Äidin sokerihiiret

Torstain tuotantona lapsille hiippahuppu hupparit sokerihiiri froteesta.
Kangas on poltellut käsissä jo jonkun viikon, kun en ole osannut päättää mihin tarkoitukseen sen raaskin leikellä. Päikkäriaikaan tein ensin suuttujan huppiksen ja koska tyttö tykkäsi lopputuloksesta niin tein sille samanlaisen illalla. Annoin sen itse valita resorin värin, aika hyvin valittu, vai mitä?

Tytölle ei nykyään tunnu kelpaavan mitkään vaatteet *huokaus* ja pukemisesta väännetään kättä joka päivä. Uhkasin jo lopettaa sille ompelun, mutta kyllä se kuulemma JOSKUS voi pitää niitä äidin ompelemiakin. No tästä se kuitenkin äitihenkilön iloksi tykkää kovasti.

Ihan uskomatonta, että onnistuin kahdessa tunnissa leikkaamaan ja ompelemaan hupparin! Vuosi sitten, kun aloitin ompelun sitten ylä-aste vuosien, en edes haaveillut osaavani ommella tällaisia, saatika tässä ajassa. Niin ne taidot karttuu, kun riittävästi kokeilee ja epäonnistuu, heh.

Suuttujan lakki tuli siinä samalla, parissakymmenessä minuutissa, hiukan ennen keskiyötä. Kangasta jäi vielä vähän...ja pelkäänpä, että hilloan sitä kangaspinossa vielä vuoden päästä, koska se vaan on niin ihanaa enkä raaski tehdä siitä mitään.

Hönes ja Jäpälä

...pupujussikat, pupujussikat ne lystikkäitä on. On korvia, on korvia on hännän töpökkääääää-äää.

Hauska miten erilaisia persoonia kanit ovat!

Meidän Hönes, hylätty löytöjänis, on kipakka tyttö. Se pitää vanhemman oikeudella Jäpälää kurissa ja nuhteessa ja jaksaa säännöllisesti muistuttaa nuorta herraa johtavasta asemastaan. Se myös katsoo kaikkia hyvin hyvin epäluuloisesti ja poistuu paikalta ennen kuin se joku epäilyttävä yrittää lähestyä. Jos sen onnistuu saamaan kiinni ja syliin, on se niin peloissaan, että sen takakäpälät tutisee. Jos sitä yrittää ottaa kiinni ja epäonnistuu siinä, se paukauttaa takakäpälällä lattiaan ja sanoo -nnnghh. Mutta jos sinulla on rusina tai palanen banaania kädessä, saat takuuvarmasti silittää...ainakin hetken. Vaikka Hönes pelkää sylissä, eikä varmasti nauti siitä, ei se ole mitenkään arka. Se saattaa tulla olohuoneeseen tutkimaan paikkoja vaikka koko perhe istutaan siinä sohvalla, tökkii meitä nilkkoihin ja käy haistelemassa lattialla leikkiviä lapsia. Parvekkeella se rakastaa oleilla ja suuntaakin sinne aina kun ovi on avoinna. Hönes on hyvin siisti pieni pupu, se käyttää aina vessalaatikkoa, olimme missä hyvänsä; mökillä tai kotona. Se ei välitä porkkananvarsista tai siemensekoituksista. Sen herkkua ovat porkkanat ja leipä (+ yllämainitut rusinat ja banaani).

Jäpälä, leikattu jättimme, on hirmu peloton ja rohkea. Ja utelias. Sitä ei lattialla leikkivä kovaääninen suuttuja häiritse. Se rakastaa ruokaa ja syö paljon. Se syö ihan mitä vaan jopa seiniä...mökillä turve vaan pöllyää kun se hampaillaan kiskoo hirsien välistä välipalaa. Sen herkkua on siementangot, pähkinät, rusinat, banaani ja porkkananvarret. Mutta kaiken se syö, mitä sille annetaan, hän ei ole kovin ronkeli jänis. Jäpälä on iso. Se oli 12 viikkoisena jo paljon suurempi kuin täysi-ikäinen Hönes. Kun veimme sen kastroitavaksi alle 16 viikkoisena, painoi se jo 3,5kg. Jäpälä on kova poika kiipeämään. Se istuu milloin missäkin...kerrossängyn alapedissä, rattaiden alakorissa ja jopa parvekkeen sohvan selkänojan päällä! Jäpälä osaa myöskin sanoa -nngghh jos suuttuja käy sitä hätyyttämässä tai minä lasken sen sylistä alas. Se usein lojuu pitkin pituuttaan hyvinkin rennon näköisesti, eikä korvaansa lotkauta vaikka siitä vierestä kävelee tai siinä puuhastelee. Rento jänis. Ja melko epäsiisti sellainen. Kyllä se tietää missä vessalaatikko on, mutta on kovin laiska sitä käyttämään.

Olohuoneen ikkunan läpi kuvattuna. Jäpälä istuu parvekkeen sohvan selkänojalla.

Rattaiden tavarakorissa

Kerrossängyssä

Mökillä

...Puuhamaa on iloinen

Päiväretki Puuhamaahan.

Autossa jo pukkasi hiki, eikä vähiten sen takia, että oli hellepäivä ja kauppakassistani puuttuu ilmastointi. Ei haittaa, perillä pääsee uimaan!

Ostettiin matkalta kaupasta eväät ja todettiin kylmälaukun unohtuneen matkasta. Ei haittaa, lämpimät nakit grillaantuu nopeammin!

Navigaattori olisi halunnut mennä aivan toista reittiä kuin me. Ei haittaa, vaikka ei uskottu sitä, päästiin silti perille!

Perillä oli parkkipaikka täpösentäynnä ja kassalle 100 metrin jono. Ei haittaa, siinä jonottassa oli hyvä kerrata lapsille käyttäytymis ja leikkimis-säännöt! Tai lähinnä sille toiselle, joka lähtökohtaisesti ymmärtää jo syyn ja seurauksen.

Täti ja äiti eivät uskaltaneet laskea korkeista vesiliukumäistä. Ei haittaa, super reipas ja rohkea kohta 6v. uskalsi mennä yksinkin! Vähänkö hirvitti seistä alhaalla katsomassa.

Grillipaikalla päivysti pari naakkaa ja heti silmän välttäessä, ne istuivat pullapussia rei-ittämässä. Ei haittaa, me jaettiin muutenkin hodarisämpylät ja pullat paikallisten sorsaperheiden kanssa! Voi että ne poikaset oli suloisia!!

Äitihenkilö näyttää kamalalta bikineissä. Ei haittaa, siellä oli paljon muitakin samassa jamassa olevia sohvaperuna-äitejä! Sitäpaitsi kuka sitä enää tänään muistaa. Pulla on hyvää.

Äitihenkilön nahka paloi. Ei haittaa, tänään sataa vettä!

Tarvitseeko edes sanoa, että meillä oli hurjan hauska päivä?

Unisex-puetut lapset ja yksi rajoittunut isähenkilö

-Siis PINKKIÄ? Se on tyttöjen vaate. Et kyllä laita sitä päälle kun minä olen mukana pihalla. Joo, on ihan kivat...pikkuTYTÖLLÄ.

Suuttujan uusista vaippa-shortseista siis puhutaan. Ne löytyivät eilen Prismasta.

Minun mielestä ne on kivat, nimenomaan pojalla. Siniset kanttauksetkin. Eikä mitään röyhelöitä tai muutenkaan malliltaan tytöille suunnatut.

On sillä paljon punaisiakin vaatteita, jopa kukallisia. Ei se silti näytä tytöltä edes kaukaa katsottuna. Sillä on tuttinauha, jossa on isoja pinkkejä sydämiä ja siniset legginssit, joissa on sydämiä. Miksei pojalla voi olla sydämiä?

(Miksi ylipäätään kauppojen lastenvaatetarjonta on niin selkeästi kohdistettu tytöille tai pojille? Jos jostain löydätkin keltaisen tai muun unisex -värisen vaatteen, on siinä heti vähintäänkin puhvihihat)

Se pinkkihousuinen sydäntuttinen suuttuja huutaa pihalla kovaan ääneen -KONE! -BUSSI! -AUTO! -PIIPAA! Ei sillä, etteikö tyttökin voisi niin huutaa, mutta kuitenkin. Tosin ei meidän esikoistyttöä ole koskaan kiinnostaneet työkoneet, porat, autot tai junat. Mutta ei se ole koskaan erityisemmin leikkinyt hoivaleikkejä nukeillaankaan. Ei se silti ole poika. Vaikka sillä on sininen pusero ja ruskeat froteehousut ja se leikkii paljon rajuja riehumisleikkejä.

Suuttuja kävi siskon laatikolla

Iik, kukkia!

Iik, sydämiä!

Näistä pinkeistä lapasista oli haloo viime syksynä. Isähenkilö pyöritteli silmiään. Pihan lapset naureskelivat. Miksi sillä on tyttöjen lapaset?

Meillä on tyttö ja poika, ei lapsi ja lapsi. Ihana, erityinen ja suloinen pieni tyttö ja ihana, erityinen ja suloinen pieni poika. Ne leikkii niitä kiinnostavia leikkejä, niitä kiinnostavilla leluilla.

Ja niillä on värirajoitteinen isähenkilö, jonka omasta vaatekaapista kuitenkin löytyy pinkit bokserit ja vaaleanpunainen kauluspaita. Ei siitä silti naista saisi, vaikka pukisi mekkoon. 

Grillikauden ehdoton herkku!

Tässä ohje kesäiseen jälkiruokaan, joka syntyy siinä heti makkaroiden paiston jälkeen samoilla hiilillä.

Grillatut banaanit

Tarvitset 1-2 banaania per syöjä. Banaanin kypsyydellä ei ole merkitystä. Siitä tulee oikein kypsä kuumennettaessa.

Banaanit helposti halkeavat liian kuumassa grillissä., joten sellainen jälkilämpö on oikein hyvä näille. Tuikkaa banaanit kuorineen grilliritilän päälle ja anna mustua. Banaanit on valmiita kun ne ovat mustia ja pehmeitä (n. 10-15 minuuttia)

Kuori banaanit, laita kylkeen siivu vaniljajäätelöä ja mieleistäsi kastiketta. Esimerkiksi suklaa ja kinuski toimivat oikein hyvin.

Nam.

Tämä on helppo varioida myös ruokarajoitteisen makuun. Jäätelön voi vaihtaa riisi- tai soijajäätelöön tai miksei maidottomaan vaniljakastikkeeseen. Päälle voi murustaa lemppari keksejä. Tai lisätä tuoreita marjoja ja kermavaahtoa. Vain mielikuvitus on rajana.

Yöttömän yön taikaa ja tunnelmaa

Juhannus. Tuttavallisesti Jussi. Meillä se oli melko perinteinen.

Pieni vanha hirsimökki, punainen tietenkin. Hyttysiä ja aurinkoa. Polvipussi verkkarit. Savusauna ja korttipelejä. Grilliherkkuja. Herkkuja ilman grilliä. Retki uimarannalle. Juhannustori paikallisine pelimanneineen ja tuoreine vihanneksineen. Oman pihan koivusta saunavihdat. Takametsässä kukkuva käki. Pari makeaa siideriä ja isähenkilölle olutta. Kavereita. Kukkien poimimista. Pelargonioita. Lämmin tuuli. Savun tuoksu. Yötön yö.

Miten teillä vietettiin Juhannusta?

Kotini on linnani, mökkini on retroluolani

Jotain hyvääkin koitui siitä avaimen unohtamisesta. Kirpparilta löytyi nimittäin nämä kaksi ihanuutta. Kaksi loistavassa kunnossa olevaa retrotäkkiä! Ja vieläpä kuntoonsa ja kauneuteensa nähden edullisia, vain12 euroa per kappale.

Toinen pyörii jo pesukoneessa, kun toiveikkaana uskon saavani ne huomenna mökillä heti käyttöön.

Tämä on jo toinen...tai oikeastaan kolmas kerta kun käy näin hyvä tuuri. Noita täkkejä ei nimittäin ole kauhean usein tyrkyllä. Ensimmäiset retrotäkit ostettiin vuosi sitten Kumpulan kyläjuhlien kirppispöydästä. Kolme värikästä täkkiä vitosella. Seuraavat kaksi täkkiä löytyivät Simonkylän kierrätyskeskuksesta 3 euroa kappaleelta. Ja nyt nämä. Ei hassumpaa. Toki olen ostanut muutamia myös facebookin kirppisryhmästä ja huutonetistä. Voisi sanoa, että minulla on "retrotäkkipakkomielle"-oireyhtymä. Tällainen henkilö vaan ei voi kulkea värikkään ja edullisen täkin ohi. Se pitää saada.

Niin kaunis kuosi ja kirkkaat värit!

Tässä vielä äkkiseltään löytyneitä kuvia muista retrotäkeistämme. Onhan noita jokunen kertynyt nurkkiin, eikä kaikista ole edes kuvia.

Ihanalta kaverilta saatu täkki, mökillä piknik-peittona :)

Huutonet löytö

Oranssikukikkaat kierrätyskeskuksesta ja ruskea kirppikseltä

Lähikuva oranssikukikkaista

Alempi oranssi Fb-kirppikseltä

Vihreä-turkoosi silkkitäkki Fb kirppikseltä

Ruskea täkki Kumpulan Kyläjuhlien kirppispöydästä

Onko teillä muilla jotain "hassuja" keräilyn kohteita, joita vaan ei voi ohittaa?

Hyvin menee, mutta menköön

Mikä siinä on, että lapset tasan tarkkaan heräävät niinä aamuina kukonlaulun aikaan kun ei pitäisi? Kuten tänään. Aamuisesta habituksestani voin syyttää itseäni, olinhan naapurin äidin kanssa parantamassa maailmaa terassilla...tai parilla. Eli kolmella. Ja hei, mikä juttu tää on, että tiistai iltana on terassit ja baari täynnä porukkaa? Oletin kuollutta meininkiä, mutta tämähän oli ihan kuin viikonloppuna konsanaan. Jos keskiviikko on pikkulauantai niin onko tiistai uusi perjantai?

No niin. Lähdin sitten tänään aamulla pirteänä just niin lasten kanssa liikkeelle ja ...jätin avaimet kotiin.

EI HELVATA!

Onneksi olin pakannut kassiin vaippaa ja vaihtovaatetta, lompakon ja auton avaimet. Jos jotain positiivista tästä yritetään etsiä, niin onneksemme tänään on ollut kaunis ilma. Minä nimittäin EN pulita huoltoyhtiölle maltaita oven avauksesta, jos ei ole aivan pakko. Istun siis parhaillaan pihalla ja odotan isähenkilöä töistä kotiin.

Ollaan käyty mummolassa, syöty marketista haettuja eväitä, leikitty pihalla, käyty kirpputorilla ja taas leikitty pihalla.

Entäpä mitä opimme tästä?
Emme yhtään mitään. Mutta se on tiedossa, että kaikki kiva kostautuu. Se kuuluisa Karman laki, tai Murphyn tai Smurffin. Ihasama. Äitihenkilö pitää yhden illan vapaata lapsista ja sillä on jopa hauskaa, sinne puoli kahteen asti yöllä. Seuraamuksena herätys ennen kello kuutta aamulla ja avaimet kotona (ts. unohda sohva ja päiväunet). No onneksi lapsia ei tunnu haittaavan. Hehän ovat saaneet tänään paljon ulkoilua, liikaa keksejä ja kirpparilta Pokemon ukkeleita.

Pussillinen Pokemoneja 2,5€

Luojan kiitos auton takakontissa oli matkarattaat ja pehmolelu :D