...mutta onneksi trikoo ei ole, ehhehhe.
Ompelin itselleni lepakkopaita -kaavalla sini-valkoisen trikoopuseron, hihat ja alareuna on tummansinistä resoria. Ollut koko päivän päällä, ei hierrä eikä kierrä ja näyttääkin ihan asialliselta farkkujen kanssa. Uusi vaate, parempi mieli.
Tytölle ompelin kelta-valkoisen trikoisen palahameen. Siinä on neljä palaa, ommeltu yhteen ja lisätty vyötärölle resori ja helmaan kanttinauha. Siitä tuli vähän iso ja pujottelin sitten vyötäröresorin sisään vielä kuminauhan, sen voi poistaa sitten kun tyttö kasvaa. Muutenhan hameesta tuli aika pitkä eli menee pitkään, jos neiti vaan suostuu sitä pitämään. Nyt ainakin suostui ja esitteli tädilleen iloisena uutta hamettaan. Eli siinä on yhdistettynä raikkaasti keltavalkoista apilatrikoota ja Marimekon kelta-valkoraita-trikoota.
Enää puuttuu ne hamekelit.
Kuvien laatu on aika kökkö, kun aamulla hämärässä napsin niitä hoputtaen samalla esikoista pukemaan ja taaperoa syömään aamiaista. Better luck next time?
ps. -Hei hei vehkat! Ne pääsivät kaunistamaan uutta kotia Espooseen. Enää jäljellä metrinen rehottava bambu, kuka huolii? Saa tulla hakemaan! (totesin siis olevani allerginen alituiseen kukkiville, kauniille ja ah, niin rakkaille vehkoilleni ja etsin niille facebookin kautta uutta kotia hyvällä menestyksellä)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hurjan kivaa, että kommentoit, kiitos sinulle! :)