Trust the timing of your life

Joskus, kun tapahtuu jänniä juttuja, sitä ajattelee, että näin oli tarkoitettu. 

Eilen oli sellainen päivä.


Aamulla soi puhelin. Isähenkilön auto oli mennyt rikki kesken työmatkan. Piti pakata lapset ja aamupalat autoon ja lähteä Espooseen isähenkilön pelastusretkelle.

Ikävä homma sinänsä. A) en yhtään tykkää yllätyksistä ts. päivän ohjelma meni yhtäkkiä uusiksi. B) isähenkilön auto on rikki; Espoossa! C) Sen korjaaminen maksaa.

Mutta näin oli tarkoitettu tapahtuvan juuri sinä päivänä. Läpi tuulen ja sateen ajoin pelastamaan armastani. 
...ja perillä ilmoitin, että koska meillä (minulla ja lapsilla) on kesäloma, oli tämä meidän ensimmäinen kesälomaretki. Suuntasimme siis mäkkäriin syömään ja leikkimään ja Vantaalle Lanttilaan kirppikselle pyörimään.

Isähenkilö tuskaili jo matkalla sinne, että mitä minä sieltä meinaan oikein ostaa. "taas jotain krääsää kotiin jos sattuu löytymään"


Mutta minäpä löysin sen, mitä jo viikkoja olen Huutonetistä jo Torista etsinyt! Siinä se oli, täydellinen sohvapöytä meidän olohuoneeseen! Pieni kulunut klaffipöytä, vähän rapistunut maalikerros ja siro ulkomuoto. Voi ihastus sentään!

Jos isähenkilöllä olisi pidempiä hiuskarvoja päässään, olisi se tässä kohtaa repinyt ne pois. Vanha, kulahtanut ja likainen pöytä ja siitä pitäisi vielä maksaa reilut kolmekymppiä. Ja se pitäisi saada mahtumaan tämän vaimohenkilön pieneen autoon. Ei käy. Ei onnistu. Ei kannata.

Mutta se suostui <3
Ja minä istuin lasten kanssa takapenkillä kotiin, kun tämä ihanuus vei etupenkin paikkani. 

Perusteellinen putsaus ja paikoilleen. Ihan kuin se olisi aina ollut siinä. Näin oli tarkoitettu. Epäonni kääntyi onneksi. (ja ehkä se autokin saadaan vielä kuntoon ja kotiin...)

Saatoin minä löytää muutakin pientä ja söpöä. Juuri sitä, mitä isähenkilö jo matkalla pelkäsi. Krääsää, mitä ei oikeasti (MUKA!) tarvita, mutta pitää ostaa, kun eteen tulee.
Kuten nämä tilkkutyynyt.

...koska vaaleanpunainen.

Ja tähän edellisen postauksen rautalankakoriin pienet pullot.

Ja harmaantuneen lyhdyn, ovistopparin (...koska vaaleanpunainen) ja rottinkisen tähtikorin.

Sellaiset löydöt tällä kertaa. Mitäs tuumaatte, oliko sohvapöytä hitti vai huti? Kannattiko roudata kotiin ja maksaa muutama kymppi? 

Ja hei, me lähdetään kohta mökille (sillä mun miniautolla) pitkästä aikaa viikonloppua viettämään! Jee! <3