Blogitreffit ja ihanat naiset

Minulla oli tällä kertaa ilo kutsua bloggarikaverit luokseni. Treffipäivää vietettiin aurinkoisena lauantaina, tuulisena, mutta lämpimänä päivänä.

Meillä on ollut treffejä niin ravintoloissa, liiketiloissa kuin kodeissakin. Nämä kotitreffit on varsin hauskoja, kun varsinaista aikarajaa ei ole, vaan voidaan olla rennosti yhdessä vaikka kokonainen päivä! Toisekseen, on tosi kivaa nähdä ihmisten erilaisia koteja ja asuinpaikkoja ja poimia sieltä kivoja vinkkejä, mitä voi omassa sisustuksessakin hyödyntää. Ennen treffejä ollaan aina sovittu
mitä kukakin tuo tullessaan; nyyttäri -periaatteella kootaan pöytä täyteen herkkuja ja niiden herkkujen äärellä sitten rupatellaan, yleensä kylläkin ihan muita kuin blogiin tai bloggaamiseen liittyviä juttuja, on meistä niin ystäviä tässä jo tullut <3

Tähän mennessä ollaan siis vierailtu kahdessa rintamamiestalossa ja tämä meidän oli hauskasti jatkoa niille! Koska sää oli kuin tilauksesta aurinkoinen ja lämmin, niin kokoonnuttiin iltapäivällä tuohon meidän isoimman omenapuun alle kuohuviinilasillisten merkeissä ja siirryttiin sitten sisälle herkuttelemaan ja tönöä kiertämään.

Kiitos ihanat naiset mahtavasta päivästä kanssanne <3 Toivottavasti näitä meidän tapaamisia tulee paaaaaljon lisää! Minä niin sieluni silmin näen, että vielä 8-kymppisinä mummuroina järkkäillään nyyttäri -treffejämme :D

Heli/ Kotoisaa arkea
Katja/ Sydämellä tehtyä
Laura/ Raparperin alla
Kristiina/ Arjen helmiä
Jessica/ Sisustan ja unelmoin


Meillä lauantai-ilta jatkui hauskoissa merkeissä isähenkilön kanssa, kun dumpattiin lapset mummolaan ja lähdettiin Pepperockiin katsomaan Tauskia ja Matti Nykästä. Olihan meno! Pikkutunneille astihan se tietenkin meni, kun jopoilla pienessä sievässä ajeltiin aamuyöllä kotiin.

Vaan oli kyllä niin mahtis päivä ja ilta! Eilinen menikin hyvin pitkälti lasten kanssa sohvalla köllötellessä, vaan mikäpä sen mukavampi tapa viettää sunnuntaita perheen kanssa, kuin Vaahteranmäen Eemeliä katsellen ja sipsejä rouskutellen.


Nyt täällä tutkaillaan innokkaasti ilmatieteenlaitoksen ennusteita ja pidetään peukkuja, että saadaan hyvä sää mökkeillä juhannuksena. Tarkoitus olisi lähteä mökkireissulle jo keskiviikkona, eli ihana piiitkä viikonloppu landella tiedossa <3

Minkälaisia juhannus-suunnitelmia teillä siellä ruudun toisella puolella on?

Mun musta-harmaat miehet

Suuttuja on tykästynyt nyt pitämään shortseja, joten niitäpä on siis tehtailtava. Eilen näytti kesäkin merkkejään lämmöllä ja valolla. Siispä tämä äitihenkilö heti aamusta istuutui ompelukoneen ääreen ja surautti pienelle herrahenkilölle päivän asun.

Jalkapallokangas otettiin ilolla vastaan!

...poseeraus olikin ihan toinen juttu.

T-paita hupulla ja lasketuilla hihoilla on aika veikeä, vaikka kangas onkin ihan perussettiä. Shortsit on taas lyhennetty versio tutusta hyvästä housukaavasta. Toimii!

Eilen oli niin aurinkoinen päivä, ettei meinannut mistään kohtaa saada otettua kuvaa kun valo tulvi sisään joka ikkunasta. Anteeksi siis ylivaloittuneet ja epätarkat kuvat.

Viime viikolla ompelin isähenkilöllekin t-paidan ja eilen vihdoin sain siitä napattua kuvat. Tein tämän jälleen vanhan pilkotun t-paidan pohjalta... Joku hyvä miestenkaava olisi kyllä kiva omistaa!

Tämä renkaanjälkikangas on mun mielestä ihan huippuhauska! Yliajettu isähenkilö, hehh.

Nyt on mun miehet vaatetettu hetkeksi, tosin Suuttujan shortsi-projekti jatkuu vielä. Olisikohan seuraavaksi meidän perheen tyttölöiden vuoro saada kesäisiä kivoja vaatteita *myhäilee*. Ja kuinka sopiva ompelupäivä onkaan sateinen sunnuntai!
Mutta ensin minun pitää kyllä hoitaa koulutehtävän palautus, yhhhyh.

Mekkoloinen

Sain maanantaina vihdoin startattua tämän kesän ensimmäisen kesämekko -ompelun. Tämä kesä kun tuntuu alkavan melko hyisissä tuulissa ja sateissa, niin piti viime kesäisten hihattomien sijaan tehdä hihoilla varustettu yksilö.

Tämä kangas oli "rakkauttaensisilmäyksellä" -tyyppinen juttu, kun sen nettikaupassa näin. Värit ja kuvion koko on ihan täydelliset minun makuuni ja kyllä kesällä voi vähän pukeutua kukkasiin.

Tämä kuva kyllä todentaa sen, ettei mikään vaate näytä henkarissa hyvältä. Ei sitten miltään!

Siitä tuli kuitenkin aika kiva! Ja vaikka siinä onkin hihat, niin on se silti sellainen kesäisen kepeä!

Tällaiset trikoiset mekot ja tunikat on kyllä niitä parhaimpia mukavuusvaatteita! Nopea vetää pään yli, ei rypisty ja ennenkaikkea ei kiristä eikä purista. Mahtuu maharöllykkä sisälle eikä kinnaa pakaroista, hih.

Ompelin samaan syssyyn myös isähenkilölle kesäteepparin, mutta en ole ehtinyt nappaamaan siitä vielä yhtään kuvaa, vaikka se on ollut sillä useamman kerran jo päällä. Pitää ryhdistäytyä asian tiimoilta!

Nyt heippa ja kivaa kesäistä viikonloppua! Ne lupailee huomiseksi hellettä, minä saan ihanat bloggarinaiset kylään ja illalla dumpataan lapset mummolaan ja lähdetään miehen kanssa kreisibailaamaan! Jee, tätä on odotettu! :) 

Kesäloman ensimmäinen viikko

Pilvistä, tuulista ja sateista. Ai niin, näiden edellä olevien lisäksi myös kylmää. Sitä on riittänyt koko kesäkuun alun! Hyi!

Mutta ollaan me silti nautittu lomasta. Pienistä aurinkoisista hetkistä, pitkään nukutuista aamuista ja puolille päivin yöpuvuissa hengailusta. Ollaan syöty ja kahviteltu pihalla, ja sitten juostu sisälle pitelemään sadetta.

Mökillä vietettiin ensimmäisen lomaviikon viikonloppu. Vaihdoin tupaan hempsakat verhot ja isähenkilö ajeli villiintynyttä nurmikkoa. Fiilisteltiin kesää ja mökkiä.
Nähtiin omalla pihalla rusakkoemo poikasensa kanssa ja tuvan ikkunankarmin päälle tehty rastaan pesä, jossa emo kävi hautomassa muniaan. Käki kukkui niin kauniisti ja yölläkin oli valoisaa. Niin ihanaa!

Perjantaina paistoi aurinko ja lähdettiin tutulle rannalle, Kuvasvedelle, leikkimään. Otettiin hiekkalelut mukaan, muttei tietenkään pyyhkeitä ja uikkareita, koska eihän vielä ole uimakelit, kun on niin kylmää!
Vaan kuinka kävikään? Lopulta lapset uivat alushoususillaan ja ne piti ihan komentaa pois vedestä, kun olivat uineet ja sukeltaneet liki puoli tuntia! Minä kävin kastelemassa sormenpäät ja se riitti hyvin.

Seuraavana päivänä oli pilvisempää ja aivan älyttömän kova tuuli. Lähdettiin Kristiinankaupunkiin ja ajettiin sinne kauniin Siipyyn uimarannan kautta. Meriveteen ei lapsia laskettu muuta kuin varpaita huljuttamaan, oli se niin kylmää ja tuuli teki vaahtopäisiä aaltoja rantaan saakka.

 Kristiinankaupungistakin löydettiin kiva ranta-alue, jossa oli iso leikkipaikka lapsille. Tosi kaunis pieni kaupunki muuten, minulle tulee ihan Porvoo mieleen! Paljon söpöjä puutaloja kaupungin keskustassa ja kapeita teitä. Hurmaavaa!

 Sellainen oli meidän ensimmäinen viikko lomaillen. 

Tämäkin viikko on kulunut jännissä merkeissä ja melko hektistäkin on alkuviikosta ollut. Mutta ehkä tämä hoppu tästä rauhoittuu, kun juhannukseen päästään ja isähenkilönkin loma alkaa lähestyä. Tai sitten se vain kiihtyy entisestään, saa nähdä! 

Trust the timing of your life

Joskus, kun tapahtuu jänniä juttuja, sitä ajattelee, että näin oli tarkoitettu. 

Eilen oli sellainen päivä.


Aamulla soi puhelin. Isähenkilön auto oli mennyt rikki kesken työmatkan. Piti pakata lapset ja aamupalat autoon ja lähteä Espooseen isähenkilön pelastusretkelle.

Ikävä homma sinänsä. A) en yhtään tykkää yllätyksistä ts. päivän ohjelma meni yhtäkkiä uusiksi. B) isähenkilön auto on rikki; Espoossa! C) Sen korjaaminen maksaa.

Mutta näin oli tarkoitettu tapahtuvan juuri sinä päivänä. Läpi tuulen ja sateen ajoin pelastamaan armastani. 
...ja perillä ilmoitin, että koska meillä (minulla ja lapsilla) on kesäloma, oli tämä meidän ensimmäinen kesälomaretki. Suuntasimme siis mäkkäriin syömään ja leikkimään ja Vantaalle Lanttilaan kirppikselle pyörimään.

Isähenkilö tuskaili jo matkalla sinne, että mitä minä sieltä meinaan oikein ostaa. "taas jotain krääsää kotiin jos sattuu löytymään"


Mutta minäpä löysin sen, mitä jo viikkoja olen Huutonetistä jo Torista etsinyt! Siinä se oli, täydellinen sohvapöytä meidän olohuoneeseen! Pieni kulunut klaffipöytä, vähän rapistunut maalikerros ja siro ulkomuoto. Voi ihastus sentään!

Jos isähenkilöllä olisi pidempiä hiuskarvoja päässään, olisi se tässä kohtaa repinyt ne pois. Vanha, kulahtanut ja likainen pöytä ja siitä pitäisi vielä maksaa reilut kolmekymppiä. Ja se pitäisi saada mahtumaan tämän vaimohenkilön pieneen autoon. Ei käy. Ei onnistu. Ei kannata.

Mutta se suostui <3
Ja minä istuin lasten kanssa takapenkillä kotiin, kun tämä ihanuus vei etupenkin paikkani. 

Perusteellinen putsaus ja paikoilleen. Ihan kuin se olisi aina ollut siinä. Näin oli tarkoitettu. Epäonni kääntyi onneksi. (ja ehkä se autokin saadaan vielä kuntoon ja kotiin...)

Saatoin minä löytää muutakin pientä ja söpöä. Juuri sitä, mitä isähenkilö jo matkalla pelkäsi. Krääsää, mitä ei oikeasti (MUKA!) tarvita, mutta pitää ostaa, kun eteen tulee.
Kuten nämä tilkkutyynyt.

...koska vaaleanpunainen.

Ja tähän edellisen postauksen rautalankakoriin pienet pullot.

Ja harmaantuneen lyhdyn, ovistopparin (...koska vaaleanpunainen) ja rottinkisen tähtikorin.

Sellaiset löydöt tällä kertaa. Mitäs tuumaatte, oliko sohvapöytä hitti vai huti? Kannattiko roudata kotiin ja maksaa muutama kymppi? 

Ja hei, me lähdetään kohta mökille (sillä mun miniautolla) pitkästä aikaa viikonloppua viettämään! Jee! <3 

Oon mä täällä!

(Tää on nyt siis se postaus, mikä mun piti valmistella loppuun, mutta sitten iski "kumihanskatyyppi" ja oli vaan ihan pakko kirjoittaa siitä ensin)


On ollut lievästi sanottuna vähän hektistä, eikä oikein ole ehtinyt raapustelemaan tänne mitään. Mutta koko ajan tapahtuu täällä ruudun toisella puolella.

Kävin viettämässä kokonaisen torstaipäivän AMK:n valintakokeissa. Edellisenä iltana jännitti jo niin kovasti, ettei uni tullut. Kolmen tunnin yöunilla ja kupillisella kahvia lähdin jännittämään koululle tulevia kokeita ja testejä. Huh. Kunnialla siitä selvittiin ja nyt vaan odotellaan tuloksia. Lippu on ihan korkealla, mutta en ole todellakaan yllättynyt mikäli en tule valituksi, sillä sisään pääsee vain 20 uutta opiskelijaa. Se on tosi vähän.

Niin, ja sitten mun piti laittaa teille tänne hienot kuvat ja resepti, kun tein herkullista kanelilla maustettua raparperikiisseliä oman pihan antimista. Mutta. Jäi se kuva sitten ottamatta siitä kermavaahtohunnutetusta kiisselistä. Eikä se ohjekaan mikään niin erityinen ole. Mutta anyway, hyvä kiisseli, teen toistekin ja saatan jopa muistaa blogata sen tänne.

Meidän kuluneiden viikkojen teema on ollut "pientä pintaremonttia" eli vanhoja kulmia suoriksi. Mitään uutta ei olla aloitettu, vaan lähinnä nyt on tehty niitä tylsiä viimeistelyjä, kuten jalkalistoja ja takkahuoneen puolipaneelia. Pari taulua ja hyllyä seiniin ja silleen. Joka illalle vähän jotain puuhaa.

Ja hyllyistä puheenollen! Ostin Clas Ohlssonilta turkoosia maalia pienen pytyllisen ja päätin maalata vanhan, yliruman, naulakon sillä. Se oli mustaksi maalattua metallia ja kellastunutta puuta ja sijaitsi pihavaraston lattialla.

Ja koska se onnistui ihan mukavasti, niin maalasin samalta istumalta myös kattovalaisimen uuteen uskoon. Se oli ennen oranssi ja nyt se on tuollainen turkoosi-valkea.

Jep, näette oikein. Liippasin molempiin päälle vähän kuivahtaneella siveltimellä valkoista maalia.

Aika hauskat niistä tuli, ainakin paremmat kuin mitä ne alunperin olivat!

Kävin myös kirppiksellä, raahasin anopin ja appiukonkin mukaani ja löysin aika kivoja pieniä juttuja sieltä. Ei, en aio nyt esitellä uutta viiden euron kevät-takkiani, (vaikka se onkin tosi kiva) vaan jotain mitä löysin tänne kotiin.


Valkoinen pieni servettiteline...

...ja tuollainen pieni rautalankakori tai mikälie, muuttivat meille muutamalla kolikolla.  Prismasta tarttui samalla reissulla matkaan tuo pinkki hauska kyltti.

Solidaarisuuden nimissä, kun Suuttuja sai omalle seinälleen sen turkoosin naulakon, löysin tällaisen hauskan puutapeista tehdyn valkoiseksi vahatun naulakon tytön puolen seinälle. Pieni ja halpa juttu, mutta antaa ilmettä kivasti tuohon muuten niin tyhjälle seinälle.

 

Tällaista remppa-tuunailua täällä. Ja sata muuta asiaa on työn alla, mutta niistä sitten myöhemmin lisää! 

Heippa! 

 

Mistä näitä tyyppejä tulee?

Mun piti kirjoittaa teille ihan muista jutuista, mutta nyt päällimmäisenä mielessä on tämä.

En ehkä ole kertonut teille, että työskentelin apteekissa kymmenen vuotta, ennen viimeisintä äitiyslomaani ja hoitovapaatani. Menin apteekkiin parikymppisenä nuorena naisena ja jostain syystä niiltä ajoilta mieleeni on jäänyt "kumihanskamies". Mies soitteli apteekkiin (naisvaltainen palvelualtis ala, you know) ja kyseli valikoimissamme olevista kumihanskoista, niiden materiaaleista ja koosta. Pyysi vetämään hanskat käteen ja kuvailemaan miten ne sopivat ja miltä tuntuvat. (Juu ei vedetty, saati kuvailtu, vaan pyydettiin ko. henkilöä tulemaan itse paikalle katsomaan myynnissä olevia hanskoja) Mies oli (epäilyttävän) pitkiä aikoja hiljaa, kunnes kysyi taas jonkun harmittomalta vaikuttavan kysymyksen pitkittääkseen puhelua.

Tämä puhelu toistui useamman kerran ja aiheutti hämmennystä työpaikan naishenkilöissä. Ette varmaan ole yllättyneitä, kun kerron, ettemme koskaan tätä tyyppiä tavanneet hanskoja ostamassa.


Tänä aamuna on samanoloinen tyyppi ryhtynyt piinaamaan tätä harmitonta kuvaani instagramissa. 

Kysymykset on viattomia, mutta niiden takana taitaa olla jonkinasteisesta fetissi. Samainen nimimerkki on käynyt kommentoimassa samoilla kysymyksillä myös muita, #kumihanskat, hästägillä merkittyjä kuvia.

-Mitä sulla on kädessä... jne.

Jokaista vastausta kohti tulee pikavauhdilla uusi kysymys.

 

 Sitä mä vaan, että mistä näitä tyyppejä oikein tulee? 

Sorry nyt vaan, jos tunnistat itsesi näistä kuvauksista. Ei millään pahalla. Vaan silleen aidosti ihmetellen ja pikkuisen naureskellen. 

Vertaistukea? Kertokaa ihmeessä millaisiin hassuihin juttuihin/tyyppeihin te olette törmänneet! 

Tänään en ajatellut siivota, vaan taidan vetää nämä ihanat blingbling-kumihanskat käteen ja lähden istuttamaan kesäkukkia ruukkuihin. Aurinkoista maanantaita kaikille hassuille tyypeille, myös sille "kumihanskamiehelle" ja instagram-kyselijälle :) Annetaan kaikkien kukkien kukkia.