Kuluneeseen viikkoon

On mahtunut sopivasti ohjelmaa, välillä on ollut tylsiä hetkiä ja toisinaan taas kädet täynnä touhua.

Minun ja lasten rytmit on kääntyneet aivan lomavaihteelle! Minulle luontainen rytmi on selvästi iltapainotteinen. Se on jäänyt unohduksiin tässä (kahdeksan vuoden) elämänvaiheessa, kun lapset on olleet pieniä ja aikaiset aamut ovat olleet enemmän sääntö kuin poikkeus. Mutta nyt kun lapset kasvavat ja lomalla saa vain olla, olen taas kukkunut iltaisin yli puolenyön ja nukkunut aamulla yhdeksään, ihanaa! Hauska "löytää itsensä" uudelleen niin monen vuoden jälkeen!
Muistan kyllä, että silloin parikymppisenä tykkäsin vanhainkodin iltavuoroista enemmän kuin aamuista ja vapaina viikonloppuina tuli nukuttua jopa yhteentoista aamulla. Aikaiset aamuherätykset on olleet aina minulle pakkopullaa.

Joskus iltaisin tulee vieläkin sellainen olo, että tekisi mieli aloittaa joku homma (ompelu, rumsteeraus tms.) kun muu perhe on jo iltapalapöydässä. 

Onko muita, joilla on ns. luontaiset rytmit muuttuneet jostain syystä ja sitten palautuneet takaisin?

No, mutta, asiasta toiseen. Minä olen edelleen siis lomaillut lasten kanssa ja jotenkin ei vaan kertakaikkiaan ole tuntunut "lomalta". Samanlaista arjen pyöritystä vain, kun isähenkilö on päivät töissä. Lapset riitelee, eikä ole oikein ollut rahaa edes lähteä niiden kanssa mihinkään. Plaah. Osasyynä tietysti on olleet  nämä vaihtelevat ja tosi tylsät säät, jotka ei kesältä ole liiemmin tuntuneet.

Viikonloppuna oli kuitenkin tosi kivaakin säätä ja lauantaina lähdettiin lasten kanssa ilmaiseen Pomppulinna -tapahtumaan. Siellä oli kymmenen erilaista ja -kokoista pomppulinnaa, pikkunaperoille ja isommille omansa. Paikalle oli tullut myös herkkumyyjiä lakukojuineen ja pehmiskioskeineen, unohtamatta perinteistä grillimakkaraa ja mehua. Kojulla soi kaiuttimista fröbelin palikat ja lapsilla oli mukavaa. Pää märkänä hiestä ne juoksi pomppulinnasta toiseen eivätkä olisi millään malttaneet lähteä kotiin. Ehdittiin kuitenkin nipinnapin pois alta, kun tummista pilvistä alkoi sataa kaatamalla vettä.

Sunnuntaina oli kesän ensimmäinen oikein lämmin päivä, tai siis ainakin minun mielestäni. Itsekin rohkenin hilppasta lyhythihaisessa ja ohuessa kesämekossa koko päivän. Vihdoinkin pääsi laittamaan oikein kesävaatetta päälle! Lähdettiin siis katsastamaan viime kesästä tuttu uimamonttu ja sielläpä olikin vilskettä. Ei ihmisiä, vaan kaloja ihan parvessa ja hurja määrä isoja sammakonpoikasia tai oikeammin nuijapäitä! Kyllä nuo lapset sielläkin pulahtivat, vaikka lähinnä niitä kiinnosti hiekkaleikit ja kivien viskely veteen.

Isähenkilö teki pyynnöstäni tuollaiset kevyet tikapuut valkoisista jämärimoista ja minä laitoin ne nojaamaan yhteen omenapuuhun ja ripustin siihen lyhdyn. Pihasisustamista siis, hih! Meidän pihassa kukkii parhaillaan ihanasti useampikin vanha perenna ja pionin nuputkin tuntuvat kasvavan silmissä. Ne on kyllä ihan lempparikukkia ja miten ilahduinkaan kun viime kesänä huomasin täällä uuden kodin pihalla niitä kasvavan <3 Samaan syssyyn teki isähenkilö viinimarjapensaalle ja karviaispensaalle tuet. Vaikka tänä kesänä ei saada omenaa tai luumuja, niin marjoja näyttäisi tulevan ihan hurjasti. Molempien pensaiden oksat roikkuivat marjojen painosta maassa asti. Pitää vaan pitää silmällä noita rastaita ja fasaaneja, luulen nimittäin kypsien marjojen kelpaavan niillekin!

Minullakin on pikkuhiljaa edennyt seuraava projektini ja maalipensseli on viuhunut parin päivän ajan vimmatusti. Paljon on vielä tehtävää, ja vilautan projektia teille sitten, kun olen saanut vähän enemmän valmista esiteltävää.


Ja hei, viimeistä viedään, huomenna siis luvassa kesäkuun positiiviset -listausta! Palaanpa siis huomenna blogin pariin, nähdään taas!