Kyllä ei oo mukavaa

Mikä siinä on.

Kun kuvittelet pääseväsi helpolla. Tai edes asiallisella olotilalla.
Kun luet netin keskustelupalstalta, että toimenpide on ihan iisi, eikä mitään kipujakaan tule, jos nyt yhden Buranan illalla tarvii. Niin tasan tarkkaan itse olet viidettä päivää toimintakyvytön ja surkea, vaikka syöt kourakaupalla kipulääkkeitä.

Kun haluaisit päästä edullisesti hyvään lopputulokseen.
Kun toteat haluavasi vaaleanpunaisia kevätjuttuja kotiin. Niinkuin tyynyjä ja vilttejä ja kynttilöitä. Ja tulppaaneja.
Löydät "ihankivoja" ja "kyllänoikelpaa" H&M nettivalikoimista. Sitten menet paikanpäälle toteamaan, ettei ne sittenkään ole kymmenen euron väärti. Eikä oikein muualtakaan löydy mielikuvaasi vastaavia juttuja.
Sitten pahaa aavistamatta selaat instagramin kuvatulvaa ja tajuat haluavasi, tarvitsevasi oikeastaan, ne sadankuudenkymmenen euron vaaleanpunaiset tyynyt, eikä mitkään muut näytä enää yhtään hyviltä.

Kun kuvittelet lapsen nukahtavan nopeasti päiväunille. Ja ehdit rauhassa syömään puoli levyä suklaata ja juoruta puhelimessa kuulumiset ennenkuin se herää. Se perhana ei nukahda, ei millään. Se kaikin keinoin (pieruhuumori jne. you know...) yrittää saada äitihenkilön nauramaan ja kyselee sitten, -Äiti miksi olet iloinen?
En ole.
-NUKU!!!


Kun kyttäät huutiksessa yhtä ihanaa juttua ja ovelana olet varma voitostasi. Katsot, että se sulkeutuu kohta.
...ja otat yhden puhelun.
No voi ny kettu!!!



Nii, että mikä siinä on? Osaako kukaan kertoa?

Okei. Olen oikeasti iloinen, että tämän päivän ongelmat ovat juuri näin pieniä.