Kesämökki tuli meille "perintönä" viime keväänä rakkaan isäni nukuttua pois. Tämä oli ulkoilmaa ja luontoa rakastavalle isälleni tärkeä paikka ja yritämme kunnostaa mökkiä ja tonttia parhaamme mukaan, sen ikää ja vaatimatonta olemusta kunnioittaen. Pikkuhiljaa hyvä tulee, kun rakkaudella tekee.
Alkukesä meni siivotessa ja tonttia raivatessa, loppukesästä kammarin seinät ja lattia sai uuden ilmeen ja leikkimökin rakentaminen aloitettiin. Tänä kesänä on aivan kamalasti kunnostushommia, mutta koitetaan olla ottamatta kiirettä ja stressiä. Jos torppa on pysynyt pystyssä jo 100 vuotta, niin eiköhän se pysy vielä muutaman, vaikkei kaikkea ehditäkään kerralla tekemään.
Facebookissa blogin tykkää nappia klikanneet tietävätkin jo, että avasimme viime viikonloppuna mökkikauden. Tästä se taas alkaa! Oli niin ihanaa pitkästä aikaa päästä pois kaupungin pölyistä ja maaseudun rauhaan. Isähenkilö lämmitti savusaunan ja siellä lempeissä löylyissä, illan hämärtyessä kuuntelin sateen ropinaa. Elämän yksinkertaiset nautinnot. Tytön kanssa käytiin pyörällä pieni lenkki mökin liepeillä. Ihanaa kun se on jo niin iso, että osaa istua hienosti pyörän tarakalla! Alkuun jännitti, ettei äiti aja liian kovaa hiekkatiellä, mutta sitten heti olikin jo kivaa. Ensi kerralla ajellaan katsomaan naapurin sonnin mullikoita ja rantaan kokeilemaan onko merivesi kylmää.
Tässä kuvia viime kesältä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hurjan kivaa, että kommentoit, kiitos sinulle! :)