl valkosipulijauhetta
ripaus rouhittua mustapippuria
ripaus (oman maun mukaan) chilijauhetta
suolaa

: Paloittele broilerin rintafileet pieniksi suikaleiksi ja heitä öljyn kanssa pannulle ruskistumaan. Lisää curry, valkosipulijauhe ja mustapippurirouhe. Kuori ja pilko sipuli ja heitä samalle pannulle pehmenemään.

Kuori ja viipaloi kasvikset, laita ne ja noin 3 litraa vettä isoon kattilaan kasvisliemikuution, suolan ja chilijauheen kanssa kiehumaan.  Purista sekaan valkosipulinkynsi ja lisää maissit. Kun broilerit ovat ottaneet vähän väriä ja sipulit kuullottuneet, lisää ne kasvisten sekaan ja anna keiton porista liedellä. Kasvikset ovat kypsiä kun ne tuntuvat pehmeiltä haarukalla pistäessä. Lisää lopuksi purkillinen kookoskermaa, sekoita hyvin ja napsauta liedestä lämmöt pois. Anna muhia kannen alla vielä tuokio ennen tarjoilua.