Välineurheilua ja syyllisyydentuntoja?

Välillä pistää ihmettelemään tämä maailman meno. Oliko asiat ennen paremmin? 

Tuntuu, että lapsen saamisesta on tehty ihan oma välineurheilu lajinsa. Lapsenkasvatuksen ilmapiiri on syyllistävä ja vähintäänkin kyttäävä ja vertaileva. Rahalla saa kaiken. Niinkö?

Raskaanaolevalle annetaan nivaska papereita, ohjeineen; älä tee niin, älä syö näin, muista liikkua, saat suonikohjuja ja koliikkivauvan. Saat tuntea huonommuutta heti alkumetreiltä; lähtöpaino on liian korkea. Kiloja tulee liikaa. Liikuthan joka päivä (ihansama onko sulla liitoskipuja tai pahoinvointia). Painoa tulee liian vähän, ethän vaan laihduta.

Sitten kun se pallero syntyy, kysytään imetätkö. Syyllistetään jos et imetä (tekosyitä kaikki mitä sanot) ja syyllistetään jos imetät. Annatko luomukorviketta? Kai suosit kotimaista? Sentään käytät kertakäyttövaippoja? Ihme hihhulit käyttää kestovaippoja, ne syökin vaan kasviksia. Et sä kuitenkaan jaksa sitä pyykkiä. Ai kertiksiä, tiedätkö miten paljon ne kuormittaa luontoa ja kaatopaikat on täynnä kakkavaippoja. Sun syy.

Mitä kaikkea vauva tarvitsee? Pinnasängyn ja kaupan kalleimman turvaistuimen (vaikka autoilet kerran vuodessa). Et pärjää ilman babysitteriä ja puuhamattoa. Syöttötuoli ja bumbo ovat välttämättömät. Värikkäitä leluja, äänillä ja vilkkuvilla valoilla. Vaunut, rattaat ja matkarattaat, kovalla kantokopalla, sadesuojilla, sää-olosuhteiden mukaan vaihdettavilla renkailla ja kaukalo-adaptereilla. Tarvitset hoitopöydän pehmustetulla alustalla ja siihen pöydän viereen likaisia vaippoja varten erillisen roskiksen, johon käy vain tietynlaiset muovipussit.

Ja ne vaatteet. Siis tottahan toi body on valmistettu luomupuuvillasta? Sun vauva ei pärjää jos ei sillä ole Ticketin pinkkiä lämpöpussia ja Racoon toppahaalaria, Reimatecciä ja Molokidsiä. Tämän kevään uusinta mallistoa. Ja tietenkin sävysävyyn rattaiden ja turvakaukalon kanssa.

Vauva-uinti ja muskari on tietysti jo varattu, olethan jo kolmannella kuulla raskaana. Näitä tilanteita varten tarvitset vauvan kanssa mätsäävät vaatteet meandilta tai poppilta. Käyt mamma-joogassa ja laulat vatsallesi joka päivä. Isä käy töissä ja säästää rahaa pojan jääkiekkoharrastusta varten. Pihalla odottaa potkypyörä, kolmipyöräinen ja maastopyörä. Isovanhemmat on avanneet tilin lapselle, sinne säästetään rahaa tietokoneeseen, mopoon ja autoon. Sille, joka ei ole vielä edes syntynyt.

 Lapsi laitetaan päiväkotiin aina liian aikaisin tai liian myöhään. Oikeaa aikaa ei ole. Illat pyhitetään lapsien harrastuksille ja niihin kuskaamiseen. Viikonloppuisin valmistetaan luomulihasta ja kotimaisista kasviksista jälkikasvulle ruokaa koko viikolle.

Money talks and bullshit walks? 

Onko lastenkasvatus mennyt överiksi? Kasvatetaan, kuunnellaan, keskustellaan ja ostetaan ja annetaan liikaa. Hyysätään ja hössötetään. Voisiko vähemmälläkin selvitä ja saada aikaan ihan reippaita ihmisenalkuja?

Tulee väkisinkin mieleen oma lapsuus. Ei niin ruusuinen, mutta ajan henkeen ihan tavallinen.

Isosiskon vanhat vaatteet, polkupyörä ja luistimet. Äidin kutomat mekot, neulekoneella vedellyt hameet. Ei ollut pyöräilykypäriä eikä turvaistuimia. Autossa ei ollut ilmastointia eikä sähköllä avautuvia ikkunoita. Airbagit ja absit? Kirjastosta lainattiin kirjoja ja telkkarista tuli joskus maija mehiläinen tai peukaloisen retket. Limpparipullon sai lauantaisin saunan jälkeen. Se oli hienoa; pieni lasipullo kirkkaan vihreää sokerilientä! Koulusta kotiin tultua piti soittaa lankapuhelimella äidille töihin. Puhelinnumero piti muistaa ulkoa tai luntata puhelinmuistiosta. Välipalaksi sai tehdä voileivän. Ei ollut erillispakattuja myslipatukoita tai välipalakeksejä ja -juomia. Tietokoneaikaa ei tarvinnut rajoittaa, koska ei ollut tietokoneita. Kavereiden kanssa oltiin aina pihalla leikkimässä kirkonrottaa, hyppynarua tai tvistiä. Hiekkaan piirrettiin kepillä ruudut ja sitten alettiin ruutuhyppelyä tai polttopalloa. Jännää oli, jos pihan pojat lähti mukaan pusuhippaan. Minulla oli yksi my little pony ja yksi barbie. Hienosti niilläkin sai leikin aikaan. Harrastuksiin mentiin pyörällä tai kävellen. Seurakunnan tyttökerho ja kokkikerho oli ilmaisia, samoin koululla illalla järjestetty lentopallokerho. Jos toppahousut kastuivat päivällä koulussa, niin illalla pulkkamäkeen mentiin farkuilla. Laitettiin vaan alle enemmän pitkiä kalsareita. Vanhemmat tupakoivat sisällä ja koira nukkui sängyssä. Synttärilahjaksi sain karttapallon, se oli aika hieno, siihen sai valon sisälle. Sisko antoi nauhoittavan kasettisoittimen, sitten nauhoitettiin kavereiden kanssa c-kasetille omaa laulua ja nokkahuilun soittoa. Joku kaveri joskus kertoi käyneensä Espanjassa, se oli tosi outoa. Me käytiin aina lomalla mökillä tai Ruotsinlaivalla. Kesäisin minut lähetettiin kesäsiirtolaan kahdeksi viikoksi.

Pitäisikö tästä kaikesta olla traumatisoitunut?

Pistää miettimään. Kuka meitä syyllistää? Kuka määrittää normit? Netin keskustelupalstat? Leikkipuiston muut vanhemmat? Media? Neuvola? Vai me itse.