Laiha mustekala

Tyttö halusi selata ompelupöydällä lojunutta surrur-kirjaa ja bongasi sieltä tietenkin ohjeet pehmolelun tekemiseen. Naapurin äitihenkilö vielä yllytti ja houkutteli hieman ja niin se kohta 6v. päätti tehdä itse mustekalalelun itselleen.

Ensin se piirsi kaava-arkista oikean kaavan leivinpaperille ja leikkasi sen. Omilla pienillä muumifiskarsseilla nykersi. Annoin muutamia erilaisia kangastilkkuja, joista sai valita haluamansa, sitten asetettiin kaava kankaalle ja tyttö leikkasi kaikki kankaatkin itse alusta loppuun. Ompelussa autoin ohjaamaan kangasta (jostain syystä tyttöä pelotti että sen sormet jää neulan alle ja se oli muutenkin hankalaa yksikätisenä sen kanyylikäden sidoksen takia) ja tyttö istui sylissä ja painoi polkimesta vauhtia. Lopuksi mustekala sai vielä silmät ja suun pikkukätösten tekstiilitussilla piirtämänä.

Meillä ei ollut yhtään vanua tai muutakaan käyttökelpoista täytettä enkä halunnut alkaa tappamaan meidän koristetyynyjä, eikä tyttö kertakaikkiaan pystynyt odottamaan, että oltaisiin seuraavana päivänä haettu kaupasta täytteet, niin se ommeltiin sitten ilman. Aika laiha mustekala. Tyttö kyllä ehdotti täytteeksi mm. kuivattuja herneitä (ei löytynyt kaapista) kanien heinää (allergisen äitihenkilön ehdoton ei!) tai kanien sahanpurua (pölisee, joten ei sillekin).

Nyt se on kuljettanut ylpeänä sitä mustekalaansa pihalla pari päivää. Aika palkitsevaa.

Aika lutunen lonkerojalka :D