Ensimmäiset mökkikuumeet muistan sairastaneeni jo alta parikymppisenä. Se tulee ilmeisesti valoisampien päivien myötä, salakavalasti hiipien, ja iskee tajuntaan.
En osaa eritellä, onko se mökkikuumetta, kesänkaipuuta, lomankaipuuta tai peräti lapsuuden kesien kaipuuta.
Hmm, ei, kyllä se on kaipuuta mökille. Ihan fyysisesti. Sitä, kun illalla kuulet lehmien huuteluita ja käen kukuntaa jossain ihan lähellä. Käsin tiskaamista ulkosalla, polkua pitkin juoksentelua saunamökille, vanhojen hirsiseinien tuijottelua.
En tosiaan ollut paljon yli 20-vuotias, kun aloin haaveilla omasta kesämökistä. Joka kevät istuin tietokoneella tovin jos toisenkin selaillen tarjolla olevia vapaa-ajan asuntoja. Toisella välilehdellä oli tietysti auki karttasivu. Eihän minulla ollut silloin edes autoa saatika ajokorttia! Eli mökin tuli sijaita hyvien kulkuyhteyksien päässä.
No onneksi näin ei ole enää.
Nyt meillä on ollut se oma ihana, rakas ja suloinen mökki, kolmen kesän ajan. Mutta mökkikuume ei helpota, päinvastoin! Nyt vasta ikävöinkin mökille, näköjään jo ennen tammikuun puoltaväliä! Enää en katsele myytäviä mökkejä, mutta Pinterestin kuvat valtaavat näytön ja päähän iskee ajatus jos toinenkin. Alkaa pyöriä suunnitelmat, mihin tänä kesänä ryhdyttäisiin, mitä siemeniä tällä kertaa istutan kasvihuoneeseen ja istutuslaatikkoon?
En nyt ehkä muutenkaan ole mikään hetkessä eläjä, carpe diem
-ihminen. Minä kun tuppaan aina elämään katse jo tulevassa. Oli se mikä
hyvänsä. Joulu alkaa viimeistään marraskuun alussa, kevät tammikuussa,
pääsiäinen helmikuussa ja pääsiäisen jälkeen onkin jo vappu eli kesä.
Onko muita, jotka aina odottaa jotain tulevaa, vaikkei nykyhetkessäkään ole mitään vikaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hurjan kivaa, että kommentoit, kiitos sinulle! :)