Tajunnan virtaa -tai katkoksia, miten vaan.

Meille tuli sijainen opettamaan äidinkieltä ala-asteella, muistaakseni viidennellä luokalla. Sellainen nuori nainen. Muistan vieläkin sen open vaatteet ja pirtsakkuuden, mutta en kasvoja. Sillä oli mukana iso muovinen lehmä, jossa oli kellotaulu. Se lehmä kertoi kauanko oppitunti kesti.

Meiltä kysyttiin mikä oli meidän mielestä suomenkielen kaunein sana. Hetken sai miettiä ja sitten ope kysyi jokaiselta vuoron perään ja kirjoitti ne taululle. Useimmat sanoi että rakkaus. Minä sanoin että orjantappura. Tarviiko sanoa, että mulla oli r-vika.  Se vaan kuulosti ja tuntui suussa kauniilta. Opettaja sanoi, että hänen mielestään sana naali, on kaunein, ja sille on toinenkin nimi, napakettu. Minun mielestäni naali kuulostaa tyhmältä ja valjulta. Eläin itsessään on upea ja kaunis, mutta sanana...no aika tympeä. Mistä se johtuu, mikä kuulostaa kenestäkin kauniilta? Onko se persoona-ero? Kaikuuko ja kumiseeko sana toisen ihmisen päässä erilailla, vai vaikuttaako siihen sanan merkitys ja mielikuva?

Niinkuin lapsen nimen valinta. Ihan törkeän vaikeaa! Vaikka sanana Konsta on ihan kaunis, niin se mielikuva siitä on ihan yök. Konstaapeli. Ei sellaista voi antaa nimeksi. Tai Seppo. Tai Annukka. Niille sanoille tulee heti kasvot. Niinkuin naalille ja orjantappurallekin piirtyy heti kuva.
Ehkä siksi meidän lapsilla on juuri ne nimet kuin on. Vaikka kyllä niistäkin kättä väännettiin ja mietittiin ja pähkäiltiin. Mutta ne kuulostaa suussa ja korvassa kauniilta, eikä niistä tule heti kasvoja tai mielikuvia. Siis minulle, jollekin voi tulla. Ne on omanlaisensa, perisuomalaiset nimet, eikä niitä heti arvaa. Vaikka lapset puenkin samiksiksi, niin nimet niillä on ihan omat eikä ala samalla kirjaimella tai äänny samalla tavalla.  Ja tarviiko sanoa, että r-vian periytyvyys pelotti niin paljon, ettei lasten nimissä ole sitä.kirjainta.

Joo, minun pitäisi mennä nukkumaan, mutta kun en oikein osaa, kun se isähenkilö lähti sinne mökille ja sänky on ihan  hiljainen ja tyhjää tilaa täynnä.

Välineurheilua ja syyllisyydentuntoja?

Välillä pistää ihmettelemään tämä maailman meno. Oliko asiat ennen paremmin? 

Tuntuu, että lapsen saamisesta on tehty ihan oma välineurheilu lajinsa. Lapsenkasvatuksen ilmapiiri on syyllistävä ja vähintäänkin kyttäävä ja vertaileva. Rahalla saa kaiken. Niinkö?

Raskaanaolevalle annetaan nivaska papereita, ohjeineen; älä tee niin, älä syö näin, muista liikkua, saat suonikohjuja ja koliikkivauvan. Saat tuntea huonommuutta heti alkumetreiltä; lähtöpaino on liian korkea. Kiloja tulee liikaa. Liikuthan joka päivä (ihansama onko sulla liitoskipuja tai pahoinvointia). Painoa tulee liian vähän, ethän vaan laihduta.

Sitten kun se pallero syntyy, kysytään imetätkö. Syyllistetään jos et imetä (tekosyitä kaikki mitä sanot) ja syyllistetään jos imetät. Annatko luomukorviketta? Kai suosit kotimaista? Sentään käytät kertakäyttövaippoja? Ihme hihhulit käyttää kestovaippoja, ne syökin vaan kasviksia. Et sä kuitenkaan jaksa sitä pyykkiä. Ai kertiksiä, tiedätkö miten paljon ne kuormittaa luontoa ja kaatopaikat on täynnä kakkavaippoja. Sun syy.

Mitä kaikkea vauva tarvitsee? Pinnasängyn ja kaupan kalleimman turvaistuimen (vaikka autoilet kerran vuodessa). Et pärjää ilman babysitteriä ja puuhamattoa. Syöttötuoli ja bumbo ovat välttämättömät. Värikkäitä leluja, äänillä ja vilkkuvilla valoilla. Vaunut, rattaat ja matkarattaat, kovalla kantokopalla, sadesuojilla, sää-olosuhteiden mukaan vaihdettavilla renkailla ja kaukalo-adaptereilla. Tarvitset hoitopöydän pehmustetulla alustalla ja siihen pöydän viereen likaisia vaippoja varten erillisen roskiksen, johon käy vain tietynlaiset muovipussit.

Ja ne vaatteet. Siis tottahan toi body on valmistettu luomupuuvillasta? Sun vauva ei pärjää jos ei sillä ole Ticketin pinkkiä lämpöpussia ja Racoon toppahaalaria, Reimatecciä ja Molokidsiä. Tämän kevään uusinta mallistoa. Ja tietenkin sävysävyyn rattaiden ja turvakaukalon kanssa.

Vauva-uinti ja muskari on tietysti jo varattu, olethan jo kolmannella kuulla raskaana. Näitä tilanteita varten tarvitset vauvan kanssa mätsäävät vaatteet meandilta tai poppilta. Käyt mamma-joogassa ja laulat vatsallesi joka päivä. Isä käy töissä ja säästää rahaa pojan jääkiekkoharrastusta varten. Pihalla odottaa potkypyörä, kolmipyöräinen ja maastopyörä. Isovanhemmat on avanneet tilin lapselle, sinne säästetään rahaa tietokoneeseen, mopoon ja autoon. Sille, joka ei ole vielä edes syntynyt.

 Lapsi laitetaan päiväkotiin aina liian aikaisin tai liian myöhään. Oikeaa aikaa ei ole. Illat pyhitetään lapsien harrastuksille ja niihin kuskaamiseen. Viikonloppuisin valmistetaan luomulihasta ja kotimaisista kasviksista jälkikasvulle ruokaa koko viikolle.

Money talks and bullshit walks? 

Onko lastenkasvatus mennyt överiksi? Kasvatetaan, kuunnellaan, keskustellaan ja ostetaan ja annetaan liikaa. Hyysätään ja hössötetään. Voisiko vähemmälläkin selvitä ja saada aikaan ihan reippaita ihmisenalkuja?

Tulee väkisinkin mieleen oma lapsuus. Ei niin ruusuinen, mutta ajan henkeen ihan tavallinen.

Isosiskon vanhat vaatteet, polkupyörä ja luistimet. Äidin kutomat mekot, neulekoneella vedellyt hameet. Ei ollut pyöräilykypäriä eikä turvaistuimia. Autossa ei ollut ilmastointia eikä sähköllä avautuvia ikkunoita. Airbagit ja absit? Kirjastosta lainattiin kirjoja ja telkkarista tuli joskus maija mehiläinen tai peukaloisen retket. Limpparipullon sai lauantaisin saunan jälkeen. Se oli hienoa; pieni lasipullo kirkkaan vihreää sokerilientä! Koulusta kotiin tultua piti soittaa lankapuhelimella äidille töihin. Puhelinnumero piti muistaa ulkoa tai luntata puhelinmuistiosta. Välipalaksi sai tehdä voileivän. Ei ollut erillispakattuja myslipatukoita tai välipalakeksejä ja -juomia. Tietokoneaikaa ei tarvinnut rajoittaa, koska ei ollut tietokoneita. Kavereiden kanssa oltiin aina pihalla leikkimässä kirkonrottaa, hyppynarua tai tvistiä. Hiekkaan piirrettiin kepillä ruudut ja sitten alettiin ruutuhyppelyä tai polttopalloa. Jännää oli, jos pihan pojat lähti mukaan pusuhippaan. Minulla oli yksi my little pony ja yksi barbie. Hienosti niilläkin sai leikin aikaan. Harrastuksiin mentiin pyörällä tai kävellen. Seurakunnan tyttökerho ja kokkikerho oli ilmaisia, samoin koululla illalla järjestetty lentopallokerho. Jos toppahousut kastuivat päivällä koulussa, niin illalla pulkkamäkeen mentiin farkuilla. Laitettiin vaan alle enemmän pitkiä kalsareita. Vanhemmat tupakoivat sisällä ja koira nukkui sängyssä. Synttärilahjaksi sain karttapallon, se oli aika hieno, siihen sai valon sisälle. Sisko antoi nauhoittavan kasettisoittimen, sitten nauhoitettiin kavereiden kanssa c-kasetille omaa laulua ja nokkahuilun soittoa. Joku kaveri joskus kertoi käyneensä Espanjassa, se oli tosi outoa. Me käytiin aina lomalla mökillä tai Ruotsinlaivalla. Kesäisin minut lähetettiin kesäsiirtolaan kahdeksi viikoksi.

Pitäisikö tästä kaikesta olla traumatisoitunut?

Pistää miettimään. Kuka meitä syyllistää? Kuka määrittää normit? Netin keskustelupalstat? Leikkipuiston muut vanhemmat? Media? Neuvola? Vai me itse.

Kaikesta huolimatta...tässä tulee kalastajat

Lähipiiri tietääkin, että meillä on ollut vaiherikas viikonloppu ja alkuviikko.
Tytär sairastui yllättäen ja pelko vakavammasta sai meidät lähtemään mökiltä perjantaina ambulanssilla paikalliseen keskussairaalaan keskellä yötä. Maanantaipäivä meni tutkimuksissa ja tyttö on ollut selkäydin-nestepunktiosta aivan hirmuisen kipeä nämä kolme päivää. Itkun kanssa se on yrittänyt kävellä ja vaihtaa asentoa istuessa eikä ibuprofeenista ole juurikaan ollut iloa. Onneksi nyt illalla vaikuttaa jo siltä, että pahin kipu on ohi ja neiti alkaa olla oma itsensä. Meillä käy kotisairaala päivittäin kotona tiputtamassa antibioottia suoneen ja tytöllä on kanyyli kahden viikon ajan lastalla tuettuna kämmenselässä.

Aika pieniltä on muut ongelmat tuntuneet kaiken tämän keskellä. Luojalle kiitos terveistä, kultaakin kalliimmista lapsista.

Ollaan siis vietetty kaksi pitkää päivää sisätiloissa ja koetettu keksiä rauhallista puuhaa. Tyttö on katsellut useamman lasten dvd-elokuvan, ollaan leivottu leipää ja raparperipiirakkaa ja minä ompelin eilen noille rakkaille taas yhdet "samis"hupparit. Majapuulta tovi sitten tilatuista kalastaja -trikoista tuli jälleen kerran tutulla kaavalla hiippahuppuhupparit.

Kaavana Ottobren brave firemen t-paita koossa 122. Pidensin hihoja ja lyhensin helmaa, jatkaakseni niitä resorilla. Huppu on leikattu vapaalla kädellä ilman kaavaa.

Tytön hupparin hihat on vajaamittaiset ja helma pitkä tunikamainen.

Kauhea paketti kädessä kun se kanyyli on suojattu lastalla ja siteillä.

Lasten mehuhetki päättyi mukavasti

Aloin viime syksynä keittelemään itse erilaisia mehuja. En vähiten sen takia, että mökillä kasvaa mustaa viinimarjaa ja raparperia. Mutta myös sen takia, että itsetehty mehu on aivan omaa luokkaansa ja siinä maistuu tuoreet marjat, ilman säilöntäaineita ja muita e-koodeja. Meillä juodaan aika paljon mehuja, suuttujan maitoallergian takia ja muutenkin. Minusta tuntuu hyvältä, että lapsille tarjoamani mehu on terveellisempää ja maukkaampaa kuin kaupan tiivisteet.

Teen mehut aina saman perusohjeen mukaan, eri raaka-aineita vaihdellen.

Ohje on näin simppeli:

1,5 litraa marjoja, omenoita, raparperia tms.
1 sitruuna (tai valmista sitruunatiivistettä)
2 litraa vettä
1-2 dl hienoa sokeria
(mausteita, kuten vanilliinisokeria, kanelia, kardemummaa, minttua)

Minä tein tälläkertaa raparperi-mansikkamehua. Raparperinpaloja oli noin litra ja mansikoita puoli litraa. (Mehuun sopii myös ne ei niin kauniit, edellispäivän korkeasaaressa muovipussissa mukana matkanneet ja liiskaantuneet mansikat)

Ensin pestään ja viipaloidaan raparperinvarret ja perataan mansikat. Ne kattilaan ja n.2 litraa vettä päälle. Kun raparperit on keittyneet mössöksi (n. 15min), seos kaadetaan siivilän ja kankaan läpi toiseen kattilaan. (Sen marjamössön voi käyttää vaikka piirakkaan jos haluaa, ja tuntuu pahalta laittaa kelpo mössö roskikseen) Mehukattila siis takaisin liedelle ja sekaan sokeri ja halutut mausteet ja puolikkaan sitruunan mehu. Kiehautetaan ja annetaan hetki jäähtyä.

Olen ostanut pakastepulloja ja laittanut mehut niissä joko jääkaappiin tai pakastimeen. Mutta kaikenlaiset puhtaaksipestyt pullot käy hyvin. Jääkaapissa mehu säilyy noin viikon, pakastimessa tietysti pidempään. Mehu on sellaisenaan valmista juotavaksi, mutta itse usein laimennan sitä vielä vedellä.

Ja vink vink, tästä saa ihananan raikasta kuplajuomaa jos sinulla on soda stream-laite! Laitat vain tiivisteen sijaan reilusti tätä marjamehua ja jääpaloja joukkoon!

Olen tehnyt tällä ohjepohjalla mm. omena-mustikkamehua, mansikka-punaherukkamehua, omena-kanelimehua, puolukka-musteherukkamehua ja omena-puolukkamehua. Kaikki yhdistelmät on olleet todella hyviä. Ja näistä pohjista voi hyvin tehdä myös kiisseliä lisäämällä perunajauhoja ja marjoja.

Aivan ihanan väristä ja makuista mehua <3

Skål på den saken!

Högholmen!

Jos Puuhamaa on paras paikka...niin heti toiseksi paras paikka on Korkeasaari.

Tehtiin naapurin äitihenkilön ja lapsihenkilöiden kanssa päiväretki sinne eilen. Lasten riemuksi päätettiin mennä tällä kertaa julkisilla, eli bussilla Hakaniemeen ja siitä lautalla saareen. Torilta napattiin marjoja ja herneenpalkoja evääksi, niiden perus nakkien ja riisipiirakoiden vastapainoksi.

Sää oli mitä mainioin, aurinkoinen ja asteita päälle 20! Lautalle pääsi hienosti rattaiden kanssa ja isommat lapset jaksoivat uskomattoman hyvin kävellä ja kiertää saarta. Välillä pysähdyttiin syömään eväitä ja tottahan siellä jätskit piti saada. Kahdella eri leikkipaikallakin tuli vietettyä tovi.

En tiedä mikä eläin olisi ollut se hitti. Lapsia kiinnosti ihan kaikki torakoista-visentteihin, pöllöistä-sopuleihin. Mutta äänekkäin oli ehdottomasti puussa kiekunut, mahtavapyrstöinen riikinkukko!

Tyttö pelkäsi hieman joka paikassa käpytteleviä Kanadanhanhia, eikä suotta. Ne vaikuttivat aika sähäköiltä tapauksilta, tietysti kun niillä oli poikaset mukana suojeltavana. Ja suuttuja taas nälkäisiä lokkeja, jotka kirkuivat eväidemme ympärillä. Niiltä ei tällä retkellä voi välttyä.

Meillä oli kaikkiaan kiva päivä, hieno retki ja tyytyväiset lapset. Ja sen myötä myös aikuiset.

Ready to go!

Apinat aidalla...eiku...

Ethän tykkää kyttyrää? Tai neljää :D

Ulkoaitauksen utelias konna

Africasian vapaina lentelevät linnut

Sopuli

Peräaaltojen tutkailua

Rabarberibiiraggaa

Nappasin eilen mökiltä lähtiessä matkaan muutaman raparperinvarren. Tyttö on jo jonkin aikaa kysellyt toiveikkaana, että koska me oikein poimitaan ja tehdään raparperipiirakkaa. Än-yy-tee-NYT!

Sovelsin kotikokki.net sivulta löytämääni helppoa ja toimivaa Anja-mummun omenapiirakka-ohjetta tähän. Tässä minun versioni:

Tarvitset: 

3 munaa

3 dl sokeria

2 dl maitoa

150 g margariinia

4,5 dl venhnäjauhoja

2,5 tl leivinjauhetta

2 tl vanilliinisokeria

raparperinvarsia oman maun mukaan

pinnalle sokeria ja kanelia

: Kuori ja leikkaa raparperinvarret pieniksi palasiksi. Vaahdota munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää niitä vuorotellen maidon kanssa muna-sokerivaahtoon. Sulata margariini ja lisää viimeisenä seokseen. Kaada leivinpaperin päälle uunipellille. Tiputtele raparperinpalat pohjan päälle ja ripottele pinnalle kanelia ja sokeria. Paista 200 asteessa 20 minuuttia. 

kotileipurin helppo raparperipiirakka :)

Ja arvatkaapa mitä. Tämä on todella vapaiden kanojen munista valmistettu. Ihanalla kaveriperheellä on nimittäin kotipihallaan kanoja. Juoksevia, kotkottavia, silitettäviä ja lutuisia kanoja. En ole kade, en, en. *vihertää* Ja meillä oli ilo saada näiden hauskojen tepastelijoiden tuotoksia omaan jääkaappiimme.

Eli kun raparperit on ihka oman mökin ikkunan alta ja munat hyvinkin vapaita lähikasvatettuja jajjajja...niin ehkä tämä piirakkaa on semi-luomua? Puoliluomua? Herkullista ainakin!

Ihanku tää ei osais

Mutta yritys hyvä 10.

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/9543125/?claim=xw6qhw4apj9">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>

<a href="http://www.blogilista.fi">
<img border="0" src="http://www.blogilista.fi/img/blogilista_badge.gif" alt="Blogilista">
</a>

Liittyä nimittäin blogloviniin ja blogilistaan... Katsotaan onnistunko :D