sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Mun musta-harmaat miehet

Suuttuja on tykästynyt nyt pitämään shortseja, joten niitäpä on siis tehtailtava. Eilen näytti kesäkin merkkejään lämmöllä ja valolla. Siispä tämä äitihenkilö heti aamusta istuutui ompelukoneen ääreen ja surautti pienelle herrahenkilölle päivän asun.

Jalkapallokangas otettiin ilolla vastaan!




...poseeraus olikin ihan toinen juttu.




T-paita hupulla ja lasketuilla hihoilla on aika veikeä, vaikka kangas onkin ihan perussettiä. Shortsit on taas lyhennetty versio tutusta hyvästä housukaavasta. Toimii!




Eilen oli niin aurinkoinen päivä, ettei meinannut mistään kohtaa saada otettua kuvaa kun valo tulvi sisään joka ikkunasta. Anteeksi siis ylivaloittuneet ja epätarkat kuvat.




Viime viikolla ompelin isähenkilöllekin t-paidan ja eilen vihdoin sain siitä napattua kuvat. Tein tämän jälleen vanhan pilkotun t-paidan pohjalta... Joku hyvä miestenkaava olisi kyllä kiva omistaa!




Tämä renkaanjälkikangas on mun mielestä ihan huippuhauska! Yliajettu isähenkilö, hehh.





Nyt on mun miehet vaatetettu hetkeksi, tosin Suuttujan shortsi-projekti jatkuu vielä. Olisikohan seuraavaksi meidän perheen tyttölöiden vuoro saada kesäisiä kivoja vaatteita *myhäilee*. Ja kuinka sopiva ompelupäivä onkaan sateinen sunnuntai!
Mutta ensin minun pitää kyllä hoitaa koulutehtävän palautus, yhhhyh.








6 kommenttia:

  1. Kyllä tuo ompelemisen taito on hieno lahja!! Itse en osaa ommella kuin suoraa. Mullakin on joskus nuoruudessa ollut saumurikin ja kyllä, tein tytöille silloin collarivaatteitakin. Niille kuville nauretaan mahat kippurassa vielä tänäkin päivänä, ha haa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En nyt tiedä onko se lahja varsinaisesti, kummasti taidot karttuvat kun vaan jaksaa kokeilla :)

      Poista
  2. Voin vaan kuvitella että meillä kuvaussessio olis hyvin samankaltainen. :D Onneksi isompi mies sentään suostui poseeraamaan. ;)

    Ja joo, kyllä ompelutaito on hieno juttu! Mun äiti ompeli meille aikanaan ihan tosi paljon vaatteita ja jäkikäteen ajateltuna ihan mieletön juttu! Silloin ei aina osannut arvostaa (kun olis halunnu vaikkapa takin mieluummin kaupasta - vaikka toki me kaupastakin vaatteita ostettiin :D ), paitsi silloin jos sanoi illalla äitille että tee jooko huomiseksi mulle uusi paita, ja äiti teki. :) Kumma että ei toive toteutunut kun kärtin äidiltä että "tee mulle kansallispuku. Tänään!!" :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mä pysäytin tuon isähenkilön ovella, nappasin takaisin sisään ja otin pari hätäistä kuvaa :D

      Toi on varmaan aika tyypillinen juttu, meillä nimittäin tyttö ruinaa kaupan vaatteita, vaikka toisinaan äidin tekemätkin kelpaa. Meillä äiti ei niinkään ommellut, vaan kutoi, ja minulla olikin lapsena jos jonkilaisia neulottuja hameita ja villatakkeja. Muistaakseni kyllä ihan tykkäsin niistä ja edelleenkin äidin käsityöt on niitä kaikkein mieluisimpia juttuja, oli ne sitten villasukkia tai virkattuja verhoja <3

      Poista
  3. Olipa mielenkiintoista nähdä toi renkaanjälkikangas vaatteessa. Ja noi jalkapallot on hauskat! :)
    Mä en itse osannut lapsena arvostaa äidin ompelemia vaatteita. Meillä kun edes toppavaatteita ei ostettu kaupasta. Mutta nyt oon huomannut kulkevani äidin jalanjäljissä. Tosin sillä erotuksella, että ulkoiluvaatteet ostetaan kyllä valmiina (paitsi pipot ja lapaset). :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jalkapallot on aika käheet, ne on just kivan isoja tuossa kankaassa :)

      Juu en minäkään toppavaatteita tai muitakaan kura-rypemis -vaatteita ala tehtailemaan, huh, tehköön ne jotka sen parhaiten osaa :P Mutta jos nämä mun tekeleet edes jonkin aikaa vielä lapsille kelpais, sitten kun ne haluu ostovaatteet niin pitää keskittyä enemmän itselle ja isähenkilölle ompeluun ;D

      Poista

Hurjan kivaa, että kommentoit, kiitos sinulle! :)